Totesinpa taas kerran, että peruspaitoja, joissa on hihat ja pyöreä pääaukko, kelpaa kyllä tehdä, mutta sen monimutkaisemmat kannattaisi jättää tekemättä. Vaikka kuinka olisivat vaikeustasoltaan yhden pallukan juttuja ja ohjeet ekallakin lukemalla selkeät, täytyisi kuitenkin malttaa näpertää vähän huolellisemmin kuin itse maltan.
Tulipa nyt kuitenkin tehtyä Suuren käsityölehden 4/2010 pusero ja aikomus
on sitä käyttääkin :) Muuten ihan ohjeen mukaisesti, mutta napinläpiä en
hetkeäkään ajatellut tekeväni, vaan nappilista on ihan näön vuoksi. (Olen
kyläl ysiluokalla tehnyt mekon, jossa oli varmaan 10 nappia läpineen,
ettei se mikään mahdoton homma varmaan nytkään olisi ollut.) Pääntien ihmettelyyn meni monta iltaa ja vähän pöhkösti tuo nappilistan yläreuna nyt törröttää, mutta onpahan viimein poissa päiväjärjestyksestä.
Ruskea kukkatrikoo on Eurokankaan palalaarista. Ohutta ja ihanan pehmoista, mutta yllättävän painavaa. Piti ottaa koko jäljellä oleva pala, joten tätä riitti toiseenkin omaan paitaan. Se on sangen onnistunut prototyyppi itse kehitellystä kaavasta. En jaksanut lähteä kirjastoon selailemaan lehtikasoja peruspaidan kaavan löytääkseni, joten yhdistelin tuota ylläolevaa ja aiemmin käyttämääni raglantunikaa. Seuraavaan paitaan voisi tehdä pari muutosta, mutta ihan kelpo tämäkin.
Suunnitelmissa on siis lisää t-paitoja itselle. Olen nyt reilun 1,5 vuoden äitiys- ja imetyspaitakauden jälkeen palaillut vanhan paitavalikoimani pariin ja moni muuten kiva paita on ärsyttävästi turhan lyhyt. Samanlaisia ne olivat ennenkin, mutta nyt olen vissiin tottunut pidempiin helmoihin ja olipa kiva keksiä, että itse tekemällä saa sen pituisia kuin tahtoo :) Riski tietysti on, että muuten niistä sitten tuleekin mitä sattuu...
hyvä Inkku!
VastaaPoistaihania kankaita ja mukavia luomuksia!
lisää tekemisen ja onnistumisen elämyksiä toivottelee anoppi!