lauantai 30. tammikuuta 2010

Melkein kuin uusi

Tietokonetuolimme on aikojen saatossa muuttunut vähemmän edustavaksi. Jo pitkään ollaan puhuttu, että sille pitäisi tehdä jotain ja nyt mies tilasi seuraavaksi ompelutyökseni uuden päällisen. Materiaaliksi päätyi entisen kotimme olkkarin verho, joka on muuton jälkeen palvellut mm. uimarantavilttinä. Toinen verho saa edelleen jatkaa tuolla uralla ja jäipä tästäkin ainakin yhdenistutava pala. Saa nähdä, miten kangas kestää kulutusta (tuolilla kun istutaan ahkerasti), aika paksua ja tukevaa se kyllä on. Käyttöä löytyi viimein myös ikivanhalle jostain periytyneelle kuminauhalle, jota en ole uskaltanut käyttää vaipoissa tai vaatteissa, kun ei tiedä miten hyvin se kestää. Tässä ei kai ole niin väliä.

Kuten minulla on tapana, en tavoitellut viimeisen päälle huoliteltua tai edes symmetristä lopputulosta, kunhan hoitaa tehtävänsä ja näyttää kutakuinkin siltä miltä pitää. Tällä periaatteella valmista tuli tosi nopeasti. En suotta mittaillut ja säätänyt, leikkasin vaan rikkinäisestä lakanasta epämääräisen mallikappaleen, sen avulla tuon sinisen kankaan, tein muutaman laskoksen ja ompelin kuminauhakujan. Kelpaa ainakin minulle.

Tässä tuoli Ennen ja Jälkeen.

Pienempi mekko/tunika


Tein uuden, pienemmän mekon soveltaen aikaisemmin hyväksi testattua kaavaa. Hommiin pääsin näin pikaisesti keksittyäni, että kaapista löytyvä velourpala saattaisi riittää tähän tarkoitukseen. En tiedä, kuinka kätevän väri tämä on pienen ihmisen arkivaatteeseen, mutta tulipahan tuhottua tuokin kangas. Äiti osti sen yllärinä vaippaompeluja varten ja vaipan teinkin, mutta täysleveästä palasta jäi reilusti ylijäämää.

Kavensin ja lyhensin 92-senttistä mekkokaavaa 4 cm. Hihoihin en aikonut tehdä muutoksia, mutta etukäteismittailuista huolimatta kangasta ei ollutkaan tarpeeksi kahteen täysikokoiseen hihaan, joten piti vähän pienentää niitäkin. Millintarkaksi asetteluksi meni.



Lopputulos on ihan onnistunut. Sopivan kokoinen jo nyt, toivottavasti käyttökelpoinen vielä syksyllä.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Mekko/tunika

Aloittelin projektia "päällepantavaa ensi syksyksi". Juuri vuoden täyttävällä kuopuksella on nykyisen koon vaatteita riittävästi, ja niillä mennään varmaan kesävaatekauteen asti. Kesävaatteita voikin sitten hyvin tehdä, ja ensi syksyksi ison tytön vaatteita. Tästä tuli kyllä vähän liiankin ison tytön mekko, mannekiinina toimii kolme vuotta vanhempi isoveli (jolle mekko sentään on vähän nafti, pituuden puolesta menisi vielä tunikana).


























Ohje on Suuresta käsityölehdestä 1/2009 ja hyvä ohje olikin! Yksinkertainen ja nopea ommella ja kivalta näyttää. Koko on pienin mahdollinen eli 92 cm, kankaana Myllymuksujen kuninkaansininen puuvillavelour. Velouria jäi niin paljon, että taitaa isoveikka saada ihan omankin siitä tehdyn vaatekappaleen. Tällaisen mekon voisi tehdä toisenkin, niin kovasti sen tekemisestä tykkäsin. Voisi vaikka yrittää pienentää kaavaa ihan omin avuin.

Tässä vielä (aika kehno) lähikuva hunajakennopäärmeestä.

Harjoituspaita


Yllättävän nopeasti syntyi tällainen pääntietä lukuunottamatta mielestäni ihan kelpo paita. Paitsi että ompelin ensimmäisen vaatekappaleen n. 15 vuoteen, opin paljon uutta: tutustuin ompelukoneen moniin jousto-ompeleihin ja tein kaikenlaisia pelottavan kuuloisia juttuja kuten vaihdoin koneeseen neulan, irroitin paininjalan ja puhdistin puolakotelon alustan. Sekä katkaisin yhden kaksoisneulan.

Paita on tehty Suuren käsityölehden 1/2009 trikoopaidan kaavalla, koko tarkoituksella vähän iso 110 cm. Kangas on Myllymuksujen petroolinväristä resoria. Päärmeet tein päärmäystä varten tarkoitetulla hunajakenno-ompeleella, piti ottaa siitä lähikuva mutta unohdin.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Kauniita unia


Ensimmäinen ei-vaippa oli näinkin haastava ompelus :) Mittatilaustyötä todelliseen tarpeeseen, esikoisella on ollut vain yksi hyvä tyynyliina ja toinen, josta tyyny aina pääsee karkuun.

Kangas on napsittu puhkikuluneen lakanan reunasta, kangasväri esikoisen joululahja-askartelujen jämiä. Yllätyksekseni sain koko homman silitystä vaille valmiiksi kolmisin lasten kanssa ollessa: leikkuu kyllä edellytti pienemmän päiväunia (piti levittäytyä lattialle, kun ei ollut tarpeeksi pöytätilaa siistinä), mutta ihanasti nuo nykyään touhuavat itsekseen ja keskenään niin että äiti saa omiakin hommia välillä tehtyä.

torstai 21. tammikuuta 2010

Kerta kiellon päälle


Kummallinen kerrassaan tuo meidän vaippavarasto, kun aina tuntuu, että yksi vaippa pitäisi vielä olla, ettei ei olisi niin siinä ja siinä, riittävätkö puhtaat ennen kuin pestyt ehtivät kuivua. Vieläköhän tämänkin jälkeen on sama efekti..?

Kuminauhaa piti hankkia lisää, muuten kaikki tarvittava löytyi suppeasta kangasvarastostani. Flanelli on suunnilleen yhtä vanhaa kuin minä, äidin kätköistä kaivettu. Bambukangasta ei riittänyt vaippakappaleeseen, joten sisäpinta on anoppilasta löytynyttä pikeekangasta, ihoa vasten läppä sentään bambusta. Imuina läpässä ja itse vaipassa erinäisiä bambukankaan jämiä ja anoppilan vanhoja pyyhkeitä, kuten muissakin tsi-vaipoissani.

torstai 14. tammikuuta 2010

Vaipoista se alkoi

Kävin syksyllä kansalaisopiston kestovaippojen ompelukurssi ajatellen, että olihan se kiva jos saisi tehtyä yhden tai kaksi vaippaa ihan itse. No, tein kaksi, sitten anopin koneella kolme. Lisää olin leikellyt ommeltavaksi taas anoppilassa, kun äiti ehdotti omaa ompelukonetta joululahjaksi ja sen sain.

Nämä tein omalla koneellani, nyt on vaippoja sen verran että voisi kokeilla jotain muuta välillä. Kaikki tekemäni vaipat ovat sisävaippoja (mummut- ja kvy:n kaavoilla, joita olen vähän muokannut), joissa pari kerrosta kiinteää imua ja läppä.








Tässä sitä nyt ollaan

Jos aikoo aloittaa ompeluharrastuksen, niin täytyyhän sitä blogi olla, missä esitellä enemmän tai vähemmän onnistuneet tuotoksensa.

Saapa nähdä mitä näistä tulee. Ompelusta tahi bloggaamisesta.