Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaipat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaipat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 2. marraskuuta 2010

Pitkästä aikaa jotain esiteltävää

Mahtaakohan tänne enää kukaan eksyä, kun on ollut aikamoista hiljaiseloa
tämä syksy... Nyt kuitenkin sain seikkailtua sen verran, että ompelin pari
keväällä leikattua vaatetta :) Tätä nykyä maanantaiaamupäivisin on sen verran Omaa Aikaa, että ehdin vaikka istua ompelukoneen ääreen. Tässä kahden aampäiväsession saldo.

Liivimekko kukkaneuloksen jämistä, ohjeena Nasta liivihame Ottobresta 4/2008. Varsinainen kankaantuhosoperaatio, takakappale ei mahtunut kokonaisena joten on tehty kahdesta kappaleesta, mutta ihan siististi, sanoisin.

Jotain vikaa tässä on. Kovalla maanittelulla sain pukea sen tytölle kuvan ottamisen ajaksi, mutta sitten piti heti ottaa se pois. Ompeluvaiheessa tyttö oli kyllä ihan innoissaan uudesta mekosta. Hän tykkää kovasti mekoista ja pukemisesta ylipäänsä. Yleensä saadessaan käsiinsä minkä tahansa vaatekappaleen alkaa kiskoa sitä päälleen, haluaa pukea ite kaikki omat vaateensa ja melkein onnistuukin. Saisi nyt tämä hamekin päästä suosioon, ihan kiva se minusta on vaikkei nyt mikään mestariteos olekaan.

Esikoinen puolestaan sai taas yhdet iloisenkirjavat housut, joita ei olisi sovittamisen jälkeen malttanut enää riisua, kiskoi vaan tuon tuosta ylemmäs kun kuminauha puuttui. (Kuvausaikaan taas ei malttanut vaihtaa housuja, kun oli joku tärkeä projekti menossa, siksi ei nyt kuitenkaan tullut in action -kuvaa.) Olin ihan siinä uskossa, että olin leikannut tästä kankaasata paidan ja vasta kun pyörittelin leikattuja paloja kädessäni aloin epäillä, että taitaakin olla housut.

Asuntovaunutrikoo on Ikasyyrilta, samoin lahkeensuiden yksivärinen trikoo. Kaava on sovellettu jostain housukaavasta, en enää yhtään muista mistä :)



Ompeluvauhtiin päästyäni ahkeroin pari lisäimua kuopuksen ostovaippoihin, joiden oma imu ei riitä hoitoaamupäiväpissoille. Molemmissa sisällä ihanaa pehmoista ja imevää mikrokuitufroteeta. Toinen molemmin puolin ihanan pehmoista bambupuuvillaa, toisessa muita bambuisia jämäpaloja.


Bloggaanpa nyt vielä villasukantekeleenikin. Mummo pitää lapset hyvin villasukissa, mutta iski akuutti tarve ohuemmalle sukalle kuopuksen syksykenkiin. Kaivoin kaapista langan ja innoissani aloin neuloa, mutta poikkeuksellinen työpäivä usean tunnin tietokoneennäpyttelyineen yhdistettynä puikkojen heilutukseen sai ranteeni niin kipeiksi, että oli pakko jättää neulominen kesken ja marssia lastenvaatekauppaan.

Ehkä se on tämän langan kohtalo. Merinovillainen Novita Wool On nimittäin jämää langasta, josta neuloin villatakkia esikoisen odotusaikana. Olin viimeistelemässä takkia kun ensi merkit synnytyksestä alkoivat ja takki odottelee viimeistelyä edelleen...

torstai 26. elokuuta 2010

Ylläri pylläri...

Olin päivän ylhäisessä yksinäisyydessäni flunssaa parantelemassa ja tällainen pääsi syntymään.



Ei näitä vaippoja näemmä ole koskaan riittävästi. Mutta tarpeeseen tulee tämäkin, toinen vanhoista mau-vaipoista alkaa olla niin pieni, että tarrat eivät enää pysy kunnolla kiinni. Kaiken kaikkiaan vaippoja on juuri sen verran, että riittävät joka toinen päivä pyykäten. Hoitokassissa on ehkä pari ylimääräistä, mutta saa ollakin.

Kuopuksella ei ole varsinaisesti suosikkivaippoja, mutta tästä flanellista tehdyt ovat ainoita joilla on nimi :) Siispä kun mau-kangasta vielä riitti, tein vanhan tilalle uuden. Flanellia on kaksi kerrosta, sisäpinta bambua ja imuna kerros mikrokuitufroteeta ja kaksi kerrosta vanhaa pellavatyynyliinaa. Läpässä vielä kahden bambukerroksen välissä mikrokuitufroteeta. Tarroista tuli vähän lyhyet, koska enempää ei kerta kaikkiaan ollut.

Kaavana suosikkini, kestovaippayhdistyksen L-koko. Toivottavasti on nyt riittävän iso, ettei tarvitse taas hetken päästä surrutella taas sitä josko-tämä-olisi-viimeistä vaippaa...

torstai 29. heinäkuuta 2010

Isompia ja pienempiä vaippoja

Vihdoinkin eräs ikuisuusprojekti valmistui. Tein näitä sarjatyönä monta reilun tunnin sessiota ja aina vaan riitti hommaa.


Kuopukselle muutama lisävaippa uhkaavasti lähestyvää päivähoidon aloitusta varten. Tarkoitus olisi siis hoitaa vaipatus sisävaipoilla ja villahousuilla.

Vaaleansininen flanelli on vanhasta pyjamastani. Ruskeaa raitabambua hankin osaksi vaippaa, osaksi housuja varten. Piparikukka-joustofroteeta on voinut bongata jo paristakin ompeluksestani. Ihan kokonaiseen vaippaan ei viimeksimainitun leveys riittänyt, vaan toisen siivekkeen jouduin leikkaamaan erikseen, mutta yksi kuvion rikkova sauma ei ole vakavaa, tulipahan kuitenkin melkein koko loppupala kangasta käytettyä.

Piparikukkavaippa on tehty Kestovaippayhdistyksen kaavalla, koko L, ja muut Suuren käsityölehden 2/2010 kaavalla, myös koko L paitsi vaipan pituutta ja siivekkeitä on vähän lyhennetty.

Kaikissa vaipoissa on kiinteänä imuna kerros mikrokuitufroteeta ja kaksi kerrosta bambupuuvillafleeceä sekä läpässä samanlainen kasa (paitsi yhteen laitoin toisen läppä-bambukerroksen sijaan joskus aiemmin valmiiksi huolitellun kaksinkertaisen vohvelikangasimun). Vaippojen sisäpinta on bambujoustofroteeta, vaaleansinisessä tosin vain läpän pinta ja itse vaippa bambupuuvillaa, kun bambujoustista ei minulla ollut jäljellä enempää.

Tosi tuhteja ovat ihan tarkoituksella, että olisivat varmasti riittävän imukykyisiä. Kuivuvat varmaan tosi hitaasti, mutta eivätpä hoitovaipat kuitenkaan kuivu seuraavaksi aamuksi, niin ihan sama... [Lisäys ensimmäisen käyttökerran jälkeen: mikrokuitofrotee on paitsi tosi paksua ja tosi pehmeää, myös tosi nopeaa kuivumaan. Tuhtiudestaan huolimatta nämä vaipat kuivuivat nopeammin kuin monet vanhat. Eivät ehkä kuitenkaan seuraavaksi aamuksi, jos vasta työpäivän jälkeen pistää pyykkikoneen pyörimään.]

Jokohan nämä olivat viimeiset vaippani..? Ilmassa on merkkejä kuivaksioppimisen edistymisestä ja hoitotädin säännöllinen potatus saattaa tuottaa piankin tulosta. Tai sitten uudenlainen arki pistää pienen niin sekaisin, ettei pottailu enää suju tämänkään vertaa.


Lasten nuketkin saivat vaippansa. Vaaleansininen on jo aiemmin blogattu, josta poistin kaikki kuminauhat, nyt mahtuu BabyBornille paremmin. Tummansininen velour on lastenvaatteiden ylijäämää. Tästä vaipasta puuttuu vielä etureunan tarra. Kapeaa tarraa on mielestäni toinenkin pätkä nyt loppuun kulutetun lisäksi, mutta se on jossain muualla kuin pitäisi... Punaruutuinen vaippa on esikoisen pulleampivyötäröiselle vauvalle vähän suurennettu malli. Sen kangas on toisesta vanhasta pyjamastani.

Nämä ovat aika hitti. Kuopuksen suosikkileikkejä on, että joku (lue: äiti)
pukee nukkevauvalle kaikenlaisia vaatteita, jotka hän sitten riisuu uudestaan ja uudestaan. Tarrallinen vaippa on tosi näppärä riisua.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Terveiset vaippatehtaalta

Nämä valmistuivat muutama päivä sitten. Piti kiireellä surruttaa valmiiksi ennen pääsiäisreissuun lähtöä, että olisi muutama vaippa enemmän matkassa mukana.


Alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että M-koon Mummut-vaipat eivät mahdu koko vaipatuskautta ja koska varastomme on suurimmaksi osaksi juuri niitä, täytyy asialle jossain vaiheessa tehdä jotain. Ajattelin alkaa tehdä jo nyt, kun kerran on hyvää aikaa ommella.

Kukkatrikoinen vaippa on ihan uudella kaavalla tehty, testauksessa Suuren käsityölehden 2/2010 L-koko vähän lyhennettynä, kun näytti niin valtavalta. Pikkuisen kapeampi saisi olla, mikä lyhentäisi siivekkeitäkin sopivammaksi. Sisäpinta bambu-hamppufleeceä, kiinteänä imuna ja läpässä vanhaa pyyhettä ja samaa bambu-hamppua.

Auto-joustofroteisen ja vaaleansinisen velourvaipan kaavana on Kestovaippayhdistyksen L-koko. Olen aiemmin tehnyt samalla kaavalla yhden vaipan, joka tällä hetkellä sopii tosi hyvin ja kasvunvaraakin tuntuu olevan. Autokangas on ylijäämää t-paidasta, joka on odottellut puolivalmiina sopivanvärisen ompelulangan ostoa, ja velourin sain anopilta. Samaa sain aiemmin myös äidiltä, joten siitä on jo yksi vaippa sekä mekko. Sisäpintana molemmissa luonnonvalkoista bambujoustofroteeta, kiinteänä imuna ja läpässä molemmissa pyyhkeenjämiä, autovaipassa pellavatyynyliinaa ja velourvaipassa bambu-hamppua.

torstai 21. tammikuuta 2010

Kerta kiellon päälle


Kummallinen kerrassaan tuo meidän vaippavarasto, kun aina tuntuu, että yksi vaippa pitäisi vielä olla, ettei ei olisi niin siinä ja siinä, riittävätkö puhtaat ennen kuin pestyt ehtivät kuivua. Vieläköhän tämänkin jälkeen on sama efekti..?

Kuminauhaa piti hankkia lisää, muuten kaikki tarvittava löytyi suppeasta kangasvarastostani. Flanelli on suunnilleen yhtä vanhaa kuin minä, äidin kätköistä kaivettu. Bambukangasta ei riittänyt vaippakappaleeseen, joten sisäpinta on anoppilasta löytynyttä pikeekangasta, ihoa vasten läppä sentään bambusta. Imuina läpässä ja itse vaipassa erinäisiä bambukankaan jämiä ja anoppilan vanhoja pyyhkeitä, kuten muissakin tsi-vaipoissani.

torstai 14. tammikuuta 2010

Vaipoista se alkoi

Kävin syksyllä kansalaisopiston kestovaippojen ompelukurssi ajatellen, että olihan se kiva jos saisi tehtyä yhden tai kaksi vaippaa ihan itse. No, tein kaksi, sitten anopin koneella kolme. Lisää olin leikellyt ommeltavaksi taas anoppilassa, kun äiti ehdotti omaa ompelukonetta joululahjaksi ja sen sain.

Nämä tein omalla koneellani, nyt on vaippoja sen verran että voisi kokeilla jotain muuta välillä. Kaikki tekemäni vaipat ovat sisävaippoja (mummut- ja kvy:n kaavoilla, joita olen vähän muokannut), joissa pari kerrosta kiinteää imua ja läppä.