Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. toukokuuta 2014

Vanhempia aikaansaannoksia

Talven mittaan on tullut tehtyä yhtä sun toista käsityötä, lähinnä aika pienen mittakaavan juttuja. Tässä jokunen niistä.


Kangaskasseja lahjaksi. Pinkki kangas aikoinaan ompelutarkoituksiin ostettua lakanaa, kukat painettu kangasvärillä sapluunan avulla.

Ekaluokkalainen on ilmiömäinen tuhoamaan yöpuvunhousuja: alta aikayksikön saa polvet puhki. Ompelin parit kierrätyshousut teemalla "eipähän harmita kun hajoavat", mutta tietenkin Murphyn lakia mukaillen nämä ovat kestäneet käyttöä ennätysmäisen kauan. Eipä harmita sekään.

Raitahousut on tehty miehen puhkikuluttamista pitkistä kalsareista resoritkin hyödyntäen, ruudulliset taas omista pieniksi jääneistä pyjamahousuistani.

Kaikki nämä nukenvaatteet on tehty yksistä lapsen velourhousuista. Ensin tein ison nuken housut ja kuvittelin housujen olevan tuhotut, mutta yhdestä lahkeesta resoreineen tulikin pienemmälle nukelle hame (rusetti säilötty lapsen vaatimuksesta alushousuista, jotka piti heittää pois) ja toisesta lahkeesta resoreineen mekko kummallekin talouden barbille.

Nukenvaatteita on tullut tehtailtua muutenkin, osa lahjoitettu eteenpäin ilman dokumentointia ja osasta en muista, onko ne jo mahdollisesti blogattu. Tässä nyt ainakin kahdet puolipotkuhousut isoveljen rikkinäisestä punaisesta paidasta (ohje bongattu netin ihmemaasta), hame jälleen yksien rikkinäisten housujen lahkeesta sekä pikkuvaippa ja hame jämäkankaista.

Tässä vielä yksi uljas luomus, josta oli kovaa vauhtia tulossa villasukka minulle itselleni. Ihan ohjeen mukaan tehty palmikkoneule ohjeen mukaisella (7 veljestä) langalla alkoi jossain vaiheessa vaikuttaa siltä, ettei se tule ikinä mahtumaan kenenkään jalkaan. Tulikin sitten tyylikäs mekko barbille.

Villasukatkin ovat tuloillaan (toisella ohjeella), mutta jäivät kesken kaiken odottelemaan, kun tuli akuutti kaulahuivitarve. Nyt pääseekin jatkamaan sukkaneuleen kanssa.

Uusimpia aikaansaannoksia

Vaikken ole ikiaikoihin jaksanut päivittää tätä blogia, käsitöitä on kertynyt tasaiseen tahtiin. Nyt tuli tehtyä useampi isompi työ, joten päätin aktivoitua bloginkin kanssa.

Teki mieli iloista kesämekkoa, joten tein sellaisen. Kaava on sovellettu raglanpaidasta, jolla tein paidan ja toisenkin vuosia sitten. Muistin, että kaavaa piti leventää, mutta en sitä, olinko leventänyt kaavat niitä piirtäessäni vai en. Lopputulos oli ihan ylileveä mekko, mutta suht ok sain sen kavennettua, kaula-aukosta nyt vain tuli aika iso. Muutenkin vähän kotikutoisen näköinen, mutta käyttöön pääsee varmasti.

Kankaat tilasin Kestovaippakaupasta. Kukkakankaan jämistä tuli juuri sopivasti vielä kesähamekin!

Ennen mekkoprojektia sain päätökseen pitkäaikaisen huiviprojektin. Pitsihuivin ohje on Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2013 ja lanka ohjeen mukainen Rowan Fine Art (45% villaa, 20% mohairia, 10% silkkiä ja 25% polyamidia). Aloitin neulomisen kovimmilla pakkasilla tammi-helmikuussa, mutta valmista ei tullut villahuivisesongin aikaan. Ensi talvena käyttöön sitten.



Viimeisimpänä vielä näin kesäloman korvalla varustusta työpaikalle. Idea olkalaukkutyyppisestä avainhihnasta on kirjasta Kauneimmat asusteet, mutta oikaisin aika monessa vaiheessa ja tein hihnan valmiista kankaasta. Kukkakangas on peräisin anopin aarreaitasta, samoin avainhihnan muut osaset. Tositoimiin hihna pääsee vasta syksyllä, mutta veikkaan kätevämmäksi kuin kaulanauhaa, joka roikkuu aina tiellä ja jota käyttäessä oven avaamiseen liittyy aika epäilys siitä, että pamauttaa itseään ovella päähän. Hitusen turhan pitkä tuosta taisi tulla, mutta aina voi sitaista solmun hihnaan sitä lyhentämään.


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Tein itse ja säästin




Kävin viikko sitten Helsingin Narinkkatorilla ihanassa käsityöstapahtumassa ja löysin vaikka mitä ihanuuksia. Yhtä sun toista tuli ostettua, mutta tällaisista (tai no, ehkä vähän siistimmin toteutetuista) en maksanut 6 e/kpl,vaan nappasin mukaani pelkän idean. Surruttelin niin monta kuin leveästä kuminauhanpätkästä riitti, mutta pari lahjoitin jo innoissani eteenpäin (en sitten malttanutkaan odottaa jouluun niiden kanssa, vaikka alun perin niin suunnittelin). Hyvin toimii, ja lahjottavani olivat samaa mieltä kuin minä itse, että tarpeeseen tulee.

Puikoilla joululahjan alkua pikkuveljelle. Nähtäväksi jää, pääseekö tämän vai ensi vuoden joulupakettiin. Kyllä tuo neulominen sen verran ranteessa tuntuu, että pitää ankarasti säännöstellä neulomiseen käytettävää aikaa.


Olin jo vähän kaipaillut pyörääni satulasuojaa,kun esikoinen kuin tilauksesta sai kurahousunsa puhki polvesta, niin että sopiva materiaali oli tarjolla. Tehty samalla SK 7/11 ohjeella kuin aiemmin (edellisistä rikkinäisistä kurahousuista) lasten pyöriin tekemäni suojat. Olisihan tuon toki voinut muotoilla täsmälleen oman satulan malliseksi, mutta valmiskaavakin toimii ihan hyvin, niin mitä sitä suotta...


Ja sitten vielä yksi kierrätyshenkinen keksintö: ota 1 kpl käytöstä poistettuja kauluspaitoja, leikkaa hihat pois ja ompele reiät umpeen - tadaa, lapsellasi on parturinviitta ihania kampaamoleikkejä varten :D Ihan täydestä menee, ja ylimmäisen napin saa sopivasti lapsen päällä kiinni. Jos ja kun joku aikuinen päätyy parturintuoliin, täytyy tyytyä kuvittelemaan, että kampaaja aloittaa kiinnittämällä viitan.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Surautteluja


Tässä jo reilun viikon takaisen iltapäivän tuotokset, aiemmin en ole joutanut bloggaamaan :) Lasten leikkiessä kaikessa rauhassa keskenään sain ommeltua kasaan kaikki aikoja sitten leikkelemäni pikkujutut. Reilu 1,5 tuntia siihen meni eikä kukaan tullut kertaakaan roikkumaan hihaan!


Nukenvaatevaraston täydennystä. Hame pilvitrikoon jämistä, vihreäraitainen paita/mekko on miniversio omasta iänikuisen vanhasta paidastani alkuperäistä pääntietä hyödyntäen sekä yöpuku samasta vanhasta yöpuvustani, josta jo yhden nukkekokoisen tein. Anopilta lainattu loistoidea käyttää valmista napitusta! Housut leikkasin ihan kaavan kanssa (SK4/2007), muut vapaalla kädellä. Yöpuvun paidassakaan ei ole erillisiä hihoja vaan etu- ja takakappaleet ovat T-muotoiset, ja hyvin toimii :)



Lisää ikivanhojen jämäkankaiden jalostamista hyötykäyttöön: kuljetuspussukka matkoja varten ja säilytyspussukka sukkapuikoille. Jälkimmäisestä olen sangen ylpeä. Mallia kyllä katsoin pidempien puikkojen kotelosta, jonka olen joskus saanut lehtitilauksen kylkiäisenä. Tämän tekemistä olin suunnitellut jo pitkään. Vielä voisi kangastussilla merkitä puikkojen koot lokeroihin, mutta ei tässä kiirettä. Nimittäin kaiholla katselen noita sukkapuikkoja ja mietin, uskaltaisinko testata ranteen kestävyyttä, mutta en taida tässä työnalun kynnyksellä uskaltaa.

Nämä ovatkin todellisia nostalgiakankaita. Vaalemmasta kukkakankaasta tein ysiluokalla lappuhaalarit, jotka olivat tosi ahkerassa käytössä pitkän aikaa, ja tummemmasta kankaasta samoihin aikoihin kannet rippi-Raamattuuni.


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Synttärijuttuja

Helmikuu on synttärikuu: ennen kuun puoltaväliä juhlitaan paitsi molempien meidän lasten, myös useamman kaverinsa synttäreitä. Olin jo melkein menossa kauppaan ostoslistalla lapsellista lahjapaperia ja pieniä pusseja ongintasaaliita varten. Menin sittenkin kangaskaapin kautta ompelukoneelle.

Meidän lasten ja naapurintytön lahjat on jemmattu tarpeettomaksi jääneeseen verhokankaaseen. Tuotekehitysosastolle vinkkiä, että jos pussit olisivat vähän korkeampia, kiinni solmiminen sujuisi vähän helpommin.

Omilla synttärikutsuillani lapsena ongittiin aina, ja jatkan perinnettä, vaikka meillä ei olekaan yläkertaa, josta ongen voi kätevästi laskea rappukuiluun. Onnistuu se yhdessäkin tasossa, ja tänä vuonna saaliina on tällaisia pussukoita. Vihreät on leikattu vanhan Mari-paitani jämistä, oransseihin kului lähes kaikki loppu anopilta saadusta, useammassa työssä hyödynnetystä pussilakanasta.

(Luonteelleni tyypillisesti nämä ovat valmiina nyt, kun ei vielä edes ole tammikuu. Ongintapussien sisällötkin on mietitty. En toden totta ole niitä, jotka eivät saa aikaiseksi ellei deadline paina päälle. Ajatuskin ahdistaa.)

lauantai 1. joulukuuta 2012

Pieniä juttuja, mutta tarpeeseen

Käly miehineen oli viikko sitten lastenvahtina. Vastapalvelukseksi saivat asun seuraavan päivän 70-luku -bileisiin. Toisin sanoen ommella surautin lisäkaistaleet vanhoihin farkkuihin :D Lopputulos oli yllättävän tyylikäs.


Vajaa 4-veen lempipuuhia on nukkejen hoitaminen eli lähinnä pukeminen ja riisuminen. Pienimmillä nukeilla ei oikein ole ollut valinnanvaraa vaatetuksessa, joten kehittelin omasta päästä muutaman pikkuvaatteen. Molemmat housut on tehty lasten rikkinäisistä sukista ja niistä olen kovin ylpeä.

Turkoosi paita neulottu ja harmaa mekko jämätrikoosta. Mekon oli tarkoitus sopia tuolle oikeanpuoleiselle, en tajua miten leikkasinkaan ihan pöhkösti valtavan suuren. Onneksi jämäkankaita riittää, niin voin yrittää uudestaan toivottavasti paremmalla onnella ja onneksi on noita isompia nukkeja, jotka myös mieluusti ottavat vastaan uusia vaatteita.

maanantai 27. elokuuta 2012

Alkusyksyn satoa

Haalarimalliset kurahousut palvelivat hyvin kahdella lapsella, kunnes menivät polvesta rikki. Saavat kuitenkin palvella samoja lapsia edelleen.

 

Kyllä nyt kelpaa säilytellä pyöriä hoitopaikan pihalla vaikka sataisi.

Ensin meinasin väsätä satulasuojan ihan omasta päästäni, mutta sitten muistelin nähneeni ohjeen joskus lähimenneisyydessä. Suuren käsityölehden kaavahaku auttoikin löytämään numeron 7/11, jossa on ohje kaksipuoliseen satulasuojaan pehmusteineen kaikkineen. Tämä nyt on ihan yksipuolinen vain sateelta suojaamiseen tarkoitettu, mutta ihan hyvä varmaan että oli kuitenkin kaava (jota hieman kavensin ja kuten näkyy, kasvunvaraa on, mutta eiköhän noista suojaa kuitenkin ole) ja ohje neuvomassa, miten homma kannattaa toteuttaa.

Ohjeen mukaisesti suojissa on kiinnitysnauhakin klipseineen. Pähkäilin jo kovasti, mista nyt jotain kiinnitysklipsejä saisi, kunnes hoksasin, että kurahousuistahan nekin saa! Takareunassa on kuminauhaa, sopivasti parinkymmenen sentin jämäpalan sain upotettua noihin.

Ja mainittakoon kierrätysteemaan sopien, että koeversion leikkelin käytöstä poistetusta t-paidasta.

 
Samalla istumalla surautin kokoon pari tyynyliinaa joskus kauan sitten anopilta saadusta kankaasta, verho se mahdollisesti oli alunperin. Esikoinen on siirtynyt täysikokoiseen tyynyyn ja kuopuskin tahtoo ison tyynyliinan, kuulemma että mahtuu pyörimään. Olemme päässeet yhteisymmärrykseen, että pieni lituska tyyny siellä sisällä riittää.

Kuvioiden sijoittelua olisi näemmä voinut vähän optimoida eikä vaan leikata suoraa päätä... Toivottavasti ei tule ihan päättömiä unia.

 
Tässä vielä eilen valmistuneet villasukat. Kaipailin vihreäsävyisiä kyläilysukkia talven varalle, tässä paras mitä lähi-Prismalla oli tarjolla. Raidallista 7 veljestä, luonnossa hitusen vihreämmän sävyinen, mutta ei nyt ihan mitä hain. Kaipa näille käyttöä kuitenkin tulee, ja aina voi neuloa uudet, jos parempi lanka sattuu kohdalle.

Aloitin nämä kesäloman loppupuolella, kun kaipasin tekemistä. Nyt piti ahkeroida loppuun, että saan tämän projektin alta pois. Postissa on tulossa iso kasa lankaa seuraavaan neulomukseen.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Ei sittenkään hukkatyö



Ostin uuden kännykän. Niin hienon, että sille pitää olla suojapussikin. Olin jo kaupassa valitsemassa sellaista, kun tajusin että ehkä voisi kuitenkin tehdä itse. Neulottu voisi olla kivempi kuin ommeltu, joten rupesin kaivelemaan lankavarastoani. Löysin n. 6 vuotta sitten aloitetun sukanvarren, josta tuli liian pieni omaan jalkaani ja jonka jätin puikoille odottelemaan, josko purkaisin ja tekisin isomman. Siinä oli kännypussini melkein valmiina, muutama kerros ja kavennukset vaan telkkaria katsellessa ja nyt pysyy puhelin suojassa kolhuilta ja kylmältä :)

Lanka oli omaksi yllätyksekseni niinkin eksoottista kuin 7 veljestä. En muistanutkaan, että olin löytänyt noin kivan sukkalangan, vaikka periaatteessa muistin tuon yhden illan sukkaprojektin. Loppukerästä voi vaikka vielä joku päivä tulla ne sukatkin, jos ei itselle niin ehkä lapselle.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Isompia ja pienempiä vaippoja

Vihdoinkin eräs ikuisuusprojekti valmistui. Tein näitä sarjatyönä monta reilun tunnin sessiota ja aina vaan riitti hommaa.


Kuopukselle muutama lisävaippa uhkaavasti lähestyvää päivähoidon aloitusta varten. Tarkoitus olisi siis hoitaa vaipatus sisävaipoilla ja villahousuilla.

Vaaleansininen flanelli on vanhasta pyjamastani. Ruskeaa raitabambua hankin osaksi vaippaa, osaksi housuja varten. Piparikukka-joustofroteeta on voinut bongata jo paristakin ompeluksestani. Ihan kokonaiseen vaippaan ei viimeksimainitun leveys riittänyt, vaan toisen siivekkeen jouduin leikkaamaan erikseen, mutta yksi kuvion rikkova sauma ei ole vakavaa, tulipahan kuitenkin melkein koko loppupala kangasta käytettyä.

Piparikukkavaippa on tehty Kestovaippayhdistyksen kaavalla, koko L, ja muut Suuren käsityölehden 2/2010 kaavalla, myös koko L paitsi vaipan pituutta ja siivekkeitä on vähän lyhennetty.

Kaikissa vaipoissa on kiinteänä imuna kerros mikrokuitufroteeta ja kaksi kerrosta bambupuuvillafleeceä sekä läpässä samanlainen kasa (paitsi yhteen laitoin toisen läppä-bambukerroksen sijaan joskus aiemmin valmiiksi huolitellun kaksinkertaisen vohvelikangasimun). Vaippojen sisäpinta on bambujoustofroteeta, vaaleansinisessä tosin vain läpän pinta ja itse vaippa bambupuuvillaa, kun bambujoustista ei minulla ollut jäljellä enempää.

Tosi tuhteja ovat ihan tarkoituksella, että olisivat varmasti riittävän imukykyisiä. Kuivuvat varmaan tosi hitaasti, mutta eivätpä hoitovaipat kuitenkaan kuivu seuraavaksi aamuksi, niin ihan sama... [Lisäys ensimmäisen käyttökerran jälkeen: mikrokuitofrotee on paitsi tosi paksua ja tosi pehmeää, myös tosi nopeaa kuivumaan. Tuhtiudestaan huolimatta nämä vaipat kuivuivat nopeammin kuin monet vanhat. Eivät ehkä kuitenkaan seuraavaksi aamuksi, jos vasta työpäivän jälkeen pistää pyykkikoneen pyörimään.]

Jokohan nämä olivat viimeiset vaippani..? Ilmassa on merkkejä kuivaksioppimisen edistymisestä ja hoitotädin säännöllinen potatus saattaa tuottaa piankin tulosta. Tai sitten uudenlainen arki pistää pienen niin sekaisin, ettei pottailu enää suju tämänkään vertaa.


Lasten nuketkin saivat vaippansa. Vaaleansininen on jo aiemmin blogattu, josta poistin kaikki kuminauhat, nyt mahtuu BabyBornille paremmin. Tummansininen velour on lastenvaatteiden ylijäämää. Tästä vaipasta puuttuu vielä etureunan tarra. Kapeaa tarraa on mielestäni toinenkin pätkä nyt loppuun kulutetun lisäksi, mutta se on jossain muualla kuin pitäisi... Punaruutuinen vaippa on esikoisen pulleampivyötäröiselle vauvalle vähän suurennettu malli. Sen kangas on toisesta vanhasta pyjamastani.

Nämä ovat aika hitti. Kuopuksen suosikkileikkejä on, että joku (lue: äiti)
pukee nukkevauvalle kaikenlaisia vaatteita, jotka hän sitten riisuu uudestaan ja uudestaan. Tarrallinen vaippa on tosi näppärä riisua.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

No nyt se taas onnistui

Nimittäin se pääntie. Ihan siisti paita syntyi, vaikkakin hihat vähän törröttävät taas. Seuraavan paidan kanssa täytyy siis keskittyä siihen.

Tästä kankaasta olisi nimittäin aikomus tehdä toinenkin paita itselle. Ostin tätä outlet-myymälästä ison palan, jossa keskellä on päänmentävä reikä. Reilusti puolet on vielä jäljellä. Taidan ottaa varman päälle ja tehdä toisenkin samalla kaavalla enkä ala haaveilemaan kivasta, mutta hivenen monimutkaisemmasta paitaohjeesta, jonka tekoa joskus jo suunnittelin.

Aloittelin myös muutamaa vaippaa hurjaa vauhtia lähestyvää päivähoidonaloitusta varten. Kuminauhaa ei kuitenkaan ollut varastossani tarpeeksi niihin kaikkiin, joten tilasin samalla kunnon imumateriaaleja enkä tehnyt valmiiksi sitä yhtäkään, mihin kumppari olisi riittänyt. Jotain valmista sentään tuli vaipparintamallakin.


Ihkaensimmäinen nukenvaippa kuopuksen uudelle nukelle. Liian nafti tuli, vaikka ohje oli nimenomaan BabyBornille - tosin en tehnyt ihan ohjeen mukaan. Esikoisen pienemmälle, pehmeävartaloiselle nukellekaan ei oikein mahdu. Täytyy siis vähän jatkojalostaa ohjetta, mukavan nopeasti tuollaisen tekaisee ja jämäkankaita kyllä piisaa useampaankin vaippaan.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Vihdoinkin valmista

Kylläpä on ollut elämä ohjelmoitu viime aikoina, kun en ole juuri ehtinyt ompelukoneen ääressä istua. Edellisen postauksen jälkeen ensin miehen työkiireitä ja sitten kaiken maailman lomareissuja, kavereiden tapaamisia, pihatöitä ja kodin sisustusta niin etten edes muista, milloin viimeksi ompelin. Toukokuussa joskus. Tänään vihdoin ja viimein oli aikaa jatkaa puolivalmiita ompeluksia ja aika monta sainkin tehtyä. Mitään näistä en tehnyt alusta asti nyt, vaan olivat odotelleet kaksoisneulan vaihtoa tai toisenväristä lankaa.

Mukava oli viettää laatuaikaa vain itsensä ja ompelukoneen sekä hyvän taustamusiikin kanssa, mutta olisihan sitä voinut vähän onnistuneempiakin tuotoksia saada aikaan :|

Tilasin ihanaisen pilvi-interlocktrikoon varta vasten omaa paitaa varten, mutten ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Kangas on niin paksua, ettei "jotenkin vähän sinnepäin" -hihojenkiinnitys-tyylini oikein toimi, ja pääntiestä tuli kummallinen, vaikka kuvassa näyttääkin ihan ok:lta. Kaava oli muuten sama aiemmin testaamani, itse parista kaavasta yhdistelty, mutta pääntiestä oli tavoitteena tehdä vähemmän avara. Tiedänpähän seuraavaa paitaa leikatessa, mitä pääntielle ei ainakaan kannata tehdä.

Toista ihanaista kangasta eli kaarat-joustofroteeta oli vielä jäljellä pieni palanen, josta keksib tehdä hihat applikoituun t-paitaan. Nettikirpparilta bongaamani keltainen ribbitrikoo olisi saanut olla kirkkaaman keltaista, joskaan en tiedä, olisiko sekään tehnyt tästä sen tyylikkäämpää. Esikoinen kyllä oli innoissaan, kun sai ikioman hameen :) Juuri kun kuvittelin oppineeni tekemään pääntiet hyvin, tuli tästäkin kummallisen löperö.

Jalassa minulla on kaverilta saadut farkut, joita pidensin ne muutamat millit jotka pystyi (tämäkin homma oli odottanut viikkotolkulla, nyt tuli äidin ostamalle farkkuneulallekin vähän käyttöä). Esikoisen shortsivalikoimaan tarpeellista lisäystä tuli puolestaan polvireikäisistä, mutta muuten oikein hyväkuntoisista collegehousuista.

Kuopuksen kesävaate-valikoima kaipaili kovasti lisää leggingsejä, joihin olen kovasti tykästynyt. Pilvipöksyissä taitaa kyllä olla pitkistä resoreista huolimatta vähän turhan paljon kasvunvaraa tässä ja nyt käytettäväksi. Keltaiset sen sijaan pääsivät saman tien käyttöön ja piti käydä kaivamassa ne pyykkikorista kuvattavaksi, kun meinasin vallan unohtaa, että työn tulokset pitää raportoidakin :)

maanantai 17. toukokuuta 2010

Unta pussiin

Ilmojen lämmittyä piti pikku hikipään luopua uskollisesta froteisesta unipussista. Ilman ei kuitenkaan meinannut uni tulla, kun vapaat jalat olivat niin kumma juttu, että unen ja valveen rajamaillakin piti vielä tunkea koipi jostain pinnasängyn pinnojen välistä. Eipä sitten muuta kuin suunnittelemaan ohuemman unipussin tekoa. Kehittelin mielessäni liivimekon sovellusta ja keräsin rohkeutta vetoketjun ompeluun, kunnes keksin plan B:n. Tällainen siitä sitten tuli.


Materiaalina on vanha t-paita, jonka kaula-aukosta lapsen mahtuu sujauttamaan sisään. Hihat on leikattu pois ja kädenteitä sekä paitaosaa on kavennettu. Helmaan on ommeltu pätkä toista t-paitaa, jonka alareuna suljettu pussiksi. Kylläpä kelpaa taas nukahtaa.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Punaista ja valkoista

Alussa oli kaksi punavalkoista Nanson vaatetta.



Yöpaidan sain anopilta käyttämättömänä kierrätettäväksi. T-paita tuli vastaan kirpparilla eikä sitä kerta kaikkiaan voinut jättää sinne, vaikka oli omaan käyttöön ihan liian pieni.

Sitten oli loistava suunnitelma ja kun se vihdoin pääsi teoriasta käytäntöön, ei-ihan-niin-loistavia havaintoja. Kuten se, että käytetyn ja käyttämättömän vaatteen valkoinen on ihan eri asia. Tai se, että jos leikkaa samalla kertaa kaksi hihaa mukamas samasta kohdasta kuosia, ei niistä välttämättä kuitenkaan tule ihan samanlaiset.

Lopussa on kaikesta huolimatta kaksi punavalkoista vaatetta.



Paita tyttärelle ja hame äidille. Paidassa käytin apuna 92-senttisen peruspaidan kaavaa Ottobresta 1/2010. Hameeseen ompelin vyötärölle niin leveän pidennyskaistaleen kuin kangasta riitti ja siihen kuminauhakujan. Ei nyt varsinaisesti lempiväriseni, mutta ihan passeli kesäiseen hiekkalaatikon reunalla istuskeluun.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Lisää siteitä


Tee-se-itse-siteeni vaikuttavat ihan toimivilta, joten päätin tehdä lisää samalla systeemillä, tarvetta kun on. Meinasin ensin tilata Myllymuksuilta toisen tarvikepaketin, mutta kuosikankaita kyllä löytyy omasta takaa ja tajusin, että tulee paljon halvemmaksi tilata pienet täysleveät palat softista kosteussuojaksi ja collegea alapinnaksi, jollloin kankaita sitä paitsi riittää paljon useampaan siteeseen kuin paketin materiaaleja. Imuna kaikissa kaksi kerrosta bambu-hamppua, jota olen hankkinut vaippoja varten, paitsi yhteen taisi tulla jotain muuta jämäbambuakin.

Ompelupuoli tuli valmiiksi jo palmusunnuntaina viikko sitten. Kiinnitykseen päätin tällä kertaa käyttää metallineppareita, jotka saa kotikonstein kiinnitettyä, vaikka ovatkin kalliimpia kuin muovinepit. En vaan ole vieläkään saanut neppareita hankittua. Äidin varastoista löytyi erinäisiä nepin osia niin että kahteen siteeseen riitti kaikki tarvittavat osaset. Nyt voi sitten blogata, kun on edes osa loppuun asti valmiina.

Päiväsiteet on tehty Myllymuksujen tarvikepaketin kaavalla, paitsi joistain tein vähän kapeampia. Yösiteen mallina on Hilivinksiksen yöside, joka on mielestäni paremman muotoinen kuin Myllymuksujen ohjeessa. Oranssi etanabambu on ylijäämää mekkoprojektista, muut vanhoja paitojani uusiokäytössä. Vielä voisi muutaman siteen tekaista, kunhan saan sopivia kankaita leikattua muihin projekteihin ja näkee mistä jää hyvänkokoisia jämiä.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Ehkä maailman nopeimmat shortsit

Lisää pelastuksia autonpesurättikasaan joutumiselta. Polvireikäisistä yökkärihousuista tuli näin tyylikkäät kotishortsit kesäksi ;)



Jos lahkeensuut näyttävät eriparisilta, se johtuu siitä että ne ovat. Tuhosin alalanganloppuja ja lopulta piti vähän puolata lisää, kaikkiaan noissa on kolmea tai neljää erisävyistä sinistä lankaa...

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Äidiltä tyttärelle


Ompeluharrastuksen myötä vanhoilla loppuunkäytetyillä lempipaidoillani on valoisammat tulevaisuudennäkymät kuin päätyä autonputsausräteiksi. Olin säästellyt ihanaista, mutta kainaloista käyttökelvottomaksi pinttynyttä trikoopaitaani odotellen kivaa lyhythihaisen mekon ohjetta. Sellaista ei tuntunut löytyvän, joten uskaltauduin tekemään oman kokeilun.

Hihat ovat aiemmin kokeillun t-paidan kaavasta, helma Suuren Käsityölehden 2/2010 liivihameesta. Helma olisi saanut olla pidempikin, tästä tuli enemmänkin paita kuin mekko, mutta käyttökelpoinen kesällä joka tapauksessa. Pääntie on osa alkuperäisen paidan pääntiestä, ja hihat on leikattu ylijääneestä helmasta, joten ne oli huoliteltu valmiiksi. Olipa nopea ommella, kun ei tarvinnut huolitella kuin helma (siitä tulikin sitten erinomaisen epäsiisti). Alkuperäisen paidan hihat jäivät vielä odottelemaan, josko niistäkin kehkeytyisi jotain.

Tarkoitukseni on ollut joka kerta laittaa lastenvaatteisiin takareunaan merkki, josta helposti näkee, miten päin vaate puetaan. Melkein aina olen kuitenkin unohtanut tehdä sen, enkä ole saanut aikaiseksi korjata tilannetta jälkikäteen. Tässä paidassa ei tuota ongelmaa ole, onpahan Jackpotin taattua laatua ;)

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Tervetuloa vappu!


Olen aina inhonnut naamiaisia, koska olen tosi surkea keksimään naamiaisasuja. Tähänkin taitaa tulla muutos ompeluharrastuksen myötä. Nyt on jo pari asua jemmassa. Suuresta käsityölehdestä 6-7 osui sattumalta silmään naamiaisasujen ohjeita ja tällainen kaksipuolinen viitta vaikutti käyttökelpoiselta sekä aika helposti toteutettavalta.

Ohjeessa oli käytetty kierrätyskankaita, niin tässäkin. Kuninkaan viitan ja kruunun tein vanhasta olkkarin verhosta. Punaiseen reunukseen silppusin kirppikseltä tätä tarkoitusta varten ostamani pyjaman. (Yleensä en löydä kirppareilta mitään käyttökelpoista, mutta nyt löysin sattumalta koko kirppiksen ja sieltä sattumalta sopivaa materiaalia.) Pyjaman napitkin pääsivät hyötykäyttöön kruunun jalokiviksi, ohjeessa oli käytetty puuhelmiä. Kuvassa eivät juuri erotu, mutta jokaisessa sakarassa on "jalokivi".

Kääntöpuolella olevan taikurin viitan läpikuultava tähtikangas kulkeutui näppärästi anoppilasta, kun kysyin, mahtaisiko sieltä löytyä jotain tähän tarkoitukseen sopivaa. Taikurin hattu täytyisi vielä jostain löytää, mutta eiköhän sellainen vastaan tule ennemmin tai myöhemmin.

Kuninkaan asuun kuuluu myös samasta kankaasta tehty rintamus paidan ja viitan väliin puettavaksi. Sellainen saattaa valmistua joskus, mutta piti blogata tämä nyt jo tässä vaiheessa, kun olimme pojan kanssa molemmat niin tyytyväisiä tähänastiseen :)

lauantai 30. tammikuuta 2010

Melkein kuin uusi

Tietokonetuolimme on aikojen saatossa muuttunut vähemmän edustavaksi. Jo pitkään ollaan puhuttu, että sille pitäisi tehdä jotain ja nyt mies tilasi seuraavaksi ompelutyökseni uuden päällisen. Materiaaliksi päätyi entisen kotimme olkkarin verho, joka on muuton jälkeen palvellut mm. uimarantavilttinä. Toinen verho saa edelleen jatkaa tuolla uralla ja jäipä tästäkin ainakin yhdenistutava pala. Saa nähdä, miten kangas kestää kulutusta (tuolilla kun istutaan ahkerasti), aika paksua ja tukevaa se kyllä on. Käyttöä löytyi viimein myös ikivanhalle jostain periytyneelle kuminauhalle, jota en ole uskaltanut käyttää vaipoissa tai vaatteissa, kun ei tiedä miten hyvin se kestää. Tässä ei kai ole niin väliä.

Kuten minulla on tapana, en tavoitellut viimeisen päälle huoliteltua tai edes symmetristä lopputulosta, kunhan hoitaa tehtävänsä ja näyttää kutakuinkin siltä miltä pitää. Tällä periaatteella valmista tuli tosi nopeasti. En suotta mittaillut ja säätänyt, leikkasin vaan rikkinäisestä lakanasta epämääräisen mallikappaleen, sen avulla tuon sinisen kankaan, tein muutaman laskoksen ja ompelin kuminauhakujan. Kelpaa ainakin minulle.

Tässä tuoli Ennen ja Jälkeen.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Kauniita unia


Ensimmäinen ei-vaippa oli näinkin haastava ompelus :) Mittatilaustyötä todelliseen tarpeeseen, esikoisella on ollut vain yksi hyvä tyynyliina ja toinen, josta tyyny aina pääsee karkuun.

Kangas on napsittu puhkikuluneen lakanan reunasta, kangasväri esikoisen joululahja-askartelujen jämiä. Yllätyksekseni sain koko homman silitystä vaille valmiiksi kolmisin lasten kanssa ollessa: leikkuu kyllä edellytti pienemmän päiväunia (piti levittäytyä lattialle, kun ei ollut tarpeeksi pöytätilaa siistinä), mutta ihanasti nuo nykyään touhuavat itsekseen ja keskenään niin että äiti saa omiakin hommia välillä tehtyä.