Näytetään tekstit, joissa on tunniste asusteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asusteet. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. toukokuuta 2014

Vanhempia aikaansaannoksia

Talven mittaan on tullut tehtyä yhtä sun toista käsityötä, lähinnä aika pienen mittakaavan juttuja. Tässä jokunen niistä.


Kangaskasseja lahjaksi. Pinkki kangas aikoinaan ompelutarkoituksiin ostettua lakanaa, kukat painettu kangasvärillä sapluunan avulla.

Ekaluokkalainen on ilmiömäinen tuhoamaan yöpuvunhousuja: alta aikayksikön saa polvet puhki. Ompelin parit kierrätyshousut teemalla "eipähän harmita kun hajoavat", mutta tietenkin Murphyn lakia mukaillen nämä ovat kestäneet käyttöä ennätysmäisen kauan. Eipä harmita sekään.

Raitahousut on tehty miehen puhkikuluttamista pitkistä kalsareista resoritkin hyödyntäen, ruudulliset taas omista pieniksi jääneistä pyjamahousuistani.

Kaikki nämä nukenvaatteet on tehty yksistä lapsen velourhousuista. Ensin tein ison nuken housut ja kuvittelin housujen olevan tuhotut, mutta yhdestä lahkeesta resoreineen tulikin pienemmälle nukelle hame (rusetti säilötty lapsen vaatimuksesta alushousuista, jotka piti heittää pois) ja toisesta lahkeesta resoreineen mekko kummallekin talouden barbille.

Nukenvaatteita on tullut tehtailtua muutenkin, osa lahjoitettu eteenpäin ilman dokumentointia ja osasta en muista, onko ne jo mahdollisesti blogattu. Tässä nyt ainakin kahdet puolipotkuhousut isoveljen rikkinäisestä punaisesta paidasta (ohje bongattu netin ihmemaasta), hame jälleen yksien rikkinäisten housujen lahkeesta sekä pikkuvaippa ja hame jämäkankaista.

Tässä vielä yksi uljas luomus, josta oli kovaa vauhtia tulossa villasukka minulle itselleni. Ihan ohjeen mukaan tehty palmikkoneule ohjeen mukaisella (7 veljestä) langalla alkoi jossain vaiheessa vaikuttaa siltä, ettei se tule ikinä mahtumaan kenenkään jalkaan. Tulikin sitten tyylikäs mekko barbille.

Villasukatkin ovat tuloillaan (toisella ohjeella), mutta jäivät kesken kaiken odottelemaan, kun tuli akuutti kaulahuivitarve. Nyt pääseekin jatkamaan sukkaneuleen kanssa.

Uusimpia aikaansaannoksia

Vaikken ole ikiaikoihin jaksanut päivittää tätä blogia, käsitöitä on kertynyt tasaiseen tahtiin. Nyt tuli tehtyä useampi isompi työ, joten päätin aktivoitua bloginkin kanssa.

Teki mieli iloista kesämekkoa, joten tein sellaisen. Kaava on sovellettu raglanpaidasta, jolla tein paidan ja toisenkin vuosia sitten. Muistin, että kaavaa piti leventää, mutta en sitä, olinko leventänyt kaavat niitä piirtäessäni vai en. Lopputulos oli ihan ylileveä mekko, mutta suht ok sain sen kavennettua, kaula-aukosta nyt vain tuli aika iso. Muutenkin vähän kotikutoisen näköinen, mutta käyttöön pääsee varmasti.

Kankaat tilasin Kestovaippakaupasta. Kukkakankaan jämistä tuli juuri sopivasti vielä kesähamekin!

Ennen mekkoprojektia sain päätökseen pitkäaikaisen huiviprojektin. Pitsihuivin ohje on Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2013 ja lanka ohjeen mukainen Rowan Fine Art (45% villaa, 20% mohairia, 10% silkkiä ja 25% polyamidia). Aloitin neulomisen kovimmilla pakkasilla tammi-helmikuussa, mutta valmista ei tullut villahuivisesongin aikaan. Ensi talvena käyttöön sitten.



Viimeisimpänä vielä näin kesäloman korvalla varustusta työpaikalle. Idea olkalaukkutyyppisestä avainhihnasta on kirjasta Kauneimmat asusteet, mutta oikaisin aika monessa vaiheessa ja tein hihnan valmiista kankaasta. Kukkakangas on peräisin anopin aarreaitasta, samoin avainhihnan muut osaset. Tositoimiin hihna pääsee vasta syksyllä, mutta veikkaan kätevämmäksi kuin kaulanauhaa, joka roikkuu aina tiellä ja jota käyttäessä oven avaamiseen liittyy aika epäilys siitä, että pamauttaa itseään ovella päähän. Hitusen turhan pitkä tuosta taisi tulla, mutta aina voi sitaista solmun hihnaan sitä lyhentämään.


lauantai 20. lokakuuta 2012

Syksyisiä pikku neulomuksia

Mitä saa, jos kerää pensasaidasta 5 litraa marja-aroniaa, penkoo kaapinpohjalta valkoisia villalankoja ja antaa nämä kaikki kaverille? No tietenkin pinon eri sävyisiä kauniita violetteja villalankoja :)


Ensimmäisenä puikoille pääsi Novita Wool, josta upouusi hienonhieno puhelimeni sai suojapussin.

Pähkäilyn alla on, mitä muuta voisi keskenään erivärisistä, maksimissaan 50 gramman keristä neuloa. Keksin jo, että pipon pienimmäiselle, mutta yllätys yllätys värisävyt eivät oikein miellyttäneet. Lämpöisempi pipo näille säille oli kuitenkin tarpeen, jemmasta löytyi sitten sopiva lanka tähän tarkoitukseen.


Ohjetta katselin Suuresta käsityölehdestä 1/2011. Kesken kaiken alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että lanka ei riitä, joten luovasti lyhensin sileän neuleen pätkää, jolloin resorista jäi kääntövara pois. Livenä luomukseni näyttää tyylikkäämmältä kuin kuvassa, ja mikä tärkeintä, käyttäjä tykkää.

Olen viime aikoina vallan koukuttunut pikku neulomuksiin. Joululahjapino kasvaa tasaista tahtia, sitä vaan ei blogata ennen joulua :)

maanantai 6. syyskuuta 2010

Ei sittenkään hukkatyö



Ostin uuden kännykän. Niin hienon, että sille pitää olla suojapussikin. Olin jo kaupassa valitsemassa sellaista, kun tajusin että ehkä voisi kuitenkin tehdä itse. Neulottu voisi olla kivempi kuin ommeltu, joten rupesin kaivelemaan lankavarastoani. Löysin n. 6 vuotta sitten aloitetun sukanvarren, josta tuli liian pieni omaan jalkaani ja jonka jätin puikoille odottelemaan, josko purkaisin ja tekisin isomman. Siinä oli kännypussini melkein valmiina, muutama kerros ja kavennukset vaan telkkaria katsellessa ja nyt pysyy puhelin suojassa kolhuilta ja kylmältä :)

Lanka oli omaksi yllätyksekseni niinkin eksoottista kuin 7 veljestä. En muistanutkaan, että olin löytänyt noin kivan sukkalangan, vaikka periaatteessa muistin tuon yhden illan sukkaprojektin. Loppukerästä voi vaikka vielä joku päivä tulla ne sukatkin, jos ei itselle niin ehkä lapselle.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Epä-ommeltuja kaulakoruja

Kirjataan nyt kaikki vähänkin käsitöihin liittyvä tänne blogiin, kun on kerran tullut tehtyä :)



Olen jonkin aikaa haikaillut puuhelminauhaa. Nyt olin muilla asioilla Sinooperissa ja puuhelmet huomattuani päätin hankkia sellaisen. Ajatus oli, että esikoinen varmaan tykkäisi helmien pujottelusta ja voisi tykätä tehdä äidille korun. Pujottelu oli kuitenkin näin pienillä helmillä ja rispaantuvalla kuminarulla liian haastavaa, joten ensimmäinen koru toteutettiin niin, että esikoinen ojensi helmiä ja äiti pujotti. Ei puhettakaan, että koru olisi ollut äidille: Äiti, miten sinä tiesit että minä tykkäisin tällaisesta hirmu paljon? Onneksi helmiä riitti juuri sopivasti niin että sain tehtyä itsellenikin korun ja vieläpä vähän enemmän omaa silmää miellyttävän ;) Kovassa käytössä ovat molemmat olleet valmistumisestaan saakka.

Nyt haikailen vielä muutamasta erisävyisestä puuhelminauhasta, mutta pahoin pelkään että niitä täytyy sitten tehdä tuolle esikoisellekin... Vaan ehkä se ei haittaa, koska kuopuskin varmaan jossain vaiheessa alkaa vaatia sellaista omaa kaulaansa. Toistaiseksi tyytyy ihastelemaan meidän muiden kaulanauhoja.