torstai 29. heinäkuuta 2010

Isompia ja pienempiä vaippoja

Vihdoinkin eräs ikuisuusprojekti valmistui. Tein näitä sarjatyönä monta reilun tunnin sessiota ja aina vaan riitti hommaa.


Kuopukselle muutama lisävaippa uhkaavasti lähestyvää päivähoidon aloitusta varten. Tarkoitus olisi siis hoitaa vaipatus sisävaipoilla ja villahousuilla.

Vaaleansininen flanelli on vanhasta pyjamastani. Ruskeaa raitabambua hankin osaksi vaippaa, osaksi housuja varten. Piparikukka-joustofroteeta on voinut bongata jo paristakin ompeluksestani. Ihan kokonaiseen vaippaan ei viimeksimainitun leveys riittänyt, vaan toisen siivekkeen jouduin leikkaamaan erikseen, mutta yksi kuvion rikkova sauma ei ole vakavaa, tulipahan kuitenkin melkein koko loppupala kangasta käytettyä.

Piparikukkavaippa on tehty Kestovaippayhdistyksen kaavalla, koko L, ja muut Suuren käsityölehden 2/2010 kaavalla, myös koko L paitsi vaipan pituutta ja siivekkeitä on vähän lyhennetty.

Kaikissa vaipoissa on kiinteänä imuna kerros mikrokuitufroteeta ja kaksi kerrosta bambupuuvillafleeceä sekä läpässä samanlainen kasa (paitsi yhteen laitoin toisen läppä-bambukerroksen sijaan joskus aiemmin valmiiksi huolitellun kaksinkertaisen vohvelikangasimun). Vaippojen sisäpinta on bambujoustofroteeta, vaaleansinisessä tosin vain läpän pinta ja itse vaippa bambupuuvillaa, kun bambujoustista ei minulla ollut jäljellä enempää.

Tosi tuhteja ovat ihan tarkoituksella, että olisivat varmasti riittävän imukykyisiä. Kuivuvat varmaan tosi hitaasti, mutta eivätpä hoitovaipat kuitenkaan kuivu seuraavaksi aamuksi, niin ihan sama... [Lisäys ensimmäisen käyttökerran jälkeen: mikrokuitofrotee on paitsi tosi paksua ja tosi pehmeää, myös tosi nopeaa kuivumaan. Tuhtiudestaan huolimatta nämä vaipat kuivuivat nopeammin kuin monet vanhat. Eivät ehkä kuitenkaan seuraavaksi aamuksi, jos vasta työpäivän jälkeen pistää pyykkikoneen pyörimään.]

Jokohan nämä olivat viimeiset vaippani..? Ilmassa on merkkejä kuivaksioppimisen edistymisestä ja hoitotädin säännöllinen potatus saattaa tuottaa piankin tulosta. Tai sitten uudenlainen arki pistää pienen niin sekaisin, ettei pottailu enää suju tämänkään vertaa.


Lasten nuketkin saivat vaippansa. Vaaleansininen on jo aiemmin blogattu, josta poistin kaikki kuminauhat, nyt mahtuu BabyBornille paremmin. Tummansininen velour on lastenvaatteiden ylijäämää. Tästä vaipasta puuttuu vielä etureunan tarra. Kapeaa tarraa on mielestäni toinenkin pätkä nyt loppuun kulutetun lisäksi, mutta se on jossain muualla kuin pitäisi... Punaruutuinen vaippa on esikoisen pulleampivyötäröiselle vauvalle vähän suurennettu malli. Sen kangas on toisesta vanhasta pyjamastani.

Nämä ovat aika hitti. Kuopuksen suosikkileikkejä on, että joku (lue: äiti)
pukee nukkevauvalle kaikenlaisia vaatteita, jotka hän sitten riisuu uudestaan ja uudestaan. Tarrallinen vaippa on tosi näppärä riisua.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

No nyt se taas onnistui

Nimittäin se pääntie. Ihan siisti paita syntyi, vaikkakin hihat vähän törröttävät taas. Seuraavan paidan kanssa täytyy siis keskittyä siihen.

Tästä kankaasta olisi nimittäin aikomus tehdä toinenkin paita itselle. Ostin tätä outlet-myymälästä ison palan, jossa keskellä on päänmentävä reikä. Reilusti puolet on vielä jäljellä. Taidan ottaa varman päälle ja tehdä toisenkin samalla kaavalla enkä ala haaveilemaan kivasta, mutta hivenen monimutkaisemmasta paitaohjeesta, jonka tekoa joskus jo suunnittelin.

Aloittelin myös muutamaa vaippaa hurjaa vauhtia lähestyvää päivähoidonaloitusta varten. Kuminauhaa ei kuitenkaan ollut varastossani tarpeeksi niihin kaikkiin, joten tilasin samalla kunnon imumateriaaleja enkä tehnyt valmiiksi sitä yhtäkään, mihin kumppari olisi riittänyt. Jotain valmista sentään tuli vaipparintamallakin.


Ihkaensimmäinen nukenvaippa kuopuksen uudelle nukelle. Liian nafti tuli, vaikka ohje oli nimenomaan BabyBornille - tosin en tehnyt ihan ohjeen mukaan. Esikoisen pienemmälle, pehmeävartaloiselle nukellekaan ei oikein mahdu. Täytyy siis vähän jatkojalostaa ohjetta, mukavan nopeasti tuollaisen tekaisee ja jämäkankaita kyllä piisaa useampaankin vaippaan.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Vihdoinkin valmista

Kylläpä on ollut elämä ohjelmoitu viime aikoina, kun en ole juuri ehtinyt ompelukoneen ääressä istua. Edellisen postauksen jälkeen ensin miehen työkiireitä ja sitten kaiken maailman lomareissuja, kavereiden tapaamisia, pihatöitä ja kodin sisustusta niin etten edes muista, milloin viimeksi ompelin. Toukokuussa joskus. Tänään vihdoin ja viimein oli aikaa jatkaa puolivalmiita ompeluksia ja aika monta sainkin tehtyä. Mitään näistä en tehnyt alusta asti nyt, vaan olivat odotelleet kaksoisneulan vaihtoa tai toisenväristä lankaa.

Mukava oli viettää laatuaikaa vain itsensä ja ompelukoneen sekä hyvän taustamusiikin kanssa, mutta olisihan sitä voinut vähän onnistuneempiakin tuotoksia saada aikaan :|

Tilasin ihanaisen pilvi-interlocktrikoon varta vasten omaa paitaa varten, mutten ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Kangas on niin paksua, ettei "jotenkin vähän sinnepäin" -hihojenkiinnitys-tyylini oikein toimi, ja pääntiestä tuli kummallinen, vaikka kuvassa näyttääkin ihan ok:lta. Kaava oli muuten sama aiemmin testaamani, itse parista kaavasta yhdistelty, mutta pääntiestä oli tavoitteena tehdä vähemmän avara. Tiedänpähän seuraavaa paitaa leikatessa, mitä pääntielle ei ainakaan kannata tehdä.

Toista ihanaista kangasta eli kaarat-joustofroteeta oli vielä jäljellä pieni palanen, josta keksib tehdä hihat applikoituun t-paitaan. Nettikirpparilta bongaamani keltainen ribbitrikoo olisi saanut olla kirkkaaman keltaista, joskaan en tiedä, olisiko sekään tehnyt tästä sen tyylikkäämpää. Esikoinen kyllä oli innoissaan, kun sai ikioman hameen :) Juuri kun kuvittelin oppineeni tekemään pääntiet hyvin, tuli tästäkin kummallisen löperö.

Jalassa minulla on kaverilta saadut farkut, joita pidensin ne muutamat millit jotka pystyi (tämäkin homma oli odottanut viikkotolkulla, nyt tuli äidin ostamalle farkkuneulallekin vähän käyttöä). Esikoisen shortsivalikoimaan tarpeellista lisäystä tuli puolestaan polvireikäisistä, mutta muuten oikein hyväkuntoisista collegehousuista.

Kuopuksen kesävaate-valikoima kaipaili kovasti lisää leggingsejä, joihin olen kovasti tykästynyt. Pilvipöksyissä taitaa kyllä olla pitkistä resoreista huolimatta vähän turhan paljon kasvunvaraa tässä ja nyt käytettäväksi. Keltaiset sen sijaan pääsivät saman tien käyttöön ja piti käydä kaivamassa ne pyykkikorista kuvattavaksi, kun meinasin vallan unohtaa, että työn tulokset pitää raportoidakin :)