keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Kuminauhattomia housuja

Näihin omiin kesähousuihin on kyllä tarkoitus laittaa kuminauha vyötärölle, mutta en pelkkää kuminauhanpätkää viitsi tähän hätään ruveta hankkimaan. Onhan sitä kesähousukeleihin vielä vähän aikaa kai.

Ohjeena käytin velourhousuja Suurestä käsityölehdestä 11-12/2009. Lahkeensuut tein erilailla kuin ohjeessa, kun resorimaiset kaitaleet farkkukankaasta eivät tuntuneet niin luontevilta kuin käännetyt lahkeet. Tulikohan niistä oikeasti noin eripariset kuin kuvassa näyttää..? Langanpäätkin jäivät tyylikkäästi leikkaamatta.

Kangas on silitystä inhoavan unelmaa, ohutta ryppyistä puuvillaa. Eurokankaasta myyjän suosittelemana. Hieman epäilytti, miten joustavalle kankaalle tehty ohje toimii joustamattoman kankaan kanssa, mutta ihan hyvinhän se. Malli ei ole muodoilleni paras mahdollinen, mutta tarkoituksessaan eli lähinnä kotioloissa pidettävinä ihan toimivat. Kunhan vain saa sen kuminauhan hankittua.

Jämäpaloja ei juuri jäänyt, mutta sen verran sentään, että sain aloitettua valmistautumisen kuopuksen nukkeleikkiaikaan :)



Testissä Suuren käsityölehden 4/2007 housut Baby Born -nukelle. Esikoisen nukke on pienempi, joten aika reilut pöksyt ovat sille. Vyötärö ei kuitenkaan tässä käytössä kaipaa kuminauhaa. Kuja sellaiselle on olemassa, joten sen voi pujottaa jos alkaa tuntua tarpeelliselta.

Kukkaunia


Kuopus nukkuu toistaiseksi unipussissa, mutta viimeistään kesähelteillä saa siirtyä sieltä peiton alle. Mielessä oli ehtinyt käydä, että voisi hankkia jotain pirtsakampaa pussilakanaa esikoiselta periytyvien lisäksi, kun anoppilan aarreaitasta löytyi tällainen ihanainen kangas. Riitti pitkältä sivulta taitetuksi pussilakanaksi ja hyvin ohuin saumavaroin vauva-tyynyliinaksi. Jämistä sai esikoisen Vauvanukkekin oman setin. (Esikoisella on tapana nimetä kaikki lelunsa näin kovin epämielikuvituksellisesti :) )



Tyynyn sisällä on äitini kaapinpohjilta löytämä palanen vaahtomuovia kaksinkerroin taitettuna. Peitto on pelkästään kaksinkertaista kukkakangasta.

Taas vähän siteitä



Täydennystä omaan ja kaverin kestosidevarastoon. Etanabambuiset tehty tilaustyönä kaverille, muut jämäkankaista itselle. Edelleen Myllymuksujen sideohjeiden mukaan tehtyjä eli kosteussuojana siteen sisällä softista, alapinta ohutta collegea. Imuna näissä yhden bambu-hamppukerroksen lisäksi kerros bambu-puuvillakankaan jämiä. Nolottavan epäsiistejä näistä tuli, mutta toivottavasti edes toimivia.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Punaista ja valkoista

Alussa oli kaksi punavalkoista Nanson vaatetta.



Yöpaidan sain anopilta käyttämättömänä kierrätettäväksi. T-paita tuli vastaan kirpparilla eikä sitä kerta kaikkiaan voinut jättää sinne, vaikka oli omaan käyttöön ihan liian pieni.

Sitten oli loistava suunnitelma ja kun se vihdoin pääsi teoriasta käytäntöön, ei-ihan-niin-loistavia havaintoja. Kuten se, että käytetyn ja käyttämättömän vaatteen valkoinen on ihan eri asia. Tai se, että jos leikkaa samalla kertaa kaksi hihaa mukamas samasta kohdasta kuosia, ei niistä välttämättä kuitenkaan tule ihan samanlaiset.

Lopussa on kaikesta huolimatta kaksi punavalkoista vaatetta.



Paita tyttärelle ja hame äidille. Paidassa käytin apuna 92-senttisen peruspaidan kaavaa Ottobresta 1/2010. Hameeseen ompelin vyötärölle niin leveän pidennyskaistaleen kuin kangasta riitti ja siihen kuminauhakujan. Ei nyt varsinaisesti lempiväriseni, mutta ihan passeli kesäiseen hiekkalaatikon reunalla istuskeluun.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Ruskeita housuja

Kahdet housut kupukselle odottelivat aikansa ompeluun pääsyä.


Kukalliset ovat samaa Myllymuksujen velouria kuin esikoiselle applikoidut. Odottivat leikattuina laatikossa, että löytyisi sopiva idea applikointiin ja, kun se viimein löytyi, että olisi aikaa rauhassa tehdä perin kiemurainen applikointi. Loppujen lopuksi sain sen tehtyä lasten hyöriessä ympärillä ihan yhtälailla kuin minkä tahansa yksinkertaisemmankin ompelun, mies oli kyllä kotona mutta sai rauhassa uppoutua omiin hommiinsa applikoinnin ajan.

Kukat on leikattu piparikukka-joustofroteen jämäpalasta. Kaavana aiemminkin käyttämäni Ottobren 6/2008 leggingsit, koko 86 cm. Lahkeita pidensin niin että sain niihin samanlaiset leveät kuminauhalahkeensuut kuin esikoisen vastaavissa housuissa (jotka siis tehty aivan eri kaavalla, mutta sitä ei ollut läheskään näin pienessä koossa). Vyötäröllä on säätövaraa eli reikäkuminauha ja nappi. Taisin tarkasta pähkäilystä huolimatta applikoida takapuolen, koska ainakaan isohkon kestovaippapepun kanssa housut eivät istu erityisen hyvin, vaikka lahkeiden puolesta ovat käyttökelpoiset sekä heti että vielä syksyllä. Pitkän paidan kanssa kelvannevat kuitenkin.

Raidallinen kangas on Myllymuksujen bambupuuvillafleeceä. Sain vision tehdä nimenomaan ruskeasta sellaisesta leggingsit, mutta Myllymuksuilta on ruskea loppu. Onneksi tästä lähistöltä vaippatarvike-kotipuodista löytyi tasan yksi palanen, niin sain visioni toteutetuksi. Piti vain ensin odottaa velourhousujen valmistumista, että tietäisi, tehdäkö suoraan samalla kaavalla vai muokata sitä.

Kuten kuvasta näkyy, muokkasin etenkin peppuosaa leveämmäksi, lahkeita levensin myös vähän. (Olisi kai voinut tehdä suoraan seuraavaa kokoa, mutta kirjaston lehti on palautettu eikä isompaa kaavaa tähän hätään ollut.) Lahkeista tein niin pitkät kuin kankaalle mahtui, lahkeensuut ovat suorat ilman kuminauhoja.

Mahtuisipahan muhkeampikin vaippa, mutta ihan jees peruspöksyt syksyksi näistä jälkimmäisistä tuli.

Kevät toi perhoset

Perhosia on näkynyt tänä keväänä jo ikkunan toisella puolella, mutta nyt ovat sisäpuoleltakin lumihiutaleet poissa ja keväiset perhoset tilalla.

Ohje on Suuresta käsityölehdestä 4/2010. Ihastuin heti kun näin, mutta kylläpä olikin vaikea löytää kuvioituja kartonkeja. Sinellistä lopulta löytyi, valikoimaa kyllä oli, muttei mitään huippuihquja. Ihan nätit nuo nyt ovat.

Muuten tein ihan ohjeen mukaan, mutta kiinnitin perhoset satiininauhaan liimalla, en ommellut. Alareunassa on kolme puuhelmeä painona. Ikkunakoristeen lisäksi laitoin yhden satsin perhosia lepattelemaan keittiön seinille ikkunan lähelle.

Sopiipas muuten nätisti blogin väreihin. Huomaa että on samaan makuun molemmat valittu :)

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Kassikaupalla kasseja

Anopin hyvästä ehdotuksesta tuhosin kasan vanhoja kankaita tekemällä kasan kasseja. Punainen ja sininen kangas ovat anoppilasta, keltakukallinen äidiltä.


Isompi punakukkainen on tehty yhtä isoksi kuin eräs lahjaksi saamani, kätevän kokoinen vaikka ylimääräisten työpaperien kuljettamiseen ja kauppakassinakin hyvä, kun mahtuu paljon ostoksia. Miehelle on oma, sininen samankokoinen, ettei tarvitse jemmailla minun kassiani työpaikalla tai kotona täynnä työpapereita.

Toinen punakukkainen (hivenen pienempi, koska kangasta ei ollut sen enempää) menee lahjaksi, ja keltakukkainen on uusi säilytyspussukka kestositeilleni, edellinen (muovipussi) jäi pieneksi kun siteiden määrä kasvoi. Kahvat viimeksimainitussa siksi, että voi tarvittaessa ripustaa vaikka vessan pyyhekoukkuun.

Yksi sininen ihan vain siksi, että kangasta jäi sopivasti sen verran, että tumman raidan sai nätisti keskelle kassia.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Rouva Perhonen

Itse tekemäni kukkatunika on ollut ahkerassa käytössä ja onnistuneen mallinen, joten halusin kokeilla samaa trikoolla. Kouvolan Eurokankaasta ei oikein löytynyt kivoja kuviotrikoita (yhden kyllä löysin ja ostin toista omaa paitaa varten), joten päädyin mielestäni tosi nättiin yksiväriseen, jota voisi piristää applikoimalla. Perhosen malli on uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä (ja on työn alla alkuperäistarkoituksessakin), kangas aiemmin tuhotun vanhan paitani jämää.

Himpun verran leveämmäksi olisi voinut kaikki kappaleet tehdä, mutta mahtuu tuo sentään. Ehdin jo pelätä, että pitää leikata hihat uudestaan (kangasta onneksi olisi riittänyt), vaikka levensin niitä pari kolme senttiä ohjeen mukaisesta. Lopputulokseen olen pitkästä aikaa aikalailla täysin tyytyväinen, pääntiessäkään ei ole valittamista. Ja totuushan tulee lasten suusta: Kylläpä äiti osasit tehdä siitä kauniin.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Varustusta pikku apulaiselle

Kuopus alkaa kohtapuoliin olla siinä iässä, että tahtoo ja pääsee auttamaan leipomispuuhissa. Esikoisella on tosi hyvä lastenessu, joka on saatu Flora-etikettejä keräilemällä, ja ehdin jo murehtia, mistä saataisiin toinen yhtä näppärä. Ei sitten heti tullut mieleen, että itse tekemällä tietty. Anopin aarreaittaa penkoessa sentään sen hoksasin, ja sopiva kangas löytyi. Kukkaset ovat peräisin samasta paikasta.

Kaulan takaa kulkee sama nauha, joka solmitaan selän taakse, joten esiliinan saa vapaasti säädettyä juuri oikealle korkeudelle, ja ainakin esikoinen osasi alusta asti riisua essun ilman että seläntakaista solmua avattiin. Taskun jätin pois, koska en omassakaan essussa koe sellaista tarpeelliseksi.

Huoh. Maltan tuskin odottaa, että leipomispuuhissa on pikku apulaisia kaksin kappalein.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Oransseja resoreita

Nämä joustofroteiset kesävaatteet piti jättää puolivalmiina odottelemaan, että pääsisin joskus hankkimaan lisää oranssia ompelulankaa. Onneksi piti, sillä törmäsin hyvään resorikanttausohjeeseen ja sen neuvojen mukaan resoreista tulikin paljon siistimmät kuin aikaisemmin käyttämälläni tekniikalla. (Linkkivinkki RuttuNutun blogiin jos on tarpeen jollekin muullekin.) Aloin myös ymmärtää kaksoisneulan päälle, molemmissa on sitä käytetty paitsi resoreissa, myös helmojen huolittelussa.

Kaarajoustofroteeta oli kerrassaan pakko hankkia esikoisen kesäpaitaa varten. Kuten arvelin, hän tykkäsi siitä kovasti. Kaavana on aiemminkin käyttämäni Ottobren 3/2008 Bat-t-paita. Kuuliaisesti tein resori ohjeen mukaan, eli ne kiinnitettiin ennen toisen olkasauman ja hihasaumojen ompelua. En kyllä oikein hoksaa, mikä juju siinä on, itse ainakin olisin varmaan saanut siistimmän lopputuloksen ompelemalla ensin saumat ja sitten vasta resorit, mutta meneehän tuo noinkin. Ensi kerralla sitten toisin.

Piparikukkamekko on sovellettu etanamekon kaavasta. Siitä tuli vähän hassu, resorikohtien puolesta menisi isommallekin lapselle, mutta leveydessä ei ole kovin paljon kasvunvaraa. Ehkä se kuitenkin mahtuu jonkin aikaa, kun joustfrotee kerran joustaa.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Lisää siteitä


Tee-se-itse-siteeni vaikuttavat ihan toimivilta, joten päätin tehdä lisää samalla systeemillä, tarvetta kun on. Meinasin ensin tilata Myllymuksuilta toisen tarvikepaketin, mutta kuosikankaita kyllä löytyy omasta takaa ja tajusin, että tulee paljon halvemmaksi tilata pienet täysleveät palat softista kosteussuojaksi ja collegea alapinnaksi, jollloin kankaita sitä paitsi riittää paljon useampaan siteeseen kuin paketin materiaaleja. Imuna kaikissa kaksi kerrosta bambu-hamppua, jota olen hankkinut vaippoja varten, paitsi yhteen taisi tulla jotain muuta jämäbambuakin.

Ompelupuoli tuli valmiiksi jo palmusunnuntaina viikko sitten. Kiinnitykseen päätin tällä kertaa käyttää metallineppareita, jotka saa kotikonstein kiinnitettyä, vaikka ovatkin kalliimpia kuin muovinepit. En vaan ole vieläkään saanut neppareita hankittua. Äidin varastoista löytyi erinäisiä nepin osia niin että kahteen siteeseen riitti kaikki tarvittavat osaset. Nyt voi sitten blogata, kun on edes osa loppuun asti valmiina.

Päiväsiteet on tehty Myllymuksujen tarvikepaketin kaavalla, paitsi joistain tein vähän kapeampia. Yösiteen mallina on Hilivinksiksen yöside, joka on mielestäni paremman muotoinen kuin Myllymuksujen ohjeessa. Oranssi etanabambu on ylijäämää mekkoprojektista, muut vanhoja paitojani uusiokäytössä. Vielä voisi muutaman siteen tekaista, kunhan saan sopivia kankaita leikattua muihin projekteihin ja näkee mistä jää hyvänkokoisia jämiä.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Epä-ommeltuja kaulakoruja

Kirjataan nyt kaikki vähänkin käsitöihin liittyvä tänne blogiin, kun on kerran tullut tehtyä :)



Olen jonkin aikaa haikaillut puuhelminauhaa. Nyt olin muilla asioilla Sinooperissa ja puuhelmet huomattuani päätin hankkia sellaisen. Ajatus oli, että esikoinen varmaan tykkäisi helmien pujottelusta ja voisi tykätä tehdä äidille korun. Pujottelu oli kuitenkin näin pienillä helmillä ja rispaantuvalla kuminarulla liian haastavaa, joten ensimmäinen koru toteutettiin niin, että esikoinen ojensi helmiä ja äiti pujotti. Ei puhettakaan, että koru olisi ollut äidille: Äiti, miten sinä tiesit että minä tykkäisin tällaisesta hirmu paljon? Onneksi helmiä riitti juuri sopivasti niin että sain tehtyä itsellenikin korun ja vieläpä vähän enemmän omaa silmää miellyttävän ;) Kovassa käytössä ovat molemmat olleet valmistumisestaan saakka.

Nyt haikailen vielä muutamasta erisävyisestä puuhelminauhasta, mutta pahoin pelkään että niitä täytyy sitten tehdä tuolle esikoisellekin... Vaan ehkä se ei haittaa, koska kuopuskin varmaan jossain vaiheessa alkaa vaatia sellaista omaa kaulaansa. Toistaiseksi tyytyy ihastelemaan meidän muiden kaulanauhoja.

Terveiset vaippatehtaalta

Nämä valmistuivat muutama päivä sitten. Piti kiireellä surruttaa valmiiksi ennen pääsiäisreissuun lähtöä, että olisi muutama vaippa enemmän matkassa mukana.


Alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että M-koon Mummut-vaipat eivät mahdu koko vaipatuskautta ja koska varastomme on suurimmaksi osaksi juuri niitä, täytyy asialle jossain vaiheessa tehdä jotain. Ajattelin alkaa tehdä jo nyt, kun kerran on hyvää aikaa ommella.

Kukkatrikoinen vaippa on ihan uudella kaavalla tehty, testauksessa Suuren käsityölehden 2/2010 L-koko vähän lyhennettynä, kun näytti niin valtavalta. Pikkuisen kapeampi saisi olla, mikä lyhentäisi siivekkeitäkin sopivammaksi. Sisäpinta bambu-hamppufleeceä, kiinteänä imuna ja läpässä vanhaa pyyhettä ja samaa bambu-hamppua.

Auto-joustofroteisen ja vaaleansinisen velourvaipan kaavana on Kestovaippayhdistyksen L-koko. Olen aiemmin tehnyt samalla kaavalla yhden vaipan, joka tällä hetkellä sopii tosi hyvin ja kasvunvaraakin tuntuu olevan. Autokangas on ylijäämää t-paidasta, joka on odottellut puolivalmiina sopivanvärisen ompelulangan ostoa, ja velourin sain anopilta. Samaa sain aiemmin myös äidiltä, joten siitä on jo yksi vaippa sekä mekko. Sisäpintana molemmissa luonnonvalkoista bambujoustofroteeta, kiinteänä imuna ja läpässä molemmissa pyyhkeenjämiä, autovaipassa pellavatyynyliinaa ja velourvaipassa bambu-hamppua.