
Olen jonkin aikaa haikaillut puuhelminauhaa. Nyt olin muilla asioilla Sinooperissa ja puuhelmet huomattuani päätin hankkia sellaisen. Ajatus oli, että esikoinen varmaan tykkäisi helmien pujottelusta ja voisi tykätä tehdä äidille korun. Pujottelu oli kuitenkin näin pienillä helmillä ja rispaantuvalla kuminarulla liian haastavaa, joten ensimmäinen koru toteutettiin niin, että esikoinen ojensi helmiä ja äiti pujotti. Ei puhettakaan, että koru olisi ollut äidille: Äiti, miten sinä tiesit että minä tykkäisin tällaisesta hirmu paljon? Onneksi helmiä riitti juuri sopivasti niin että sain tehtyä itsellenikin korun ja vieläpä vähän enemmän omaa silmää miellyttävän ;) Kovassa käytössä ovat molemmat olleet valmistumisestaan saakka.
Nyt haikailen vielä muutamasta erisävyisestä puuhelminauhasta, mutta pahoin pelkään että niitä täytyy sitten tehdä tuolle esikoisellekin... Vaan ehkä se ei haittaa, koska kuopuskin varmaan jossain vaiheessa alkaa vaatia sellaista omaa kaulaansa. Toistaiseksi tyytyy ihastelemaan meidän muiden kaulanauhoja.
Mä tein kans puuhelmiä ja esikoinen tahtoi itselleen kanssa korun.
VastaaPoistaKoru löytyy blogista.
Hienot korut teillekin tuli!
Hei vaan, uusi vakilukijani ;) Taitavat nuo puuhelmet olla lapsien(kin) mielestä tosi ihania.
VastaaPoista