Villasukat valmiina! Itsekin hämmästyni, miten nopeasti se kävi. Toinen sukka tosin oli jo aiemmin valmistunut ja toisestakin varsi, mutta kun kuukausia on neulonnut 2,5 puikoilla, niin 3,5:t tuntuivat tosi paksuilta ja työ eteni ihan silmissä :)
Ohje on joululahjaksi itse itselleni valitsemastani Novitan villasukkalehdestä, lanka ohjeen mukaan 7 veljestä. Tosi simppeli ohje, mutta silti vähän vaihtelua perinteiseen joustoneuleeseen ja sileään jalkaterään. Näitä täytyy pitää mekkojen ja hameiden kanssa, etteivät nätit varret peity lahkeiden alle!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste omat vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste omat vaatteet. Näytä kaikki tekstit
maanantai 2. kesäkuuta 2014
perjantai 30. toukokuuta 2014
Uusimpia aikaansaannoksia
Vaikken ole ikiaikoihin jaksanut päivittää tätä blogia, käsitöitä on kertynyt tasaiseen tahtiin. Nyt tuli tehtyä useampi isompi työ, joten päätin aktivoitua bloginkin kanssa.
Kankaat tilasin Kestovaippakaupasta. Kukkakankaan jämistä tuli juuri sopivasti vielä kesähamekin!
Ennen mekkoprojektia sain päätökseen pitkäaikaisen huiviprojektin. Pitsihuivin ohje on Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2013 ja lanka ohjeen mukainen Rowan Fine Art (45% villaa, 20% mohairia, 10% silkkiä ja 25% polyamidia). Aloitin neulomisen kovimmilla pakkasilla tammi-helmikuussa, mutta valmista ei tullut villahuivisesongin aikaan. Ensi talvena käyttöön sitten.
Viimeisimpänä vielä näin kesäloman korvalla varustusta työpaikalle. Idea olkalaukkutyyppisestä avainhihnasta on kirjasta Kauneimmat asusteet, mutta oikaisin aika monessa vaiheessa ja tein hihnan valmiista kankaasta. Kukkakangas on peräisin anopin aarreaitasta, samoin avainhihnan muut osaset. Tositoimiin hihna pääsee vasta syksyllä, mutta veikkaan kätevämmäksi kuin kaulanauhaa, joka roikkuu aina tiellä ja jota käyttäessä oven avaamiseen liittyy aika epäilys siitä, että pamauttaa itseään ovella päähän. Hitusen turhan pitkä tuosta taisi tulla, mutta aina voi sitaista solmun hihnaan sitä lyhentämään.
Teki mieli iloista kesämekkoa, joten tein sellaisen. Kaava on sovellettu raglanpaidasta, jolla tein paidan ja toisenkin vuosia sitten. Muistin, että kaavaa piti leventää, mutta en sitä, olinko leventänyt kaavat niitä piirtäessäni vai en. Lopputulos oli ihan ylileveä mekko, mutta suht ok sain sen kavennettua, kaula-aukosta nyt vain tuli aika iso. Muutenkin vähän kotikutoisen näköinen, mutta käyttöön pääsee varmasti.
Ennen mekkoprojektia sain päätökseen pitkäaikaisen huiviprojektin. Pitsihuivin ohje on Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2013 ja lanka ohjeen mukainen Rowan Fine Art (45% villaa, 20% mohairia, 10% silkkiä ja 25% polyamidia). Aloitin neulomisen kovimmilla pakkasilla tammi-helmikuussa, mutta valmista ei tullut villahuivisesongin aikaan. Ensi talvena käyttöön sitten.
Viimeisimpänä vielä näin kesäloman korvalla varustusta työpaikalle. Idea olkalaukkutyyppisestä avainhihnasta on kirjasta Kauneimmat asusteet, mutta oikaisin aika monessa vaiheessa ja tein hihnan valmiista kankaasta. Kukkakangas on peräisin anopin aarreaitasta, samoin avainhihnan muut osaset. Tositoimiin hihna pääsee vasta syksyllä, mutta veikkaan kätevämmäksi kuin kaulanauhaa, joka roikkuu aina tiellä ja jota käyttäessä oven avaamiseen liittyy aika epäilys siitä, että pamauttaa itseään ovella päähän. Hitusen turhan pitkä tuosta taisi tulla, mutta aina voi sitaista solmun hihnaan sitä lyhentämään.
torstai 25. heinäkuuta 2013
Karhuhousut ja kaloja
Pitkästä aikaa uusia käsitöitä! Ei
sillä etteikö tässä välissäkin olisi ollut intoa tehdä mitään,
mutta satutin keväällä käteni niin, ettei se vieläkään ole
ihan kunnossa. En tiedä milloin uskallan kokeilla neulomista, vaikka kovasti jo syyhyttäisi.
Kankaiden leikkaus ja koneella ompelu sujui nyt ihan ok.
Olen jo pitkään kaipaillut sopivan
kokoisia olohousuja itselleni. Parit viimeksi ostamani ovat
osoittautuneet himpun verran liian lyhyiksi lahkeista, ja rupesin jo
miettimään, onko se tehtävä itse, että saa riittävän pitkät.
Kun kaava kolahti pyytämättä suoraan postilaatikkoon, niin olihan
se sitten käytävä hakemassa kangasta ja ryhdyttävä hommiin.
Kaava siis uusimmasta Suuresta
käsityölehdestä, koko XL paitsi lahkeissa senttitolkulla
ylimääräistä. Kangas velouria Eurokankaasta (Sellon
vasta-avatusta). Ihanan tuntuiset jalassa eivätkä ainakaan ole
liian pienet mistään kohdasta! Vähän liiankin isot ehkä, mutta ehkä se on vain hyvien olohousujen ominaisuus.
Nuorempi lapsi nimesi edelliset, myös ruskeat olohousuni Karhuhousuiksi, ja nämä ovat pehmoisuudessaan vielä karhumaisemmat :)
Lopusta kankaasta tuli kalaperhe.
Isoimman kalan ohje samasta Suuresta käsityölehdestä, pienemmät
omasta päästä. Täyte kaivettu vanhan tyynyn sisältä ja nappisilmät kaiveltu anopin aarrelaatikoista.
tiistai 12. helmikuuta 2013
Sukkamummo täällä hei
Viime aikoina olen tehtaillut villasukkia sitä tahtia, että edellisiä en malttanut edes päätellä ennen kuin aloitin (ja lopetinkin) seuraavat. Ihan omaan käyttöön kaikki, että sikäli tämä ei ihan oikeaa sukkamummoutta vielä ole :D
Ensin polvimittaiset pitsikuviosukat joululahjaksi tätä tarkoitusta varten toivomastani tummanviininpunaisesta 7-veikasta. Ohje Novitan 7 veljestä -lehdestä tietenkin. Vaihtelua perus-sukkailuun paitsi (helppo) pitsikuvio, myös se että sukka aloitettiin varpaiden kärjestä ja sitämyöten piti opetella uudenlainen kantapääntekotekniikka. Pari harjoituskantapäätä piti tehdä ja purkaa, ja kaivella vähän perusteellisemmat ohjeet kuin tuossa lehdessä oli, ennen kuin onnistui. Sitten kun rupesi onnistumaan, niin tulikin tosi siistit tiimalasikantapäät.
Seuraavat sukat akuuttiin tarpeeseen eli kaveriksi pari postausta aikaisemmalle neulemekolle. Idea ja varren siksak-kuvio mistäpä muualtakaan kuin kohta riekaleiksi selatusta Novitan 7 veljestä -lehdestä. Ohjeen mukaan koko sukka kantapäästä varpaisiin tehtäisiin samalla langalla, mutta oli minusta turhan synkkä eikä tuo viininpunainen olisi riittänyt eikä erityisemmin mekkoon sopinutkaan. Kuvasta näkyy vähän huonosti, mutta kantapää on siis neulottu viininpunaisella, jonka kaverina varressa Raitaa. Jalkaterä on Nostalgiaa, paitsi raidat ja kärki taas viininpunaista.
Olen nyt kolmet viimeiset sukat tehnyt parin molemmat yksilöt vaihe vaiheelta vuorotellen, enkä tästä tavasta taida enää luopua. Hivenen verran palkitsevampaa, kun ensimmäisen valmistuttua ei tarvitse aloittaa toista alusta, vaan on enää pieni pätkä toista jäljellä.
Ensin polvimittaiset pitsikuviosukat joululahjaksi tätä tarkoitusta varten toivomastani tummanviininpunaisesta 7-veikasta. Ohje Novitan 7 veljestä -lehdestä tietenkin. Vaihtelua perus-sukkailuun paitsi (helppo) pitsikuvio, myös se että sukka aloitettiin varpaiden kärjestä ja sitämyöten piti opetella uudenlainen kantapääntekotekniikka. Pari harjoituskantapäätä piti tehdä ja purkaa, ja kaivella vähän perusteellisemmat ohjeet kuin tuossa lehdessä oli, ennen kuin onnistui. Sitten kun rupesi onnistumaan, niin tulikin tosi siistit tiimalasikantapäät.
Seuraavat sukat akuuttiin tarpeeseen eli kaveriksi pari postausta aikaisemmalle neulemekolle. Idea ja varren siksak-kuvio mistäpä muualtakaan kuin kohta riekaleiksi selatusta Novitan 7 veljestä -lehdestä. Ohjeen mukaan koko sukka kantapäästä varpaisiin tehtäisiin samalla langalla, mutta oli minusta turhan synkkä eikä tuo viininpunainen olisi riittänyt eikä erityisemmin mekkoon sopinutkaan. Kuvasta näkyy vähän huonosti, mutta kantapää on siis neulottu viininpunaisella, jonka kaverina varressa Raitaa. Jalkaterä on Nostalgiaa, paitsi raidat ja kärki taas viininpunaista.
Olen nyt kolmet viimeiset sukat tehnyt parin molemmat yksilöt vaihe vaiheelta vuorotellen, enkä tästä tavasta taida enää luopua. Hivenen verran palkitsevampaa, kun ensimmäisen valmistuttua ei tarvitse aloittaa toista alusta, vaan on enää pieni pätkä toista jäljellä.
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Urotyö
Ylpeänä esitän: todennäköisesti suurin aikaansaamani neule, ainakin käyttökelpoinen sellainen :)
Näin tämän mekon mallinuken päällä Kädentaitomessuilla marraskuussa enkä kertakaikkiaan voinut olla ostamatta siihen lankoja. En ole koskaan uskaltautunut kokeilemaan pitsi- tms. neuleita, koska vasenkätisenä ei voi vain suoraan seurata ohjetta, vaan täytyy osata soveltaa. Tämän mallineule kuitenkin näytti symmetriseltä ja suht yksinkertaiselta, joten päätin uskaltaa.
Ensin piti hoitaa joululahjaneulomukset alta pois, mutta joulukuun alussa aloitin, ja viime viikonloppuna tuli valmista. Hämmentävän tehokasta, sanoisin :)
Mekon neulominen oli tosi hauskaa ja alkukankeuden jälkeen juuri sopivan haastavaa. Ihan harmitti, kun sain kohoneuleosuuden tehtyä ja piti siirtyä tekemään pelkkää joustinneuletta. Malli on tosi yksinkertainen: kohoneuleosuudessa muutama reunasilmukan kavennus, kädenteillä ja pääntiellä pelkkää suoraa.
Ohje on Novitan 7 veljestä -lehdestä, lanka helmaosuudessa 7 veljestä raitaa ja yläosa 7 veljestä nostalgiaa. Yksi kerä kumpaakin jäi yli, pitäisiköhän tehdä vaikka sävy sävyyn villasukat :)
Näin tämän mekon mallinuken päällä Kädentaitomessuilla marraskuussa enkä kertakaikkiaan voinut olla ostamatta siihen lankoja. En ole koskaan uskaltautunut kokeilemaan pitsi- tms. neuleita, koska vasenkätisenä ei voi vain suoraan seurata ohjetta, vaan täytyy osata soveltaa. Tämän mallineule kuitenkin näytti symmetriseltä ja suht yksinkertaiselta, joten päätin uskaltaa.
Ensin piti hoitaa joululahjaneulomukset alta pois, mutta joulukuun alussa aloitin, ja viime viikonloppuna tuli valmista. Hämmentävän tehokasta, sanoisin :)
Mekon neulominen oli tosi hauskaa ja alkukankeuden jälkeen juuri sopivan haastavaa. Ihan harmitti, kun sain kohoneuleosuuden tehtyä ja piti siirtyä tekemään pelkkää joustinneuletta. Malli on tosi yksinkertainen: kohoneuleosuudessa muutama reunasilmukan kavennus, kädenteillä ja pääntiellä pelkkää suoraa.
Ohje on Novitan 7 veljestä -lehdestä, lanka helmaosuudessa 7 veljestä raitaa ja yläosa 7 veljestä nostalgiaa. Yksi kerä kumpaakin jäi yli, pitäisiköhän tehdä vaikka sävy sävyyn villasukat :)
maanantai 8. lokakuuta 2012
Ei Eurokangas-reissua ilman Bohemian tunikaa
Olinpa taannoin Helsingin keskustassa ja kuljin Euroankaan ohi. Eihän
sitä voinut olla piipahtamatta katsomassa trikootarjontaa, ja löytyi
pallokangas, josta jopa olemattomalla hahmotuskyvylläni hahmotin, että
voisi tulla aika kiva tunika.

Kun Bohemian tunika (Ottobre 5/09) on hyväksi havaittu ja tosi helppo, niin tuli
sitten kolmas sellainen. Tälläkin kertaa kavensin keskeltä pari senttiä
ja jätin saumavarat pois, sekä tein vähän ohjetta pidemmän. En kyllä ymmärrä, miksi ohjeessa on 1,3 metriä kangasta, kun 1,1 m riittää vallan hyvin ohjetta pidempään tunikaan.
Trikoon reunoissa oli kapeat kaistaleet tiheämpää kuviota ja keskiosassa harvempaa. Valmiissa tunikassa tiheä kuvio on vasemman käden lähellä ja harva oikean. Olen aika tyytyväinen tästä haastavasta sommittelusta :)
Hahmotuskykyni kyllä teki tepposet siinä vaiheessa, kun piti miettiä, kumpi hiha leikataan kummasta reunasta. Vaikka kuinka keskityin, leikkasin väärin päin... Onneksi hiha oli lähes symmetrinen eikä ollut paha juttu kiinnittää se nurinperin.
Palalaarista löytynyt, tuntemattomaksi jääneestä materiaalista valmistettu trikoo on aika ohutta, ja hunajakenno-huolitteluista tuli aika rumat, ompeleen kohdalta kun pilkottaa nurjan puolen vaalea. Käytin kyllä trikooneulaa ja vieläpä ihan äskettäin vaihdettua, ettei luulisi olevan siitä kiinni.
Onkohan tuo helma muuten oikeasti noin vino, vai näyttääkö vaan kuvassa..? Ei ihan master piece siis tämä kolmos-Bohemian.
maanantai 27. elokuuta 2012
Alkusyksyn satoa
Haalarimalliset kurahousut palvelivat hyvin kahdella lapsella, kunnes menivät polvesta rikki. Saavat kuitenkin palvella samoja lapsia edelleen.

Kyllä nyt kelpaa säilytellä pyöriä hoitopaikan pihalla vaikka sataisi.
Ensin meinasin väsätä satulasuojan ihan omasta päästäni, mutta sitten muistelin nähneeni ohjeen joskus lähimenneisyydessä. Suuren käsityölehden kaavahaku auttoikin löytämään numeron 7/11, jossa on ohje kaksipuoliseen satulasuojaan pehmusteineen kaikkineen. Tämä nyt on ihan yksipuolinen vain sateelta suojaamiseen tarkoitettu, mutta ihan hyvä varmaan että oli kuitenkin kaava (jota hieman kavensin ja kuten näkyy, kasvunvaraa on, mutta eiköhän noista suojaa kuitenkin ole) ja ohje neuvomassa, miten homma kannattaa toteuttaa.
Ohjeen mukaisesti suojissa on kiinnitysnauhakin klipseineen. Pähkäilin jo kovasti, mista nyt jotain kiinnitysklipsejä saisi, kunnes hoksasin, että kurahousuistahan nekin saa! Takareunassa on kuminauhaa, sopivasti parinkymmenen sentin jämäpalan sain upotettua noihin.
Ja mainittakoon kierrätysteemaan sopien, että koeversion leikkelin käytöstä poistetusta t-paidasta.

Samalla istumalla surautin kokoon pari tyynyliinaa joskus kauan sitten anopilta saadusta kankaasta, verho se mahdollisesti oli alunperin. Esikoinen on siirtynyt täysikokoiseen tyynyyn ja kuopuskin tahtoo ison tyynyliinan, kuulemma että mahtuu pyörimään. Olemme päässeet yhteisymmärrykseen, että pieni lituska tyyny siellä sisällä riittää.
Kuvioiden sijoittelua olisi näemmä voinut vähän optimoida eikä vaan leikata suoraa päätä... Toivottavasti ei tule ihan päättömiä unia.

Tässä vielä eilen valmistuneet villasukat. Kaipailin vihreäsävyisiä kyläilysukkia talven varalle, tässä paras mitä lähi-Prismalla oli tarjolla. Raidallista 7 veljestä, luonnossa hitusen vihreämmän sävyinen, mutta ei nyt ihan mitä hain. Kaipa näille käyttöä kuitenkin tulee, ja aina voi neuloa uudet, jos parempi lanka sattuu kohdalle.
Aloitin nämä kesäloman loppupuolella, kun kaipasin tekemistä. Nyt piti ahkeroida loppuun, että saan tämän projektin alta pois. Postissa on tulossa iso kasa lankaa seuraavaan neulomukseen.

Kyllä nyt kelpaa säilytellä pyöriä hoitopaikan pihalla vaikka sataisi.
Ensin meinasin väsätä satulasuojan ihan omasta päästäni, mutta sitten muistelin nähneeni ohjeen joskus lähimenneisyydessä. Suuren käsityölehden kaavahaku auttoikin löytämään numeron 7/11, jossa on ohje kaksipuoliseen satulasuojaan pehmusteineen kaikkineen. Tämä nyt on ihan yksipuolinen vain sateelta suojaamiseen tarkoitettu, mutta ihan hyvä varmaan että oli kuitenkin kaava (jota hieman kavensin ja kuten näkyy, kasvunvaraa on, mutta eiköhän noista suojaa kuitenkin ole) ja ohje neuvomassa, miten homma kannattaa toteuttaa.
Ohjeen mukaisesti suojissa on kiinnitysnauhakin klipseineen. Pähkäilin jo kovasti, mista nyt jotain kiinnitysklipsejä saisi, kunnes hoksasin, että kurahousuistahan nekin saa! Takareunassa on kuminauhaa, sopivasti parinkymmenen sentin jämäpalan sain upotettua noihin.
Ja mainittakoon kierrätysteemaan sopien, että koeversion leikkelin käytöstä poistetusta t-paidasta.

Samalla istumalla surautin kokoon pari tyynyliinaa joskus kauan sitten anopilta saadusta kankaasta, verho se mahdollisesti oli alunperin. Esikoinen on siirtynyt täysikokoiseen tyynyyn ja kuopuskin tahtoo ison tyynyliinan, kuulemma että mahtuu pyörimään. Olemme päässeet yhteisymmärrykseen, että pieni lituska tyyny siellä sisällä riittää.
Kuvioiden sijoittelua olisi näemmä voinut vähän optimoida eikä vaan leikata suoraa päätä... Toivottavasti ei tule ihan päättömiä unia.

Tässä vielä eilen valmistuneet villasukat. Kaipailin vihreäsävyisiä kyläilysukkia talven varalle, tässä paras mitä lähi-Prismalla oli tarjolla. Raidallista 7 veljestä, luonnossa hitusen vihreämmän sävyinen, mutta ei nyt ihan mitä hain. Kaipa näille käyttöä kuitenkin tulee, ja aina voi neuloa uudet, jos parempi lanka sattuu kohdalle.
Aloitin nämä kesäloman loppupuolella, kun kaipasin tekemistä. Nyt piti ahkeroida loppuun, että saan tämän projektin alta pois. Postissa on tulossa iso kasa lankaa seuraavaan neulomukseen.
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Matkamuisto
Jei, olen päässyt ahkerimpien aikojeni tahtiin: bloggaus päivässä, parhaassa kaksi :) Eilen ja tänään olen tosin lähinnä ommellut aikaisemmin valmiiksi leikattuja juttuja. Kyllähän näin tulee nopeasti valmista kun ei ole liian monimutkaiset ommeltavat.
Kuva on aika kamala, mutta tässä on Bohemian tunika vol. 2. Kavensin kaavaa muutaman sentin, mahdollisesti parempi.
Kangas on tuliainen Jyväskylästä, missä olimme kesälomamatkalla. Hotellimme oli ihan Eurokankaan vieressä, joten pakkohan siellä oli piipahtaa. Trikoolaarista löytyi tämä ihana mustapohjainen kukkatrikoo, hintaa huimat 8,85 euroa 1,3 metristä. Kasvatin paidan hintaa 50 % ja ostin myös joustonauhaa, jota testasin olkapäiden rypytyksiin. Ehkä näin on siistimpi kuin tavallisella kuminauhalla.
Olipa kerran lakana
...joka joutui Prisman poistomyyntiin, päätyi erään perheen kärryihin ja joutui leikellyksi.
Ensimmäisestä palasesta tuli huivihattu uusimman Suuren käsityölehden (7/2012) ohjeen mukaisesti. En nyt ihan ymmärrä, mikä on tämän hyöty tavalliseen huiviin verrattuna, mutta eipähän enää tarvitse mennä ainoassa edustuskelpoisessa kesähatussani mustikkametsään ja pelätä tahroja.Huivi on sektorin muotoinen, moneen kertaan taiteltu ja parista kohtaa ommeltu. Takana on kuminauha, joka ohjeen mitoilla jäi vähän turhan löysäksi. Nuo sinne tänne sojottavat huivinpäät ovat vapaasti solmittavissa.
Mainittakoon, että kuvan otti seuraavan kuvan poseeraaja, joka halusi vastapalvelukseksi ottaa äidistä blogikuvan.
Kun nyt sattui olemaan sopivan väriset langat koneessa eikä kukaan perheenjäsen edelleenkään seurankipeä, surautin kasaan myös tämän pinkin unelman, joka odotteli valmiiksi leikattujen pinossa.
Ponitrikoo on tilattu Sampsukalta, ohje on aikaisemminkin käyttämäni mekko Suuresta käsityölehdestä 1/2009. Raglanhihat ja kuminauhat hihansuissa ja pääntiellä. Koko 104 ilman saumanvaroja, ei liian suuri nyt ja menee pitkään tunikana.
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Shades of Pink
Loppukevät oli tunikoiden aikaa.

Tämän hauskan kankaan ostin Eurokankaasta ahkerimpaan ompeluaikaani eli reilu pari vuotta sitten odottelemaan, että löydän itselleni jonkun sopivan paitamallin. Netissä törmäsin Bohemian tunikaan (ohje Ottobre-lehdessä 5/09, helman tein vähän ohjetta pidemmäksi) ja siinä se oli!
Ensin jännäsin ohjeen joustonauhavirityksiä olkapäiden rypytyksessä, mutta sitten tajusin, että ehkä selviän niistä, kun olen sentään muutamaan vaippaankin saanut kuminauhat kunnialla. Tässä kokeiluversiossa on ihan tavallista kuminauhaa ja ihan hyvin sekin mielestäni toimii.
Kankaat leikkelin yksi kaunis huhtikuun iltapäivä ja eräänä toukokuisena viikonloppuna viimein otin itseäni niskasta kiinni ja raivasin tieni ompelukoneelle, kun olin vähän aikaa yksin kotona. Tosi nopeasti oli valmista, ja tykkään uudesta kesäisestä paidastani! Samalla kaavalla voisi tehdä toisenkin jostain toisenlaisesta kankaasta.

Toinen pinkki tunika valmistui puikoilta jokunen viikko aikaisemmin. Ohjeena Taskullinen tunika Suuresta käsityölehdestä 2/2010. Lanka on ohjeen mukaista Sandness duett (55% puuvillaa, 45% merinovillaa). Ei kaikkein paras kesävaate, mutta syksyllä päässee kovaan käyttöön (ei kai pinkkikausi niin nopeasti voi mennä ohi??)
Tätä tehdessäni sain monet kerrat nauttia siitä, että lapset ovat jo niin isoja, että sain rauhassa neuloa pitkät pätkät ilman että kukaan kävi häiritsemässä. Vasta ihan loppuvaiheessa aloin saada pikku apulaisia, jotka olisivat välttämättä tahtoneet myös neuloa. Kaivettiin sitten ompelukuvia esiin, ja niistä tuli kova hitti, mutta 3-vuotiaan motoriikka ei riittänyt itsenäiseen työskentelyyn, vaan minun piti aina laittaa neule pois ja auttaa ompelussa.
Kukkanen on samasta ohjeesta. Ulkoistin sen teon anopille, joka (kuten olin ennakoinutkin) kaivoi heti lankoja ja virkkuukoukun esille, kun näki työn alla olevan neuleen ja kuvan valmiista tunikasta kukkineen.

Tämän hauskan kankaan ostin Eurokankaasta ahkerimpaan ompeluaikaani eli reilu pari vuotta sitten odottelemaan, että löydän itselleni jonkun sopivan paitamallin. Netissä törmäsin Bohemian tunikaan (ohje Ottobre-lehdessä 5/09, helman tein vähän ohjetta pidemmäksi) ja siinä se oli!
Ensin jännäsin ohjeen joustonauhavirityksiä olkapäiden rypytyksessä, mutta sitten tajusin, että ehkä selviän niistä, kun olen sentään muutamaan vaippaankin saanut kuminauhat kunnialla. Tässä kokeiluversiossa on ihan tavallista kuminauhaa ja ihan hyvin sekin mielestäni toimii.
Kankaat leikkelin yksi kaunis huhtikuun iltapäivä ja eräänä toukokuisena viikonloppuna viimein otin itseäni niskasta kiinni ja raivasin tieni ompelukoneelle, kun olin vähän aikaa yksin kotona. Tosi nopeasti oli valmista, ja tykkään uudesta kesäisestä paidastani! Samalla kaavalla voisi tehdä toisenkin jostain toisenlaisesta kankaasta.

Toinen pinkki tunika valmistui puikoilta jokunen viikko aikaisemmin. Ohjeena Taskullinen tunika Suuresta käsityölehdestä 2/2010. Lanka on ohjeen mukaista Sandness duett (55% puuvillaa, 45% merinovillaa). Ei kaikkein paras kesävaate, mutta syksyllä päässee kovaan käyttöön (ei kai pinkkikausi niin nopeasti voi mennä ohi??)
Tätä tehdessäni sain monet kerrat nauttia siitä, että lapset ovat jo niin isoja, että sain rauhassa neuloa pitkät pätkät ilman että kukaan kävi häiritsemässä. Vasta ihan loppuvaiheessa aloin saada pikku apulaisia, jotka olisivat välttämättä tahtoneet myös neuloa. Kaivettiin sitten ompelukuvia esiin, ja niistä tuli kova hitti, mutta 3-vuotiaan motoriikka ei riittänyt itsenäiseen työskentelyyn, vaan minun piti aina laittaa neule pois ja auttaa ompelussa.
Kukkanen on samasta ohjeesta. Ulkoistin sen teon anopille, joka (kuten olin ennakoinutkin) kaivoi heti lankoja ja virkkuukoukun esille, kun näki työn alla olevan neuleen ja kuvan valmiista tunikasta kukkineen.
Menneen talven lumia
Käsityöinspis on vallannut aika ajoin ja tekeleitä on syntynyt, mutta blogiin asti eivät ole nämä aikaisemmin päässeet.
Tämä kuva on otettu bloggausta varten 18.11.2011. Pääntietä lukuunottamatta paita taisi valmistua jo edellisenä keväänä. Marraskuussa tuli akuutti tarve uusille paidoille ja sain tuon valtaisan urakan päätökseen :) Raitakangas on Myllymuksujen bambupuuvillafleeceä, jota olen aiemminkin käyttänyt lastenvaate- ja vaippaompeluissa. Paksua ja ihanan pehmeää.

Törmäsin netissä hauskaan Mariomyssyyn . Uudelle talvihatulle olikin tarvetta, ja sävysävyyn piti (sai) sitten neuloa lapasetkin. Kukka tarttui matkaan mukaan Bockin talosta Senaatintorilta, missä on kaikenlaisia pienempiä ja isompia ihanuuksia myynnissä monessa myymälässä. Nämä olivat päivittäisessä käytössä koko talven kovimpia pakkasia lukuunottamatta, ja ehdottomasti ovat ensi talvenakin! Lanka on Novitan Isoveljeä, lapasten ohje Novitan nettisivulta.

Sain lahjaksi yhden neulotun bambutiskirätin (sukulaistädiltä, joka oli innostunut näiden neulomisesta niin että lähetti niitä kaikille joille vain keksi). Pitihän siitä sitten kokeilla itsekin. Imukyky näissä ainakin on aivan loistava!
Tämä kuva on otettu bloggausta varten 18.11.2011. Pääntietä lukuunottamatta paita taisi valmistua jo edellisenä keväänä. Marraskuussa tuli akuutti tarve uusille paidoille ja sain tuon valtaisan urakan päätökseen :) Raitakangas on Myllymuksujen bambupuuvillafleeceä, jota olen aiemminkin käyttänyt lastenvaate- ja vaippaompeluissa. Paksua ja ihanan pehmeää.

Törmäsin netissä hauskaan Mariomyssyyn . Uudelle talvihatulle olikin tarvetta, ja sävysävyyn piti (sai) sitten neuloa lapasetkin. Kukka tarttui matkaan mukaan Bockin talosta Senaatintorilta, missä on kaikenlaisia pienempiä ja isompia ihanuuksia myynnissä monessa myymälässä. Nämä olivat päivittäisessä käytössä koko talven kovimpia pakkasia lukuunottamatta, ja ehdottomasti ovat ensi talvenakin! Lanka on Novitan Isoveljeä, lapasten ohje Novitan nettisivulta.

Sain lahjaksi yhden neulotun bambutiskirätin (sukulaistädiltä, joka oli innostunut näiden neulomisesta niin että lähetti niitä kaikille joille vain keksi). Pitihän siitä sitten kokeilla itsekin. Imukyky näissä ainakin on aivan loistava!
torstai 10. maaliskuuta 2011
Vuoden ensimmäiset aikaansaannokset

"Vähän" on tahti hiipunut vuoden takaisesta, mutten sentään kokonaan ole luopunut harrastuksestani. Tässä uusi lempparipaitani :)
Juuri kun olin päättänyt lopettaa Suuren käsityölehden tilauksen, tuli numero 1/2011 sisältäen monta houkuttavaa vaatetta minulle itselleni. Tämä on Nuoren suunnittelijan trikootunika. Mallikuvan materiaali näytti vaatteen nimestä huolimatta vähän villaiselta, mistä keksin tilata Myllymuksuilta merinovillaneulosta. Ihanan pehmeää ja ohutta, ja testatusti silti lämmintä.
Tein varmuuden vuoksi vartalo-osan koossa 44, hihat ovat koosta 42. Aika iso tästä sitten tuli, mikä on vain positiivinen yllätys :) Olisihan toki voinut kaventaa, mutta päätin antaa olla tuollainen ja tykkään kovasti!
Esikoinen alkaa kasvaa ulos nykyisen paitavalikoimansa paidoista, joten jotain uutta pirtsakkaa piti alkaa suunnitella. Tilasin Myllymuksuilta villakankaan lisäksi raitabambua paitaa varten ja kyselin, minkälaisen applikaation tuleva käyttäjä paitaansa tahtoisi. Vastaus oli kirahvi, eikä muu tullut kyseeseen. Rupesin sitten kaivelemaan varastoistani jotain kirahviin sopivaa ja käteen osui viime keväänä jemmaan ostettu kangaspino. Kirahvipaita olikin helpommin tehty kuin sanottu.

Raidallinen applikaatiopaitakin on kyllä tulossa, uudesta aiheesta on päästy yhteisymmärrykseen.
Tämä paita on hieman sovellettuna Stripey trikoopusero Ottobresta, lehden numeroa en näemmä ole laittanut muistiin. Koko 110 cm on aika reilu 111-senttiselle pojalle.
Lopuksi vielä jo tammikuun puolella valmistunut aikaansaannos, joka on jäänyt päivittämättä. Suuren käsityölehden 1/2011 houkutuksia tämäkin, lehdessä nimellä Sini-vihreäkirjava baskeri.

Lanka on ihan muuta kuin ohjeessa (en raaskinut tällaisen kokeilun takia ostaa uutta lankaa, kun en tiennyt tuleeko tästä mitään käyttökelpoista) ja sen takia piti vähän soveltaa kerrosten määrän ja kavennusten kanssa. Taisin myös neuloa vasenkätisen patenttineuleen jotenkin omaperäisesti, ainakin lopputulos näyttää melko omaperäiseltä, mutta nurjalta puolelta on ihan siisti. Sangen onnistunut kokeilu siis, ja kunhan kevät tästä vähän lämpenee, pääsee varmasti käyttöön.
Pikkuneiti on kovin ihastunut tähän hattuun. Ohje olisi lapsenkin koossa, mutta samaa lankaa ei taida siihen riittää, enkä ole varma, kelpaisiko toisesta langasta tehty. Harkinnassa on projektin jatko kuitenkin.
torstai 26. elokuuta 2010
Unohdin kokonaan
..blogata muutaman viikon takaiset tekeleet. Nämä siis ajalta ennen työhönpaluuta :)
Esikoinen sai kissahousut. Nämä olin ommellut resoreita vaille valmiiksi jo keväällä, kun housuja oli vähän vähänlaisesti. Kesähelteillä ei tullut housuja kaivattua, mutta nyt taas huomattiin, että tarpeeseen tulivat.
Resorit ovat pojan toivomuksesta punaiset eli lempiväriset. Itse olisin laittanut ehkä keltaiset, mutta nämä taitavat loppujen lopuksi olla paremmat näin. Leikkelin resorit vähän summamutikassa niin, että koko jäljellä ollut palanen tuli käytettyä. Vyötäröllä on resorin sisällä kuminauha, muuten eivät kyllä pysyisi jalassa.
Kissaneulos on tilattu Rosa Matildan nettikaupasta ja kaava on sovellettu resorittomista velourhousuista (SK 11-12/09).
Itselleni tein toisenkin kukkapaidan, kun tätä kangasta kerran riitti. Olkasaumat törröttävät tässä aika samalla lailla kuin edellisessäkin. Nyt kokeilin ammattilaisen vinkistä (suuret kiitokset mielenkiinnosta asiaan muuten!) kiinnittää hihat viimeiseksi, kun aiemmin olen ommellut ensin hihat kiinni ja sitten vasta hiha- ja sivusaumat. Suurta eroa ei siis lopputuloksessa ole. Ihan käyttöpaitoja nämä nyt kumminkin minusta ovat.
Tässä jälkimmäisessä tosin on eräs toinenkin ongelman-poikanen... Ensimmäistä paitaa leikatessani huomasin, että outlet-liikkeestä ostetussa kankaanpalassa oli paitsi iso reikä keskellä, myös pieni palkeenkieli reunemmassa. Muistan ajatelleeni, että täytyy sitten katsoa ettei se tule mihinkään paidan kappaleeseen. Kuten ehkä arvata saattaa, toista paitaa leikatessani en huomannut enkä muistanut mitään, vaan vasta valmista paitaa sovittaessani osui silmään se palkeenkieli, joka nyt on paidan selässä :| Onneksi kuitenkin selässä, niin sen voi harsia umpeen ja käyttää paitaa neuletakin kanssa.
Kun nyt kerran olen kirjannut blogiin kaiken vähänkin käsitöihin liittyvän, niin laitetaan nyt muistiin muutama lomanlopun valtaisa ahkeruus:
-Lyhensin makuuhuoneen ikkunaan verhon, jonka ostin aikanan ensimmäiseen opiskelijakämppääni.
-Paikkasin esikoisen housut, jotka olivat jokusen kuukauden odottaneet, että hyvässä jemmassa olleet kangaspaikat löytyivät.
-Korjasin muutamia toisesta päästä irronneita pyyhkeiden kiinnityslenksuja.
Esikoinen sai kissahousut. Nämä olin ommellut resoreita vaille valmiiksi jo keväällä, kun housuja oli vähän vähänlaisesti. Kesähelteillä ei tullut housuja kaivattua, mutta nyt taas huomattiin, että tarpeeseen tulivat.Resorit ovat pojan toivomuksesta punaiset eli lempiväriset. Itse olisin laittanut ehkä keltaiset, mutta nämä taitavat loppujen lopuksi olla paremmat näin. Leikkelin resorit vähän summamutikassa niin, että koko jäljellä ollut palanen tuli käytettyä. Vyötäröllä on resorin sisällä kuminauha, muuten eivät kyllä pysyisi jalassa.
Kissaneulos on tilattu Rosa Matildan nettikaupasta ja kaava on sovellettu resorittomista velourhousuista (SK 11-12/09).
Itselleni tein toisenkin kukkapaidan, kun tätä kangasta kerran riitti. Olkasaumat törröttävät tässä aika samalla lailla kuin edellisessäkin. Nyt kokeilin ammattilaisen vinkistä (suuret kiitokset mielenkiinnosta asiaan muuten!) kiinnittää hihat viimeiseksi, kun aiemmin olen ommellut ensin hihat kiinni ja sitten vasta hiha- ja sivusaumat. Suurta eroa ei siis lopputuloksessa ole. Ihan käyttöpaitoja nämä nyt kumminkin minusta ovat.Tässä jälkimmäisessä tosin on eräs toinenkin ongelman-poikanen... Ensimmäistä paitaa leikatessani huomasin, että outlet-liikkeestä ostetussa kankaanpalassa oli paitsi iso reikä keskellä, myös pieni palkeenkieli reunemmassa. Muistan ajatelleeni, että täytyy sitten katsoa ettei se tule mihinkään paidan kappaleeseen. Kuten ehkä arvata saattaa, toista paitaa leikatessani en huomannut enkä muistanut mitään, vaan vasta valmista paitaa sovittaessani osui silmään se palkeenkieli, joka nyt on paidan selässä :| Onneksi kuitenkin selässä, niin sen voi harsia umpeen ja käyttää paitaa neuletakin kanssa.
Kun nyt kerran olen kirjannut blogiin kaiken vähänkin käsitöihin liittyvän, niin laitetaan nyt muistiin muutama lomanlopun valtaisa ahkeruus:
-Lyhensin makuuhuoneen ikkunaan verhon, jonka ostin aikanan ensimmäiseen opiskelijakämppääni.
-Paikkasin esikoisen housut, jotka olivat jokusen kuukauden odottaneet, että hyvässä jemmassa olleet kangaspaikat löytyivät.
-Korjasin muutamia toisesta päästä irronneita pyyhkeiden kiinnityslenksuja.
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
No nyt se taas onnistui
Nimittäin se pääntie. Ihan siisti paita syntyi, vaikkakin hihat vähän törröttävät taas. Seuraavan paidan kanssa täytyy siis keskittyä siihen.Tästä kankaasta olisi nimittäin aikomus tehdä toinenkin paita itselle. Ostin tätä outlet-myymälästä ison palan, jossa keskellä on päänmentävä reikä. Reilusti puolet on vielä jäljellä. Taidan ottaa varman päälle ja tehdä toisenkin samalla kaavalla enkä ala haaveilemaan kivasta, mutta hivenen monimutkaisemmasta paitaohjeesta, jonka tekoa joskus jo suunnittelin.
Aloittelin myös muutamaa vaippaa hurjaa vauhtia lähestyvää päivähoidonaloitusta varten. Kuminauhaa ei kuitenkaan ollut varastossani tarpeeksi niihin kaikkiin, joten tilasin samalla kunnon imumateriaaleja enkä tehnyt valmiiksi sitä yhtäkään, mihin kumppari olisi riittänyt. Jotain valmista sentään tuli vaipparintamallakin.

Ihkaensimmäinen nukenvaippa kuopuksen uudelle nukelle. Liian nafti tuli, vaikka ohje oli nimenomaan BabyBornille - tosin en tehnyt ihan ohjeen mukaan. Esikoisen pienemmälle, pehmeävartaloiselle nukellekaan ei oikein mahdu. Täytyy siis vähän jatkojalostaa ohjetta, mukavan nopeasti tuollaisen tekaisee ja jämäkankaita kyllä piisaa useampaankin vaippaan.
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Vihdoinkin valmista
Kylläpä on ollut elämä ohjelmoitu viime aikoina, kun en ole juuri ehtinyt ompelukoneen ääressä istua. Edellisen postauksen jälkeen ensin miehen työkiireitä ja sitten kaiken maailman lomareissuja, kavereiden tapaamisia, pihatöitä ja kodin sisustusta niin etten edes muista, milloin viimeksi ompelin. Toukokuussa joskus. Tänään vihdoin ja viimein oli aikaa jatkaa puolivalmiita ompeluksia ja aika monta sainkin tehtyä. Mitään näistä en tehnyt alusta asti nyt, vaan olivat odotelleet kaksoisneulan vaihtoa tai toisenväristä lankaa.
Mukava oli viettää laatuaikaa vain itsensä ja ompelukoneen sekä hyvän taustamusiikin kanssa, mutta olisihan sitä voinut vähän onnistuneempiakin tuotoksia saada aikaan :|
Tilasin ihanaisen pilvi-interlocktrikoon varta vasten omaa paitaa varten, mutten ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Kangas on niin paksua, ettei "jotenkin vähän sinnepäin" -hihojenkiinnitys-tyylini oikein toimi, ja pääntiestä tuli kummallinen, vaikka kuvassa näyttääkin ihan ok:lta. Kaava oli muuten sama aiemmin testaamani, itse parista kaavasta yhdistelty, mutta pääntiestä oli tavoitteena tehdä vähemmän avara. Tiedänpähän seuraavaa paitaa leikatessa, mitä pääntielle ei ainakaan kannata tehdä.
Toista ihanaista kangasta eli kaarat-joustofroteeta oli vielä jäljellä pieni palanen, josta keksib tehdä hihat applikoituun t-paitaan. Nettikirpparilta bongaamani keltainen ribbitrikoo olisi saanut olla kirkkaaman keltaista, joskaan en tiedä, olisiko sekään tehnyt tästä sen tyylikkäämpää. Esikoinen kyllä oli innoissaan, kun sai ikioman hameen :) Juuri kun kuvittelin oppineeni tekemään pääntiet hyvin, tuli tästäkin kummallisen löperö.
Jalassa minulla on kaverilta saadut farkut, joita pidensin ne muutamat millit jotka pystyi (tämäkin homma oli odottanut viikkotolkulla, nyt tuli äidin ostamalle farkkuneulallekin vähän käyttöä). Esikoisen shortsivalikoimaan tarpeellista lisäystä tuli puolestaan polvireikäisistä, mutta muuten oikein hyväkuntoisista collegehousuista.
Kuopuksen kesävaate-valikoima kaipaili kovasti lisää leggingsejä, joihin olen kovasti tykästynyt. Pilvipöksyissä taitaa kyllä olla pitkistä resoreista huolimatta vähän turhan paljon kasvunvaraa tässä ja nyt käytettäväksi. Keltaiset sen sijaan pääsivät saman tien käyttöön ja piti käydä kaivamassa ne pyykkikorista kuvattavaksi, kun meinasin vallan unohtaa, että työn tulokset pitää raportoidakin :)
Mukava oli viettää laatuaikaa vain itsensä ja ompelukoneen sekä hyvän taustamusiikin kanssa, mutta olisihan sitä voinut vähän onnistuneempiakin tuotoksia saada aikaan :|
Tilasin ihanaisen pilvi-interlocktrikoon varta vasten omaa paitaa varten, mutten ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Kangas on niin paksua, ettei "jotenkin vähän sinnepäin" -hihojenkiinnitys-tyylini oikein toimi, ja pääntiestä tuli kummallinen, vaikka kuvassa näyttääkin ihan ok:lta. Kaava oli muuten sama aiemmin testaamani, itse parista kaavasta yhdistelty, mutta pääntiestä oli tavoitteena tehdä vähemmän avara. Tiedänpähän seuraavaa paitaa leikatessa, mitä pääntielle ei ainakaan kannata tehdä.Toista ihanaista kangasta eli kaarat-joustofroteeta oli vielä jäljellä pieni palanen, josta keksib tehdä hihat applikoituun t-paitaan. Nettikirpparilta bongaamani keltainen ribbitrikoo olisi saanut olla kirkkaaman keltaista, joskaan en tiedä, olisiko sekään tehnyt tästä sen tyylikkäämpää. Esikoinen kyllä oli innoissaan, kun sai ikioman hameen :) Juuri kun kuvittelin oppineeni tekemään pääntiet hyvin, tuli tästäkin kummallisen löperö.
Jalassa minulla on kaverilta saadut farkut, joita pidensin ne muutamat millit jotka pystyi (tämäkin homma oli odottanut viikkotolkulla, nyt tuli äidin ostamalle farkkuneulallekin vähän käyttöä). Esikoisen shortsivalikoimaan tarpeellista lisäystä tuli puolestaan polvireikäisistä, mutta muuten oikein hyväkuntoisista collegehousuista.
Kuopuksen kesävaate-valikoima kaipaili kovasti lisää leggingsejä, joihin olen kovasti tykästynyt. Pilvipöksyissä taitaa kyllä olla pitkistä resoreista huolimatta vähän turhan paljon kasvunvaraa tässä ja nyt käytettäväksi. Keltaiset sen sijaan pääsivät saman tien käyttöön ja piti käydä kaivamassa ne pyykkikorista kuvattavaksi, kun meinasin vallan unohtaa, että työn tulokset pitää raportoidakin :)
lauantai 15. toukokuuta 2010
Samanlaiset erilaiset

Totesinpa taas kerran, että peruspaitoja, joissa on hihat ja pyöreä pääaukko, kelpaa kyllä tehdä, mutta sen monimutkaisemmat kannattaisi jättää tekemättä. Vaikka kuinka olisivat vaikeustasoltaan yhden pallukan juttuja ja ohjeet ekallakin lukemalla selkeät, täytyisi kuitenkin malttaa näpertää vähän huolellisemmin kuin itse maltan.
Tulipa nyt kuitenkin tehtyä Suuren käsityölehden 4/2010 pusero ja aikomus
on sitä käyttääkin :) Muuten ihan ohjeen mukaisesti, mutta napinläpiä en
hetkeäkään ajatellut tekeväni, vaan nappilista on ihan näön vuoksi. (Olen
kyläl ysiluokalla tehnyt mekon, jossa oli varmaan 10 nappia läpineen,
ettei se mikään mahdoton homma varmaan nytkään olisi ollut.) Pääntien ihmettelyyn meni monta iltaa ja vähän pöhkösti tuo nappilistan yläreuna nyt törröttää, mutta onpahan viimein poissa päiväjärjestyksestä.
Ruskea kukkatrikoo on Eurokankaan palalaarista. Ohutta ja ihanan pehmoista, mutta yllättävän painavaa. Piti ottaa koko jäljellä oleva pala, joten tätä riitti toiseenkin omaan paitaan. Se on sangen onnistunut prototyyppi itse kehitellystä kaavasta. En jaksanut lähteä kirjastoon selailemaan lehtikasoja peruspaidan kaavan löytääkseni, joten yhdistelin tuota ylläolevaa ja aiemmin käyttämääni raglantunikaa. Seuraavaan paitaan voisi tehdä pari muutosta, mutta ihan kelpo tämäkin.

Suunnitelmissa on siis lisää t-paitoja itselle. Olen nyt reilun 1,5 vuoden äitiys- ja imetyspaitakauden jälkeen palaillut vanhan paitavalikoimani pariin ja moni muuten kiva paita on ärsyttävästi turhan lyhyt. Samanlaisia ne olivat ennenkin, mutta nyt olen vissiin tottunut pidempiin helmoihin ja olipa kiva keksiä, että itse tekemällä saa sen pituisia kuin tahtoo :) Riski tietysti on, että muuten niistä sitten tuleekin mitä sattuu...
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Kuminauhattomia housuja
Näihin omiin kesähousuihin on kyllä tarkoitus laittaa kuminauha vyötärölle, mutta en pelkkää kuminauhanpätkää viitsi tähän hätään ruveta hankkimaan. Onhan sitä kesähousukeleihin vielä vähän aikaa kai.Ohjeena käytin velourhousuja Suurestä käsityölehdestä 11-12/2009. Lahkeensuut tein erilailla kuin ohjeessa, kun resorimaiset kaitaleet farkkukankaasta eivät tuntuneet niin luontevilta kuin käännetyt lahkeet. Tulikohan niistä oikeasti noin eripariset kuin kuvassa näyttää..? Langanpäätkin jäivät tyylikkäästi leikkaamatta.
Kangas on silitystä inhoavan unelmaa, ohutta ryppyistä puuvillaa. Eurokankaasta myyjän suosittelemana. Hieman epäilytti, miten joustavalle kankaalle tehty ohje toimii joustamattoman kankaan kanssa, mutta ihan hyvinhän se. Malli ei ole muodoilleni paras mahdollinen, mutta tarkoituksessaan eli lähinnä kotioloissa pidettävinä ihan toimivat. Kunhan vain saa sen kuminauhan hankittua.
Jämäpaloja ei juuri jäänyt, mutta sen verran sentään, että sain aloitettua valmistautumisen kuopuksen nukkeleikkiaikaan :)

Testissä Suuren käsityölehden 4/2007 housut Baby Born -nukelle. Esikoisen nukke on pienempi, joten aika reilut pöksyt ovat sille. Vyötärö ei kuitenkaan tässä käytössä kaipaa kuminauhaa. Kuja sellaiselle on olemassa, joten sen voi pujottaa jos alkaa tuntua tarpeelliselta.
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Punaista ja valkoista
Alussa oli kaksi punavalkoista Nanson vaatetta.

Yöpaidan sain anopilta käyttämättömänä kierrätettäväksi. T-paita tuli vastaan kirpparilla eikä sitä kerta kaikkiaan voinut jättää sinne, vaikka oli omaan käyttöön ihan liian pieni.
Sitten oli loistava suunnitelma ja kun se vihdoin pääsi teoriasta käytäntöön, ei-ihan-niin-loistavia havaintoja. Kuten se, että käytetyn ja käyttämättömän vaatteen valkoinen on ihan eri asia. Tai se, että jos leikkaa samalla kertaa kaksi hihaa mukamas samasta kohdasta kuosia, ei niistä välttämättä kuitenkaan tule ihan samanlaiset.
Lopussa on kaikesta huolimatta kaksi punavalkoista vaatetta.

Paita tyttärelle ja hame äidille. Paidassa käytin apuna 92-senttisen peruspaidan kaavaa Ottobresta 1/2010. Hameeseen ompelin vyötärölle niin leveän pidennyskaistaleen kuin kangasta riitti ja siihen kuminauhakujan. Ei nyt varsinaisesti lempiväriseni, mutta ihan passeli kesäiseen hiekkalaatikon reunalla istuskeluun.

Yöpaidan sain anopilta käyttämättömänä kierrätettäväksi. T-paita tuli vastaan kirpparilla eikä sitä kerta kaikkiaan voinut jättää sinne, vaikka oli omaan käyttöön ihan liian pieni.
Sitten oli loistava suunnitelma ja kun se vihdoin pääsi teoriasta käytäntöön, ei-ihan-niin-loistavia havaintoja. Kuten se, että käytetyn ja käyttämättömän vaatteen valkoinen on ihan eri asia. Tai se, että jos leikkaa samalla kertaa kaksi hihaa mukamas samasta kohdasta kuosia, ei niistä välttämättä kuitenkaan tule ihan samanlaiset.
Lopussa on kaikesta huolimatta kaksi punavalkoista vaatetta.

Paita tyttärelle ja hame äidille. Paidassa käytin apuna 92-senttisen peruspaidan kaavaa Ottobresta 1/2010. Hameeseen ompelin vyötärölle niin leveän pidennyskaistaleen kuin kangasta riitti ja siihen kuminauhakujan. Ei nyt varsinaisesti lempiväriseni, mutta ihan passeli kesäiseen hiekkalaatikon reunalla istuskeluun.
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Rouva Perhonen
Itse tekemäni kukkatunika on ollut ahkerassa käytössä ja onnistuneen mallinen, joten halusin kokeilla samaa trikoolla. Kouvolan Eurokankaasta ei oikein löytynyt kivoja kuviotrikoita (yhden kyllä löysin ja ostin toista omaa paitaa varten), joten päädyin mielestäni tosi nättiin yksiväriseen, jota voisi piristää applikoimalla. Perhosen malli on uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä (ja on työn alla alkuperäistarkoituksessakin), kangas aiemmin tuhotun vanhan paitani jämää.Himpun verran leveämmäksi olisi voinut kaikki kappaleet tehdä, mutta mahtuu tuo sentään. Ehdin jo pelätä, että pitää leikata hihat uudestaan (kangasta onneksi olisi riittänyt), vaikka levensin niitä pari kolme senttiä ohjeen mukaisesta. Lopputulokseen olen pitkästä aikaa aikalailla täysin tyytyväinen, pääntiessäkään ei ole valittamista. Ja totuushan tulee lasten suusta: Kylläpä äiti osasit tehdä siitä kauniin.
torstai 18. maaliskuuta 2010
Vähän isompi tunika
Mallin pohjana on raglanhihainen paita Suuresta Käsityölehdestä 10/2008, koko 42. Helman suunnittelin ihan omasta päästäni. Lisäksi levensin etu- ja takakappaleita vähän ja hihoja aika paljon, malli kun oli tosi ihonmyötäinen. Trikoisena olisi varmaan mennyt sellaisenaan, mutta paksumpi kangas vaati väljyyttä.
Kangas on puuvillaneulosta Lasten Metsolasta, nimeltänsä Hippiekukka. On tosiaan selkeästi trikoota paksumpaa, joten tämä on nyt "päällyspaita-tunika" (aluspaidaksi voisi ehkä valita jonkun muun kuin v-aukkoisen...). Mutta millaisia housuja tämmöisen kanssa oikein kuuluu pitää??
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















