Pitkästä aikaa jotain esiteltävää

Mahtaakohan tänne enää kukaan eksyä, kun on ollut aikamoista hiljaiseloa
tämä syksy... Nyt kuitenkin sain seikkailtua sen verran, että ompelin pari
keväällä leikattua vaatetta :) Tätä nykyä maanantaiaamupäivisin on sen verran Omaa Aikaa, että ehdin vaikka istua ompelukoneen ääreen. Tässä kahden aampäiväsession saldo.

Liivimekko kukkaneuloksen jämistä, ohjeena Nasta liivihame Ottobresta 4/2008. Varsinainen kankaantuhosoperaatio, takakappale ei mahtunut kokonaisena joten on tehty kahdesta kappaleesta, mutta ihan siististi, sanoisin.

Jotain vikaa tässä on. Kovalla maanittelulla sain pukea sen tytölle kuvan ottamisen ajaksi, mutta sitten piti heti ottaa se pois. Ompeluvaiheessa tyttö oli kyllä ihan innoissaan uudesta mekosta. Hän tykkää kovasti mekoista ja pukemisesta ylipäänsä. Yleensä saadessaan käsiinsä minkä tahansa vaatekappaleen alkaa kiskoa sitä päälleen, haluaa pukea ite kaikki omat vaateensa ja melkein onnistuukin. Saisi nyt tämä hamekin päästä suosioon, ihan kiva se minusta on vaikkei nyt mikään mestariteos olekaan.

Esikoinen puolestaan sai taas yhdet iloisenkirjavat housut, joita ei olisi sovittamisen jälkeen malttanut enää riisua, kiskoi vaan tuon tuosta ylemmäs kun kuminauha puuttui. (Kuvausaikaan taas ei malttanut vaihtaa housuja, kun oli joku tärkeä projekti menossa, siksi ei nyt kuitenkaan tullut in action -kuvaa.) Olin ihan siinä uskossa, että olin leikannut tästä kankaasata paidan ja vasta kun pyörittelin leikattuja paloja kädessäni aloin epäillä, että taitaakin olla housut.

Asuntovaunutrikoo on Ikasyyrilta, samoin lahkeensuiden yksivärinen trikoo. Kaava on sovellettu jostain housukaavasta, en enää yhtään muista mistä :)



Ompeluvauhtiin päästyäni ahkeroin pari lisäimua kuopuksen ostovaippoihin, joiden oma imu ei riitä hoitoaamupäiväpissoille. Molemmissa sisällä ihanaa pehmoista ja imevää mikrokuitufroteeta. Toinen molemmin puolin ihanan pehmoista bambupuuvillaa, toisessa muita bambuisia jämäpaloja.


Bloggaanpa nyt vielä villasukantekeleenikin. Mummo pitää lapset hyvin villasukissa, mutta iski akuutti tarve ohuemmalle sukalle kuopuksen syksykenkiin. Kaivoin kaapista langan ja innoissani aloin neuloa, mutta poikkeuksellinen työpäivä usean tunnin tietokoneennäpyttelyineen yhdistettynä puikkojen heilutukseen sai ranteeni niin kipeiksi, että oli pakko jättää neulominen kesken ja marssia lastenvaatekauppaan.

Ehkä se on tämän langan kohtalo. Merinovillainen Novita Wool On nimittäin jämää langasta, josta neuloin villatakkia esikoisen odotusaikana. Olin viimeistelemässä takkia kun ensi merkit synnytyksestä alkoivat ja takki odottelee viimeistelyä edelleen...