tiistai 2. marraskuuta 2010

Pitkästä aikaa jotain esiteltävää

Mahtaakohan tänne enää kukaan eksyä, kun on ollut aikamoista hiljaiseloa
tämä syksy... Nyt kuitenkin sain seikkailtua sen verran, että ompelin pari
keväällä leikattua vaatetta :) Tätä nykyä maanantaiaamupäivisin on sen verran Omaa Aikaa, että ehdin vaikka istua ompelukoneen ääreen. Tässä kahden aampäiväsession saldo.

Liivimekko kukkaneuloksen jämistä, ohjeena Nasta liivihame Ottobresta 4/2008. Varsinainen kankaantuhosoperaatio, takakappale ei mahtunut kokonaisena joten on tehty kahdesta kappaleesta, mutta ihan siististi, sanoisin.

Jotain vikaa tässä on. Kovalla maanittelulla sain pukea sen tytölle kuvan ottamisen ajaksi, mutta sitten piti heti ottaa se pois. Ompeluvaiheessa tyttö oli kyllä ihan innoissaan uudesta mekosta. Hän tykkää kovasti mekoista ja pukemisesta ylipäänsä. Yleensä saadessaan käsiinsä minkä tahansa vaatekappaleen alkaa kiskoa sitä päälleen, haluaa pukea ite kaikki omat vaateensa ja melkein onnistuukin. Saisi nyt tämä hamekin päästä suosioon, ihan kiva se minusta on vaikkei nyt mikään mestariteos olekaan.

Esikoinen puolestaan sai taas yhdet iloisenkirjavat housut, joita ei olisi sovittamisen jälkeen malttanut enää riisua, kiskoi vaan tuon tuosta ylemmäs kun kuminauha puuttui. (Kuvausaikaan taas ei malttanut vaihtaa housuja, kun oli joku tärkeä projekti menossa, siksi ei nyt kuitenkaan tullut in action -kuvaa.) Olin ihan siinä uskossa, että olin leikannut tästä kankaasata paidan ja vasta kun pyörittelin leikattuja paloja kädessäni aloin epäillä, että taitaakin olla housut.

Asuntovaunutrikoo on Ikasyyrilta, samoin lahkeensuiden yksivärinen trikoo. Kaava on sovellettu jostain housukaavasta, en enää yhtään muista mistä :)



Ompeluvauhtiin päästyäni ahkeroin pari lisäimua kuopuksen ostovaippoihin, joiden oma imu ei riitä hoitoaamupäiväpissoille. Molemmissa sisällä ihanaa pehmoista ja imevää mikrokuitufroteeta. Toinen molemmin puolin ihanan pehmoista bambupuuvillaa, toisessa muita bambuisia jämäpaloja.


Bloggaanpa nyt vielä villasukantekeleenikin. Mummo pitää lapset hyvin villasukissa, mutta iski akuutti tarve ohuemmalle sukalle kuopuksen syksykenkiin. Kaivoin kaapista langan ja innoissani aloin neuloa, mutta poikkeuksellinen työpäivä usean tunnin tietokoneennäpyttelyineen yhdistettynä puikkojen heilutukseen sai ranteeni niin kipeiksi, että oli pakko jättää neulominen kesken ja marssia lastenvaatekauppaan.

Ehkä se on tämän langan kohtalo. Merinovillainen Novita Wool On nimittäin jämää langasta, josta neuloin villatakkia esikoisen odotusaikana. Olin viimeistelemässä takkia kun ensi merkit synnytyksestä alkoivat ja takki odottelee viimeistelyä edelleen...

maanantai 6. syyskuuta 2010

Ei sittenkään hukkatyö



Ostin uuden kännykän. Niin hienon, että sille pitää olla suojapussikin. Olin jo kaupassa valitsemassa sellaista, kun tajusin että ehkä voisi kuitenkin tehdä itse. Neulottu voisi olla kivempi kuin ommeltu, joten rupesin kaivelemaan lankavarastoani. Löysin n. 6 vuotta sitten aloitetun sukanvarren, josta tuli liian pieni omaan jalkaani ja jonka jätin puikoille odottelemaan, josko purkaisin ja tekisin isomman. Siinä oli kännypussini melkein valmiina, muutama kerros ja kavennukset vaan telkkaria katsellessa ja nyt pysyy puhelin suojassa kolhuilta ja kylmältä :)

Lanka oli omaksi yllätyksekseni niinkin eksoottista kuin 7 veljestä. En muistanutkaan, että olin löytänyt noin kivan sukkalangan, vaikka periaatteessa muistin tuon yhden illan sukkaprojektin. Loppukerästä voi vaikka vielä joku päivä tulla ne sukatkin, jos ei itselle niin ehkä lapselle.

torstai 26. elokuuta 2010

Ylläri pylläri...

Olin päivän ylhäisessä yksinäisyydessäni flunssaa parantelemassa ja tällainen pääsi syntymään.



Ei näitä vaippoja näemmä ole koskaan riittävästi. Mutta tarpeeseen tulee tämäkin, toinen vanhoista mau-vaipoista alkaa olla niin pieni, että tarrat eivät enää pysy kunnolla kiinni. Kaiken kaikkiaan vaippoja on juuri sen verran, että riittävät joka toinen päivä pyykäten. Hoitokassissa on ehkä pari ylimääräistä, mutta saa ollakin.

Kuopuksella ei ole varsinaisesti suosikkivaippoja, mutta tästä flanellista tehdyt ovat ainoita joilla on nimi :) Siispä kun mau-kangasta vielä riitti, tein vanhan tilalle uuden. Flanellia on kaksi kerrosta, sisäpinta bambua ja imuna kerros mikrokuitufroteeta ja kaksi kerrosta vanhaa pellavatyynyliinaa. Läpässä vielä kahden bambukerroksen välissä mikrokuitufroteeta. Tarroista tuli vähän lyhyet, koska enempää ei kerta kaikkiaan ollut.

Kaavana suosikkini, kestovaippayhdistyksen L-koko. Toivottavasti on nyt riittävän iso, ettei tarvitse taas hetken päästä surrutella taas sitä josko-tämä-olisi-viimeistä vaippaa...

Unohdin kokonaan

..blogata muutaman viikon takaiset tekeleet. Nämä siis ajalta ennen työhönpaluuta :)

Esikoinen sai kissahousut. Nämä olin ommellut resoreita vaille valmiiksi jo keväällä, kun housuja oli vähän vähänlaisesti. Kesähelteillä ei tullut housuja kaivattua, mutta nyt taas huomattiin, että tarpeeseen tulivat.

Resorit ovat pojan toivomuksesta punaiset eli lempiväriset. Itse olisin laittanut ehkä keltaiset, mutta nämä taitavat loppujen lopuksi olla paremmat näin. Leikkelin resorit vähän summamutikassa niin, että koko jäljellä ollut palanen tuli käytettyä. Vyötäröllä on resorin sisällä kuminauha, muuten eivät kyllä pysyisi jalassa.

Kissaneulos on tilattu Rosa Matildan nettikaupasta ja kaava on sovellettu resorittomista velourhousuista (SK 11-12/09).

Itselleni tein toisenkin kukkapaidan, kun tätä kangasta kerran riitti. Olkasaumat törröttävät tässä aika samalla lailla kuin edellisessäkin. Nyt kokeilin ammattilaisen vinkistä (suuret kiitokset mielenkiinnosta asiaan muuten!) kiinnittää hihat viimeiseksi, kun aiemmin olen ommellut ensin hihat kiinni ja sitten vasta hiha- ja sivusaumat. Suurta eroa ei siis lopputuloksessa ole. Ihan käyttöpaitoja nämä nyt kumminkin minusta ovat.

Tässä jälkimmäisessä tosin on eräs toinenkin ongelman-poikanen... Ensimmäistä paitaa leikatessani huomasin, että outlet-liikkeestä ostetussa kankaanpalassa oli paitsi iso reikä keskellä, myös pieni palkeenkieli reunemmassa. Muistan ajatelleeni, että täytyy sitten katsoa ettei se tule mihinkään paidan kappaleeseen. Kuten ehkä arvata saattaa, toista paitaa leikatessani en huomannut enkä muistanut mitään, vaan vasta valmista paitaa sovittaessani osui silmään se palkeenkieli, joka nyt on paidan selässä :| Onneksi kuitenkin selässä, niin sen voi harsia umpeen ja käyttää paitaa neuletakin kanssa.

Kun nyt kerran olen kirjannut blogiin kaiken vähänkin käsitöihin liittyvän, niin laitetaan nyt muistiin muutama lomanlopun valtaisa ahkeruus:
-Lyhensin makuuhuoneen ikkunaan verhon, jonka ostin aikanan ensimmäiseen opiskelijakämppääni.
-Paikkasin esikoisen housut, jotka olivat jokusen kuukauden odottaneet, että hyvässä jemmassa olleet kangaspaikat löytyivät.
-Korjasin muutamia toisesta päästä irronneita pyyhkeiden kiinnityslenksuja.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Isompia ja pienempiä vaippoja

Vihdoinkin eräs ikuisuusprojekti valmistui. Tein näitä sarjatyönä monta reilun tunnin sessiota ja aina vaan riitti hommaa.


Kuopukselle muutama lisävaippa uhkaavasti lähestyvää päivähoidon aloitusta varten. Tarkoitus olisi siis hoitaa vaipatus sisävaipoilla ja villahousuilla.

Vaaleansininen flanelli on vanhasta pyjamastani. Ruskeaa raitabambua hankin osaksi vaippaa, osaksi housuja varten. Piparikukka-joustofroteeta on voinut bongata jo paristakin ompeluksestani. Ihan kokonaiseen vaippaan ei viimeksimainitun leveys riittänyt, vaan toisen siivekkeen jouduin leikkaamaan erikseen, mutta yksi kuvion rikkova sauma ei ole vakavaa, tulipahan kuitenkin melkein koko loppupala kangasta käytettyä.

Piparikukkavaippa on tehty Kestovaippayhdistyksen kaavalla, koko L, ja muut Suuren käsityölehden 2/2010 kaavalla, myös koko L paitsi vaipan pituutta ja siivekkeitä on vähän lyhennetty.

Kaikissa vaipoissa on kiinteänä imuna kerros mikrokuitufroteeta ja kaksi kerrosta bambupuuvillafleeceä sekä läpässä samanlainen kasa (paitsi yhteen laitoin toisen läppä-bambukerroksen sijaan joskus aiemmin valmiiksi huolitellun kaksinkertaisen vohvelikangasimun). Vaippojen sisäpinta on bambujoustofroteeta, vaaleansinisessä tosin vain läpän pinta ja itse vaippa bambupuuvillaa, kun bambujoustista ei minulla ollut jäljellä enempää.

Tosi tuhteja ovat ihan tarkoituksella, että olisivat varmasti riittävän imukykyisiä. Kuivuvat varmaan tosi hitaasti, mutta eivätpä hoitovaipat kuitenkaan kuivu seuraavaksi aamuksi, niin ihan sama... [Lisäys ensimmäisen käyttökerran jälkeen: mikrokuitofrotee on paitsi tosi paksua ja tosi pehmeää, myös tosi nopeaa kuivumaan. Tuhtiudestaan huolimatta nämä vaipat kuivuivat nopeammin kuin monet vanhat. Eivät ehkä kuitenkaan seuraavaksi aamuksi, jos vasta työpäivän jälkeen pistää pyykkikoneen pyörimään.]

Jokohan nämä olivat viimeiset vaippani..? Ilmassa on merkkejä kuivaksioppimisen edistymisestä ja hoitotädin säännöllinen potatus saattaa tuottaa piankin tulosta. Tai sitten uudenlainen arki pistää pienen niin sekaisin, ettei pottailu enää suju tämänkään vertaa.


Lasten nuketkin saivat vaippansa. Vaaleansininen on jo aiemmin blogattu, josta poistin kaikki kuminauhat, nyt mahtuu BabyBornille paremmin. Tummansininen velour on lastenvaatteiden ylijäämää. Tästä vaipasta puuttuu vielä etureunan tarra. Kapeaa tarraa on mielestäni toinenkin pätkä nyt loppuun kulutetun lisäksi, mutta se on jossain muualla kuin pitäisi... Punaruutuinen vaippa on esikoisen pulleampivyötäröiselle vauvalle vähän suurennettu malli. Sen kangas on toisesta vanhasta pyjamastani.

Nämä ovat aika hitti. Kuopuksen suosikkileikkejä on, että joku (lue: äiti)
pukee nukkevauvalle kaikenlaisia vaatteita, jotka hän sitten riisuu uudestaan ja uudestaan. Tarrallinen vaippa on tosi näppärä riisua.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

No nyt se taas onnistui

Nimittäin se pääntie. Ihan siisti paita syntyi, vaikkakin hihat vähän törröttävät taas. Seuraavan paidan kanssa täytyy siis keskittyä siihen.

Tästä kankaasta olisi nimittäin aikomus tehdä toinenkin paita itselle. Ostin tätä outlet-myymälästä ison palan, jossa keskellä on päänmentävä reikä. Reilusti puolet on vielä jäljellä. Taidan ottaa varman päälle ja tehdä toisenkin samalla kaavalla enkä ala haaveilemaan kivasta, mutta hivenen monimutkaisemmasta paitaohjeesta, jonka tekoa joskus jo suunnittelin.

Aloittelin myös muutamaa vaippaa hurjaa vauhtia lähestyvää päivähoidonaloitusta varten. Kuminauhaa ei kuitenkaan ollut varastossani tarpeeksi niihin kaikkiin, joten tilasin samalla kunnon imumateriaaleja enkä tehnyt valmiiksi sitä yhtäkään, mihin kumppari olisi riittänyt. Jotain valmista sentään tuli vaipparintamallakin.


Ihkaensimmäinen nukenvaippa kuopuksen uudelle nukelle. Liian nafti tuli, vaikka ohje oli nimenomaan BabyBornille - tosin en tehnyt ihan ohjeen mukaan. Esikoisen pienemmälle, pehmeävartaloiselle nukellekaan ei oikein mahdu. Täytyy siis vähän jatkojalostaa ohjetta, mukavan nopeasti tuollaisen tekaisee ja jämäkankaita kyllä piisaa useampaankin vaippaan.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Vihdoinkin valmista

Kylläpä on ollut elämä ohjelmoitu viime aikoina, kun en ole juuri ehtinyt ompelukoneen ääressä istua. Edellisen postauksen jälkeen ensin miehen työkiireitä ja sitten kaiken maailman lomareissuja, kavereiden tapaamisia, pihatöitä ja kodin sisustusta niin etten edes muista, milloin viimeksi ompelin. Toukokuussa joskus. Tänään vihdoin ja viimein oli aikaa jatkaa puolivalmiita ompeluksia ja aika monta sainkin tehtyä. Mitään näistä en tehnyt alusta asti nyt, vaan olivat odotelleet kaksoisneulan vaihtoa tai toisenväristä lankaa.

Mukava oli viettää laatuaikaa vain itsensä ja ompelukoneen sekä hyvän taustamusiikin kanssa, mutta olisihan sitä voinut vähän onnistuneempiakin tuotoksia saada aikaan :|

Tilasin ihanaisen pilvi-interlocktrikoon varta vasten omaa paitaa varten, mutten ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Kangas on niin paksua, ettei "jotenkin vähän sinnepäin" -hihojenkiinnitys-tyylini oikein toimi, ja pääntiestä tuli kummallinen, vaikka kuvassa näyttääkin ihan ok:lta. Kaava oli muuten sama aiemmin testaamani, itse parista kaavasta yhdistelty, mutta pääntiestä oli tavoitteena tehdä vähemmän avara. Tiedänpähän seuraavaa paitaa leikatessa, mitä pääntielle ei ainakaan kannata tehdä.

Toista ihanaista kangasta eli kaarat-joustofroteeta oli vielä jäljellä pieni palanen, josta keksib tehdä hihat applikoituun t-paitaan. Nettikirpparilta bongaamani keltainen ribbitrikoo olisi saanut olla kirkkaaman keltaista, joskaan en tiedä, olisiko sekään tehnyt tästä sen tyylikkäämpää. Esikoinen kyllä oli innoissaan, kun sai ikioman hameen :) Juuri kun kuvittelin oppineeni tekemään pääntiet hyvin, tuli tästäkin kummallisen löperö.

Jalassa minulla on kaverilta saadut farkut, joita pidensin ne muutamat millit jotka pystyi (tämäkin homma oli odottanut viikkotolkulla, nyt tuli äidin ostamalle farkkuneulallekin vähän käyttöä). Esikoisen shortsivalikoimaan tarpeellista lisäystä tuli puolestaan polvireikäisistä, mutta muuten oikein hyväkuntoisista collegehousuista.

Kuopuksen kesävaate-valikoima kaipaili kovasti lisää leggingsejä, joihin olen kovasti tykästynyt. Pilvipöksyissä taitaa kyllä olla pitkistä resoreista huolimatta vähän turhan paljon kasvunvaraa tässä ja nyt käytettäväksi. Keltaiset sen sijaan pääsivät saman tien käyttöön ja piti käydä kaivamassa ne pyykkikorista kuvattavaksi, kun meinasin vallan unohtaa, että työn tulokset pitää raportoidakin :)

maanantai 17. toukokuuta 2010

Unta pussiin

Ilmojen lämmittyä piti pikku hikipään luopua uskollisesta froteisesta unipussista. Ilman ei kuitenkaan meinannut uni tulla, kun vapaat jalat olivat niin kumma juttu, että unen ja valveen rajamaillakin piti vielä tunkea koipi jostain pinnasängyn pinnojen välistä. Eipä sitten muuta kuin suunnittelemaan ohuemman unipussin tekoa. Kehittelin mielessäni liivimekon sovellusta ja keräsin rohkeutta vetoketjun ompeluun, kunnes keksin plan B:n. Tällainen siitä sitten tuli.


Materiaalina on vanha t-paita, jonka kaula-aukosta lapsen mahtuu sujauttamaan sisään. Hihat on leikattu pois ja kädenteitä sekä paitaosaa on kavennettu. Helmaan on ommeltu pätkä toista t-paitaa, jonka alareuna suljettu pussiksi. Kylläpä kelpaa taas nukahtaa.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Kangashehkutusta

Täytyy ihan välttämättä jakaa ihanaiset kangashankintani blogin uskollisten lukijoiden kanssa, keitä kaikkia teitä sitten onkaan ;) Aikomuskaan kun ei ole ommella näistä kaikista hetimiten jotain, tilasin vaan samalla kertaa Rosa Matildalta ja Ikasyriltä vähän isommat satsit.



Ihanudet saapuivat jo yli viikko sitten, mutta eipä ole sen koomin tullut bloggailtua. (En viitsinyt ihan vaan tämän takia sitä tehdä.) Nyt kun vihdoin pääsin eroon edellisen postauksen paidoista, on osa näistä jo työn alla ja toivottavasti valmistuukin pikaisemmassa tahdissa.

Samanlaiset erilaiset


Totesinpa taas kerran, että peruspaitoja, joissa on hihat ja pyöreä pääaukko, kelpaa kyllä tehdä, mutta sen monimutkaisemmat kannattaisi jättää tekemättä. Vaikka kuinka olisivat vaikeustasoltaan yhden pallukan juttuja ja ohjeet ekallakin lukemalla selkeät, täytyisi kuitenkin malttaa näpertää vähän huolellisemmin kuin itse maltan.

Tulipa nyt kuitenkin tehtyä Suuren käsityölehden 4/2010 pusero ja aikomus
on sitä käyttääkin :) Muuten ihan ohjeen mukaisesti, mutta napinläpiä en
hetkeäkään ajatellut tekeväni, vaan nappilista on ihan näön vuoksi. (Olen
kyläl ysiluokalla tehnyt mekon, jossa oli varmaan 10 nappia läpineen,
ettei se mikään mahdoton homma varmaan nytkään olisi ollut.) Pääntien ihmettelyyn meni monta iltaa ja vähän pöhkösti tuo nappilistan yläreuna nyt törröttää, mutta onpahan viimein poissa päiväjärjestyksestä.

Ruskea kukkatrikoo on Eurokankaan palalaarista. Ohutta ja ihanan pehmoista, mutta yllättävän painavaa. Piti ottaa koko jäljellä oleva pala, joten tätä riitti toiseenkin omaan paitaan. Se on sangen onnistunut prototyyppi itse kehitellystä kaavasta. En jaksanut lähteä kirjastoon selailemaan lehtikasoja peruspaidan kaavan löytääkseni, joten yhdistelin tuota ylläolevaa ja aiemmin käyttämääni raglantunikaa. Seuraavaan paitaan voisi tehdä pari muutosta, mutta ihan kelpo tämäkin.

Suunnitelmissa on siis lisää t-paitoja itselle. Olen nyt reilun 1,5 vuoden äitiys- ja imetyspaitakauden jälkeen palaillut vanhan paitavalikoimani pariin ja moni muuten kiva paita on ärsyttävästi turhan lyhyt. Samanlaisia ne olivat ennenkin, mutta nyt olen vissiin tottunut pidempiin helmoihin ja olipa kiva keksiä, että itse tekemällä saa sen pituisia kuin tahtoo :) Riski tietysti on, että muuten niistä sitten tuleekin mitä sattuu...

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Kuminauhattomia housuja

Näihin omiin kesähousuihin on kyllä tarkoitus laittaa kuminauha vyötärölle, mutta en pelkkää kuminauhanpätkää viitsi tähän hätään ruveta hankkimaan. Onhan sitä kesähousukeleihin vielä vähän aikaa kai.

Ohjeena käytin velourhousuja Suurestä käsityölehdestä 11-12/2009. Lahkeensuut tein erilailla kuin ohjeessa, kun resorimaiset kaitaleet farkkukankaasta eivät tuntuneet niin luontevilta kuin käännetyt lahkeet. Tulikohan niistä oikeasti noin eripariset kuin kuvassa näyttää..? Langanpäätkin jäivät tyylikkäästi leikkaamatta.

Kangas on silitystä inhoavan unelmaa, ohutta ryppyistä puuvillaa. Eurokankaasta myyjän suosittelemana. Hieman epäilytti, miten joustavalle kankaalle tehty ohje toimii joustamattoman kankaan kanssa, mutta ihan hyvinhän se. Malli ei ole muodoilleni paras mahdollinen, mutta tarkoituksessaan eli lähinnä kotioloissa pidettävinä ihan toimivat. Kunhan vain saa sen kuminauhan hankittua.

Jämäpaloja ei juuri jäänyt, mutta sen verran sentään, että sain aloitettua valmistautumisen kuopuksen nukkeleikkiaikaan :)



Testissä Suuren käsityölehden 4/2007 housut Baby Born -nukelle. Esikoisen nukke on pienempi, joten aika reilut pöksyt ovat sille. Vyötärö ei kuitenkaan tässä käytössä kaipaa kuminauhaa. Kuja sellaiselle on olemassa, joten sen voi pujottaa jos alkaa tuntua tarpeelliselta.

Kukkaunia


Kuopus nukkuu toistaiseksi unipussissa, mutta viimeistään kesähelteillä saa siirtyä sieltä peiton alle. Mielessä oli ehtinyt käydä, että voisi hankkia jotain pirtsakampaa pussilakanaa esikoiselta periytyvien lisäksi, kun anoppilan aarreaitasta löytyi tällainen ihanainen kangas. Riitti pitkältä sivulta taitetuksi pussilakanaksi ja hyvin ohuin saumavaroin vauva-tyynyliinaksi. Jämistä sai esikoisen Vauvanukkekin oman setin. (Esikoisella on tapana nimetä kaikki lelunsa näin kovin epämielikuvituksellisesti :) )



Tyynyn sisällä on äitini kaapinpohjilta löytämä palanen vaahtomuovia kaksinkerroin taitettuna. Peitto on pelkästään kaksinkertaista kukkakangasta.

Taas vähän siteitä



Täydennystä omaan ja kaverin kestosidevarastoon. Etanabambuiset tehty tilaustyönä kaverille, muut jämäkankaista itselle. Edelleen Myllymuksujen sideohjeiden mukaan tehtyjä eli kosteussuojana siteen sisällä softista, alapinta ohutta collegea. Imuna näissä yhden bambu-hamppukerroksen lisäksi kerros bambu-puuvillakankaan jämiä. Nolottavan epäsiistejä näistä tuli, mutta toivottavasti edes toimivia.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Punaista ja valkoista

Alussa oli kaksi punavalkoista Nanson vaatetta.



Yöpaidan sain anopilta käyttämättömänä kierrätettäväksi. T-paita tuli vastaan kirpparilla eikä sitä kerta kaikkiaan voinut jättää sinne, vaikka oli omaan käyttöön ihan liian pieni.

Sitten oli loistava suunnitelma ja kun se vihdoin pääsi teoriasta käytäntöön, ei-ihan-niin-loistavia havaintoja. Kuten se, että käytetyn ja käyttämättömän vaatteen valkoinen on ihan eri asia. Tai se, että jos leikkaa samalla kertaa kaksi hihaa mukamas samasta kohdasta kuosia, ei niistä välttämättä kuitenkaan tule ihan samanlaiset.

Lopussa on kaikesta huolimatta kaksi punavalkoista vaatetta.



Paita tyttärelle ja hame äidille. Paidassa käytin apuna 92-senttisen peruspaidan kaavaa Ottobresta 1/2010. Hameeseen ompelin vyötärölle niin leveän pidennyskaistaleen kuin kangasta riitti ja siihen kuminauhakujan. Ei nyt varsinaisesti lempiväriseni, mutta ihan passeli kesäiseen hiekkalaatikon reunalla istuskeluun.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Ruskeita housuja

Kahdet housut kupukselle odottelivat aikansa ompeluun pääsyä.


Kukalliset ovat samaa Myllymuksujen velouria kuin esikoiselle applikoidut. Odottivat leikattuina laatikossa, että löytyisi sopiva idea applikointiin ja, kun se viimein löytyi, että olisi aikaa rauhassa tehdä perin kiemurainen applikointi. Loppujen lopuksi sain sen tehtyä lasten hyöriessä ympärillä ihan yhtälailla kuin minkä tahansa yksinkertaisemmankin ompelun, mies oli kyllä kotona mutta sai rauhassa uppoutua omiin hommiinsa applikoinnin ajan.

Kukat on leikattu piparikukka-joustofroteen jämäpalasta. Kaavana aiemminkin käyttämäni Ottobren 6/2008 leggingsit, koko 86 cm. Lahkeita pidensin niin että sain niihin samanlaiset leveät kuminauhalahkeensuut kuin esikoisen vastaavissa housuissa (jotka siis tehty aivan eri kaavalla, mutta sitä ei ollut läheskään näin pienessä koossa). Vyötäröllä on säätövaraa eli reikäkuminauha ja nappi. Taisin tarkasta pähkäilystä huolimatta applikoida takapuolen, koska ainakaan isohkon kestovaippapepun kanssa housut eivät istu erityisen hyvin, vaikka lahkeiden puolesta ovat käyttökelpoiset sekä heti että vielä syksyllä. Pitkän paidan kanssa kelvannevat kuitenkin.

Raidallinen kangas on Myllymuksujen bambupuuvillafleeceä. Sain vision tehdä nimenomaan ruskeasta sellaisesta leggingsit, mutta Myllymuksuilta on ruskea loppu. Onneksi tästä lähistöltä vaippatarvike-kotipuodista löytyi tasan yksi palanen, niin sain visioni toteutetuksi. Piti vain ensin odottaa velourhousujen valmistumista, että tietäisi, tehdäkö suoraan samalla kaavalla vai muokata sitä.

Kuten kuvasta näkyy, muokkasin etenkin peppuosaa leveämmäksi, lahkeita levensin myös vähän. (Olisi kai voinut tehdä suoraan seuraavaa kokoa, mutta kirjaston lehti on palautettu eikä isompaa kaavaa tähän hätään ollut.) Lahkeista tein niin pitkät kuin kankaalle mahtui, lahkeensuut ovat suorat ilman kuminauhoja.

Mahtuisipahan muhkeampikin vaippa, mutta ihan jees peruspöksyt syksyksi näistä jälkimmäisistä tuli.

Kevät toi perhoset

Perhosia on näkynyt tänä keväänä jo ikkunan toisella puolella, mutta nyt ovat sisäpuoleltakin lumihiutaleet poissa ja keväiset perhoset tilalla.

Ohje on Suuresta käsityölehdestä 4/2010. Ihastuin heti kun näin, mutta kylläpä olikin vaikea löytää kuvioituja kartonkeja. Sinellistä lopulta löytyi, valikoimaa kyllä oli, muttei mitään huippuihquja. Ihan nätit nuo nyt ovat.

Muuten tein ihan ohjeen mukaan, mutta kiinnitin perhoset satiininauhaan liimalla, en ommellut. Alareunassa on kolme puuhelmeä painona. Ikkunakoristeen lisäksi laitoin yhden satsin perhosia lepattelemaan keittiön seinille ikkunan lähelle.

Sopiipas muuten nätisti blogin väreihin. Huomaa että on samaan makuun molemmat valittu :)

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Kassikaupalla kasseja

Anopin hyvästä ehdotuksesta tuhosin kasan vanhoja kankaita tekemällä kasan kasseja. Punainen ja sininen kangas ovat anoppilasta, keltakukallinen äidiltä.


Isompi punakukkainen on tehty yhtä isoksi kuin eräs lahjaksi saamani, kätevän kokoinen vaikka ylimääräisten työpaperien kuljettamiseen ja kauppakassinakin hyvä, kun mahtuu paljon ostoksia. Miehelle on oma, sininen samankokoinen, ettei tarvitse jemmailla minun kassiani työpaikalla tai kotona täynnä työpapereita.

Toinen punakukkainen (hivenen pienempi, koska kangasta ei ollut sen enempää) menee lahjaksi, ja keltakukkainen on uusi säilytyspussukka kestositeilleni, edellinen (muovipussi) jäi pieneksi kun siteiden määrä kasvoi. Kahvat viimeksimainitussa siksi, että voi tarvittaessa ripustaa vaikka vessan pyyhekoukkuun.

Yksi sininen ihan vain siksi, että kangasta jäi sopivasti sen verran, että tumman raidan sai nätisti keskelle kassia.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Rouva Perhonen

Itse tekemäni kukkatunika on ollut ahkerassa käytössä ja onnistuneen mallinen, joten halusin kokeilla samaa trikoolla. Kouvolan Eurokankaasta ei oikein löytynyt kivoja kuviotrikoita (yhden kyllä löysin ja ostin toista omaa paitaa varten), joten päädyin mielestäni tosi nättiin yksiväriseen, jota voisi piristää applikoimalla. Perhosen malli on uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä (ja on työn alla alkuperäistarkoituksessakin), kangas aiemmin tuhotun vanhan paitani jämää.

Himpun verran leveämmäksi olisi voinut kaikki kappaleet tehdä, mutta mahtuu tuo sentään. Ehdin jo pelätä, että pitää leikata hihat uudestaan (kangasta onneksi olisi riittänyt), vaikka levensin niitä pari kolme senttiä ohjeen mukaisesta. Lopputulokseen olen pitkästä aikaa aikalailla täysin tyytyväinen, pääntiessäkään ei ole valittamista. Ja totuushan tulee lasten suusta: Kylläpä äiti osasit tehdä siitä kauniin.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Varustusta pikku apulaiselle

Kuopus alkaa kohtapuoliin olla siinä iässä, että tahtoo ja pääsee auttamaan leipomispuuhissa. Esikoisella on tosi hyvä lastenessu, joka on saatu Flora-etikettejä keräilemällä, ja ehdin jo murehtia, mistä saataisiin toinen yhtä näppärä. Ei sitten heti tullut mieleen, että itse tekemällä tietty. Anopin aarreaittaa penkoessa sentään sen hoksasin, ja sopiva kangas löytyi. Kukkaset ovat peräisin samasta paikasta.

Kaulan takaa kulkee sama nauha, joka solmitaan selän taakse, joten esiliinan saa vapaasti säädettyä juuri oikealle korkeudelle, ja ainakin esikoinen osasi alusta asti riisua essun ilman että seläntakaista solmua avattiin. Taskun jätin pois, koska en omassakaan essussa koe sellaista tarpeelliseksi.

Huoh. Maltan tuskin odottaa, että leipomispuuhissa on pikku apulaisia kaksin kappalein.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Oransseja resoreita

Nämä joustofroteiset kesävaatteet piti jättää puolivalmiina odottelemaan, että pääsisin joskus hankkimaan lisää oranssia ompelulankaa. Onneksi piti, sillä törmäsin hyvään resorikanttausohjeeseen ja sen neuvojen mukaan resoreista tulikin paljon siistimmät kuin aikaisemmin käyttämälläni tekniikalla. (Linkkivinkki RuttuNutun blogiin jos on tarpeen jollekin muullekin.) Aloin myös ymmärtää kaksoisneulan päälle, molemmissa on sitä käytetty paitsi resoreissa, myös helmojen huolittelussa.

Kaarajoustofroteeta oli kerrassaan pakko hankkia esikoisen kesäpaitaa varten. Kuten arvelin, hän tykkäsi siitä kovasti. Kaavana on aiemminkin käyttämäni Ottobren 3/2008 Bat-t-paita. Kuuliaisesti tein resori ohjeen mukaan, eli ne kiinnitettiin ennen toisen olkasauman ja hihasaumojen ompelua. En kyllä oikein hoksaa, mikä juju siinä on, itse ainakin olisin varmaan saanut siistimmän lopputuloksen ompelemalla ensin saumat ja sitten vasta resorit, mutta meneehän tuo noinkin. Ensi kerralla sitten toisin.

Piparikukkamekko on sovellettu etanamekon kaavasta. Siitä tuli vähän hassu, resorikohtien puolesta menisi isommallekin lapselle, mutta leveydessä ei ole kovin paljon kasvunvaraa. Ehkä se kuitenkin mahtuu jonkin aikaa, kun joustfrotee kerran joustaa.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Lisää siteitä


Tee-se-itse-siteeni vaikuttavat ihan toimivilta, joten päätin tehdä lisää samalla systeemillä, tarvetta kun on. Meinasin ensin tilata Myllymuksuilta toisen tarvikepaketin, mutta kuosikankaita kyllä löytyy omasta takaa ja tajusin, että tulee paljon halvemmaksi tilata pienet täysleveät palat softista kosteussuojaksi ja collegea alapinnaksi, jollloin kankaita sitä paitsi riittää paljon useampaan siteeseen kuin paketin materiaaleja. Imuna kaikissa kaksi kerrosta bambu-hamppua, jota olen hankkinut vaippoja varten, paitsi yhteen taisi tulla jotain muuta jämäbambuakin.

Ompelupuoli tuli valmiiksi jo palmusunnuntaina viikko sitten. Kiinnitykseen päätin tällä kertaa käyttää metallineppareita, jotka saa kotikonstein kiinnitettyä, vaikka ovatkin kalliimpia kuin muovinepit. En vaan ole vieläkään saanut neppareita hankittua. Äidin varastoista löytyi erinäisiä nepin osia niin että kahteen siteeseen riitti kaikki tarvittavat osaset. Nyt voi sitten blogata, kun on edes osa loppuun asti valmiina.

Päiväsiteet on tehty Myllymuksujen tarvikepaketin kaavalla, paitsi joistain tein vähän kapeampia. Yösiteen mallina on Hilivinksiksen yöside, joka on mielestäni paremman muotoinen kuin Myllymuksujen ohjeessa. Oranssi etanabambu on ylijäämää mekkoprojektista, muut vanhoja paitojani uusiokäytössä. Vielä voisi muutaman siteen tekaista, kunhan saan sopivia kankaita leikattua muihin projekteihin ja näkee mistä jää hyvänkokoisia jämiä.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Epä-ommeltuja kaulakoruja

Kirjataan nyt kaikki vähänkin käsitöihin liittyvä tänne blogiin, kun on kerran tullut tehtyä :)



Olen jonkin aikaa haikaillut puuhelminauhaa. Nyt olin muilla asioilla Sinooperissa ja puuhelmet huomattuani päätin hankkia sellaisen. Ajatus oli, että esikoinen varmaan tykkäisi helmien pujottelusta ja voisi tykätä tehdä äidille korun. Pujottelu oli kuitenkin näin pienillä helmillä ja rispaantuvalla kuminarulla liian haastavaa, joten ensimmäinen koru toteutettiin niin, että esikoinen ojensi helmiä ja äiti pujotti. Ei puhettakaan, että koru olisi ollut äidille: Äiti, miten sinä tiesit että minä tykkäisin tällaisesta hirmu paljon? Onneksi helmiä riitti juuri sopivasti niin että sain tehtyä itsellenikin korun ja vieläpä vähän enemmän omaa silmää miellyttävän ;) Kovassa käytössä ovat molemmat olleet valmistumisestaan saakka.

Nyt haikailen vielä muutamasta erisävyisestä puuhelminauhasta, mutta pahoin pelkään että niitä täytyy sitten tehdä tuolle esikoisellekin... Vaan ehkä se ei haittaa, koska kuopuskin varmaan jossain vaiheessa alkaa vaatia sellaista omaa kaulaansa. Toistaiseksi tyytyy ihastelemaan meidän muiden kaulanauhoja.

Terveiset vaippatehtaalta

Nämä valmistuivat muutama päivä sitten. Piti kiireellä surruttaa valmiiksi ennen pääsiäisreissuun lähtöä, että olisi muutama vaippa enemmän matkassa mukana.


Alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että M-koon Mummut-vaipat eivät mahdu koko vaipatuskautta ja koska varastomme on suurimmaksi osaksi juuri niitä, täytyy asialle jossain vaiheessa tehdä jotain. Ajattelin alkaa tehdä jo nyt, kun kerran on hyvää aikaa ommella.

Kukkatrikoinen vaippa on ihan uudella kaavalla tehty, testauksessa Suuren käsityölehden 2/2010 L-koko vähän lyhennettynä, kun näytti niin valtavalta. Pikkuisen kapeampi saisi olla, mikä lyhentäisi siivekkeitäkin sopivammaksi. Sisäpinta bambu-hamppufleeceä, kiinteänä imuna ja läpässä vanhaa pyyhettä ja samaa bambu-hamppua.

Auto-joustofroteisen ja vaaleansinisen velourvaipan kaavana on Kestovaippayhdistyksen L-koko. Olen aiemmin tehnyt samalla kaavalla yhden vaipan, joka tällä hetkellä sopii tosi hyvin ja kasvunvaraakin tuntuu olevan. Autokangas on ylijäämää t-paidasta, joka on odottellut puolivalmiina sopivanvärisen ompelulangan ostoa, ja velourin sain anopilta. Samaa sain aiemmin myös äidiltä, joten siitä on jo yksi vaippa sekä mekko. Sisäpintana molemmissa luonnonvalkoista bambujoustofroteeta, kiinteänä imuna ja läpässä molemmissa pyyhkeenjämiä, autovaipassa pellavatyynyliinaa ja velourvaipassa bambu-hamppua.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Unipöksyt


Esikoisella on periaatteessa riittävä määrä yöpukuja, mutta jostain syystä useammat housut ovat ihan puhki jommasta kummasta polvesta. Tässä vajetta paikkaamaan yhdet ylimääräiset yöhousut.

Tummanvihreä trikoo on napattu Eurokankaan palalaarista juuri tätä tarkoitusta varten. Kaavaksi kokeilin svetarihousujen kaavaa Ottobresta 1/2009 (koko 110 cm) ja ihan hyvin se toimii. Jätin resorit pois, kun ei sopivaa sävyä ollut ja pidensin lahjeosaa. Lahkeista tulikin superpitkät, mutten ruvennut lyhentämään niitä vaan laitoin lahkeensuihin kuminauhat. Näin housut ovat käyttökelpoiset nyt ja pitkälle tulevaisuuteen - tai ainakin siihen asti kun polveen ilmestyy iso reikä.

...tuleeko huomenna pouta?


Tämä etanabambuinen kesämekko oli ensimmäisiä lastenvaatteita, jonka päätin tehdä, mutta piti vähän harjoitella muita vaatteita ommellen ennen kuin uskaltauduin hommiin. Poimutukset ja kaikki sujuivat ihan ok ja lopputulos on kelvollinen, tosin aika iso - kohtahan se on jo kesä ja mekkokelit. Aluspaidan kanssa tätä voi toki käyttää myöhemminkin. Niskasta puuttuu vielä nappi tai vastaava, en ole vielä ihan päättänyt, mitä siihen laittaisin.

Mekon ohje on Suuresta käsityölehdestä 1/2008, koko 80 cm. Ohjeen mukaan mekkoon kuuluisi vielä poimutettu "rimpsu", mutta sen jätin pois. En pelkästään siksi, että sen kanssa mekko olisi ollut vähän vaikeampi tehdä, vaan myös siksi, että tällaisena mekko on mielestäni kivemman näköinen.

Kangas on samaa Myllymuksujen ohutta bambuneulosta kuin ohjeessa. Kankaan saatuani olin aika pettynyt, koska etanat eivät oikein erottuneet taustasta eikä kangas muutenkaan näyttänyt samalta kuin nettikaupan kuvassa. Mekoksi leikattuna tilanne ei onneksi enää ole ihan niin paha, ihan kivalta tuo näyttää.

Lisäys jälkeenpäin: niskaan tuli kiinnitykseksi metallineppari, jonka sain kaverilta ja kiinnityksenkin hän hoiti. Kiitos Tundra :) Sellaista olin itsekin harkinnut, mutta olin vähän epävarma, miten se kiinnitys oikein tehdään. Hyvän demon jälkeen uskallan kyllä hankkia vastaavia muihin käyttökohteisiin.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Ehkä maailman nopeimmat shortsit

Lisää pelastuksia autonpesurättikasaan joutumiselta. Polvireikäisistä yökkärihousuista tuli näin tyylikkäät kotishortsit kesäksi ;)



Jos lahkeensuut näyttävät eriparisilta, se johtuu siitä että ne ovat. Tuhosin alalanganloppuja ja lopulta piti vähän puolata lisää, kaikkiaan noissa on kolmea tai neljää erisävyistä sinistä lankaa...

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Äidiltä tyttärelle


Ompeluharrastuksen myötä vanhoilla loppuunkäytetyillä lempipaidoillani on valoisammat tulevaisuudennäkymät kuin päätyä autonputsausräteiksi. Olin säästellyt ihanaista, mutta kainaloista käyttökelvottomaksi pinttynyttä trikoopaitaani odotellen kivaa lyhythihaisen mekon ohjetta. Sellaista ei tuntunut löytyvän, joten uskaltauduin tekemään oman kokeilun.

Hihat ovat aiemmin kokeillun t-paidan kaavasta, helma Suuren Käsityölehden 2/2010 liivihameesta. Helma olisi saanut olla pidempikin, tästä tuli enemmänkin paita kuin mekko, mutta käyttökelpoinen kesällä joka tapauksessa. Pääntie on osa alkuperäisen paidan pääntiestä, ja hihat on leikattu ylijääneestä helmasta, joten ne oli huoliteltu valmiiksi. Olipa nopea ommella, kun ei tarvinnut huolitella kuin helma (siitä tulikin sitten erinomaisen epäsiisti). Alkuperäisen paidan hihat jäivät vielä odottelemaan, josko niistäkin kehkeytyisi jotain.

Tarkoitukseni on ollut joka kerta laittaa lastenvaatteisiin takareunaan merkki, josta helposti näkee, miten päin vaate puetaan. Melkein aina olen kuitenkin unohtanut tehdä sen, enkä ole saanut aikaiseksi korjata tilannetta jälkikäteen. Tässä paidassa ei tuota ongelmaa ole, onpahan Jackpotin taattua laatua ;)

torstai 18. maaliskuuta 2010

Vähän isompi tunika

Pieniä tunikoita kuopukselle tehdessäni ja suunnitellessani aloin ajatella, että semmoiset voisivat olla itsellekin kivoja. Tässäpä ensimmäinen, ei varmaan viimeinen Ikioma Tunikani. Olen ihan tyytyväinen, etenkin ottaen huomioon että malli on ikäänkuin Ikioma myöskin.

Mallin pohjana on raglanhihainen paita Suuresta Käsityölehdestä 10/2008, koko 42. Helman suunnittelin ihan omasta päästäni. Lisäksi levensin etu- ja takakappaleita vähän ja hihoja aika paljon, malli kun oli tosi ihonmyötäinen. Trikoisena olisi varmaan mennyt sellaisenaan, mutta paksumpi kangas vaati väljyyttä.

Kangas on puuvillaneulosta Lasten Metsolasta, nimeltänsä Hippiekukka. On tosiaan selkeästi trikoota paksumpaa, joten tämä on nyt "päällyspaita-tunika" (aluspaidaksi voisi ehkä valita jonkun muun kuin v-aukkoisen...). Mutta millaisia housuja tämmöisen kanssa oikein kuuluu pitää??

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Kesää odotellessa


Näen jo sieluni silmin aurinkoisen kesäpäivän, kun ulkona on ihanan vihreää, pihasireeni kukkii ja lapset kirmaavat pihalla laivapaidoissaan.

Kangas on vuosikertatavaraa äidin kaapin perukoilta. Nukkevauvallani oli aikoinaan tästä tehdyt potkuhousut, jotka sitä ennen olivat kai käytössä minulla ja/tai veljelläni. Kangaspala tuli aika hyvin tuhottua, pienemmästä paidasta piti tehdä pari senttiä ohjetta lyhyempi, että kaikki kaavapalat mahtuivat kankaalle, ja jäljelle jäi vain pari pientä suikaletta, joita en ruvennut säilömään.

T-paidan kaava on Ottobresta 3/2008, isompi 110 cm ja pienempi 86 cm. Tulipahan harjoiteltua resorien ompelua, etenkin kun pienemmän kaula-aukosta tuli ensin liian ahdas ja piti purkaa ja leikata vähän avarammaksi (ohjeessa nimenomaan kehotettiin sovittamaan kesken ompelun ja tarvittaessa korjaamaan, en tiedä olisinko muuten hoksannut). Alkaa se sujua kerta kerralta siistimmin. Resorihihansuut ovat mielestäni kivat ja tuovat ryhtiä paitoihin. Alunperin päädyin tähän ohjeeseen kyllä tasan siksi, etten millään onnistunut löytämään perus-t-paidan ohjetta, vaikka muutama käsityölehti on tullut selattua.

Isompi paita on asteen verran tyylikkäämpi, koska helmaan ja hihansuuhun on kohdistettu kokonainen kuvio. Pienemmän paidan palaset oli asetettava kankaalle täsmälleen siihen mihin mahtuivat, mutta vastapainoksi resorit ovat siinä siistimmät.

Tätä elämänvaihetta tulen taatusti muistelemaan kaiholla myöhemmin. Leppoisaa oloa kotona, lapset touhuilevat omiaan (esikoisen hoitopäivinä vain yksi lapsi) ja melkein joka päivä ehtii istua ainakin hetken ompelukoneella :) Lasten mentyä illalla nukkumaan leikkelen monesti uusia kankaita odottamaan sopivaa ompeluhetkeä, ja mies jaksaa ihmetellä, taasko aloitan jotain uutta.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kalapaita versio 2.0

Iloisen kalapaidan kalat haalistuivat pesussa niin että paidasta tuli ihan kotikäyttöinen. Ajattelin, ettei se ainakaan huonommaksi voi mennä, jos applikoin uudet kalat vanhojen päälle. Yllättävän hyvin valmiiseenkin paitaan sai applikoinnit ommeltua, ja tällainen siitä nyt tuli.


Kehtaa taas pistää pojalle päälle ihmisten ilmoillekin :)

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Mekkoja pukkaa

Olen odotellut kaavaa kivaan lyhythihaiseen kesämekkoon tyttöselle, mutta en ole mieleistä vielä löytänyt. Päätin tuhota yhtä kesäistä kangasta testaamalla, miten hyväksi todettu velourtunika toimii ohuehkolla trikoolla. Ihan kivastihan se.

Kaava siis sama Suuren käsityölehden mekko/tunika kuin aiemmin, kokona itse pienennetty n. 86 cm, tällä kertaa hihat suoraan 92-senttisestä kaavasta. Ihanan pehmeä kukkatrikoo on Eurokankaan palalaarista kesäistä mekkoa varten ostettu.

Tämä toinen mekko on tähänastisen harrasteluni kunnianhimoisin hanke, johon kuului tukikankaan kiinnisilitystä, poimutusta ja jopa elämäni ensimmäinen vetoketju. Jatkossa taidan pitäytyä yksinkertaisissa perusvaatteissa, sen verran hermojen päälle tämä kävi. Valmista tuli lopulta ja kutakuinkin kunnialla siitä kai selvittiin, mutta kovin läheistä tarkastelua mekko ei kyllä kestä...


Malli on Dolly-trikoomekko Ottobresta 6/2008, koko 86 cm. Noudatin ohjeita tunnollisesti, paitsi hihansuihin ompelin perherauhan säilyttämiseksi vain perinteiset kuminauhakujat. Ohjeen mukaan olisi kuminauharengas olisi pitänyt ensin ommella hihansuulle. Vaippojen teko on kyllä harjaannuttanut kuminauhan ompeluun, mutta renkaan ompelu tuntui liian suurelta viimeiseltä haasteelta. Halusin nimittäin saada mekon valmiiksi ennen kuin mies lähti illaksi pois kotoa, että malttaisin touhuta iloisesti lasten kanssa. Maltoinkin.

Nanson vaaleanpunainen trikoo on yksi muutamista poikkeuksista periaatteeseen "itse en osta mitään vaaleanpunaista tytölleni". Ostettu nostalgisesti lapsuudenkotini paikkakunnalta kangaskaupasta, joka kyllä oli muuttanut viereiseen vanhaan taloon, mutta myyjä oli sama kuin lapsena äidin kanssa kangasostoksilla käydessä.

P.S. Pahoittelen action-kuvien laatua. Vikaa sekä kamerassa että kuvattavan poseeraushaluissa.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Pikapöksyt

Tällaiset sain ommeltua yhdellä istumalla kuopuksen touhutessa koko ajan vieressä. Ajattelin, että jos vaikka vaihdan koneeseen langat ja koitan ommella lahkeiden saumat ennen kuin pieni hermostuu, mutta kynät ja kangastilkut olivatkin yllättävän mielen-kiintoisia :) Eikähän tuossa kauhean kauan mennyt, yksinkertaiset pöksyt, joissa on lahkeissa vain sisäsaumat. Vyötärökuminauha puuttuu, koska ajattelin mitata ja laittaa sen vasta kun housut otetaan käyttöön, nyt on aika hankala arvioida minkä kokoiselle vyötärölle näiden pitäsi sopia. Ovat projektia "hoitovaatteita syksyksi" eli ei ollut tarkoituskaan tulla käyttöön heti.

Malli on Ottobresta 1/2009 (Saimi svetarihousut), koko pienin mahdollinen eli 92 cm. Tykästyin noihin pitkiin resoreihin, jotka tekevät housuista varsin pitkäikäiset. Saa nähdä, kestääkö ohut kukkatrikoo ehjänä niin pitkään... Mutta sitten voi ottaa resorit talteen ja laittaa ne toisiin housuihin!

Kukkakangas tarttui mukaan Tapiolan Eurokankaasta. Pähkäilin pitkään, onko se kivaa vai oikeastaan aika kamalaa, mutta päädyin lopulta ensimmäiseen vaihtoehtoon. Näitä nimenomaisia housuja varten sen ostin, ja ihan pirtsakat pöksythän noista tuli. Resori on jämiä esikoisen paidasta. Aluksi meinasin laittaa oranssia resoria, mutta sitä ei ollutkaan tarpeeksi ja tuo taitaa muutenkin olla parempi väri.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Aprikoin ja applikoin


Monen nettitutun blogissa olen ihastellut hienoja applikointeja ja sitten olikin pakko hankkia tarvittavat varusteet (kaksipuolista sekä irtirevittävää tukikangasta) ja kokeilla itsekin. Ihan ok ekaksi kokeiluksi, seuraavan osaan ehkä vähän paremmin. Kuviota ja sen toteutusta suunnittelin pitkään ja hartaasti, tuli mokoma häiritsemään yöuniakin monta kertaa. Pingviini on napattu esikoisen värityskirjasta, jossa on paljon tähän tarkoitukseen sopivia kuvia.


Housut on tehty samalla hyväksi todetulla kaavalla kuin aiemmat velour-housut. Kangas on Myllymuksujen velouria, jonka olin leikellyt jo joku aika sitten valmiiksi, mutta odotteli pientä piristystä ennen ompelua.