Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenvaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenvaatteet. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. toukokuuta 2014

Vanhempia aikaansaannoksia

Talven mittaan on tullut tehtyä yhtä sun toista käsityötä, lähinnä aika pienen mittakaavan juttuja. Tässä jokunen niistä.


Kangaskasseja lahjaksi. Pinkki kangas aikoinaan ompelutarkoituksiin ostettua lakanaa, kukat painettu kangasvärillä sapluunan avulla.

Ekaluokkalainen on ilmiömäinen tuhoamaan yöpuvunhousuja: alta aikayksikön saa polvet puhki. Ompelin parit kierrätyshousut teemalla "eipähän harmita kun hajoavat", mutta tietenkin Murphyn lakia mukaillen nämä ovat kestäneet käyttöä ennätysmäisen kauan. Eipä harmita sekään.

Raitahousut on tehty miehen puhkikuluttamista pitkistä kalsareista resoritkin hyödyntäen, ruudulliset taas omista pieniksi jääneistä pyjamahousuistani.

Kaikki nämä nukenvaatteet on tehty yksistä lapsen velourhousuista. Ensin tein ison nuken housut ja kuvittelin housujen olevan tuhotut, mutta yhdestä lahkeesta resoreineen tulikin pienemmälle nukelle hame (rusetti säilötty lapsen vaatimuksesta alushousuista, jotka piti heittää pois) ja toisesta lahkeesta resoreineen mekko kummallekin talouden barbille.

Nukenvaatteita on tullut tehtailtua muutenkin, osa lahjoitettu eteenpäin ilman dokumentointia ja osasta en muista, onko ne jo mahdollisesti blogattu. Tässä nyt ainakin kahdet puolipotkuhousut isoveljen rikkinäisestä punaisesta paidasta (ohje bongattu netin ihmemaasta), hame jälleen yksien rikkinäisten housujen lahkeesta sekä pikkuvaippa ja hame jämäkankaista.

Tässä vielä yksi uljas luomus, josta oli kovaa vauhtia tulossa villasukka minulle itselleni. Ihan ohjeen mukaan tehty palmikkoneule ohjeen mukaisella (7 veljestä) langalla alkoi jossain vaiheessa vaikuttaa siltä, ettei se tule ikinä mahtumaan kenenkään jalkaan. Tulikin sitten tyylikäs mekko barbille.

Villasukatkin ovat tuloillaan (toisella ohjeella), mutta jäivät kesken kaiken odottelemaan, kun tuli akuutti kaulahuivitarve. Nyt pääseekin jatkamaan sukkaneuleen kanssa.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Syksyisiä pikku neulomuksia

Mitä saa, jos kerää pensasaidasta 5 litraa marja-aroniaa, penkoo kaapinpohjalta valkoisia villalankoja ja antaa nämä kaikki kaverille? No tietenkin pinon eri sävyisiä kauniita violetteja villalankoja :)


Ensimmäisenä puikoille pääsi Novita Wool, josta upouusi hienonhieno puhelimeni sai suojapussin.

Pähkäilyn alla on, mitä muuta voisi keskenään erivärisistä, maksimissaan 50 gramman keristä neuloa. Keksin jo, että pipon pienimmäiselle, mutta yllätys yllätys värisävyt eivät oikein miellyttäneet. Lämpöisempi pipo näille säille oli kuitenkin tarpeen, jemmasta löytyi sitten sopiva lanka tähän tarkoitukseen.


Ohjetta katselin Suuresta käsityölehdestä 1/2011. Kesken kaiken alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että lanka ei riitä, joten luovasti lyhensin sileän neuleen pätkää, jolloin resorista jäi kääntövara pois. Livenä luomukseni näyttää tyylikkäämmältä kuin kuvassa, ja mikä tärkeintä, käyttäjä tykkää.

Olen viime aikoina vallan koukuttunut pikku neulomuksiin. Joululahjapino kasvaa tasaista tahtia, sitä vaan ei blogata ennen joulua :)

perjantai 5. lokakuuta 2012

Yksitoikkoinen värimaailma

Päivitystä 3,5-vuotiaan vaatekaappiin, lapsi kun on viime aikoina kasvanut ulos monista vaatteistaan.


Kahdet collegehousut varta vasten tätä tarkoitusta Helsingin Eurokankaasta ostetusta kankaasta. Kaava Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2009. Koko 100 cm ilman saumanvaroja, niin sain juuri ja juuri mallattua kaksien housujen kappaleet vierekkäin.

Tunika samaisen Suuren Käsityölehden ohjeella. Collegekankaan olen ostanut muuten vaan joskus 2,5 vuotta sitten ja kerran jo tehnyt siitä tunikan huomattavasti pienemmässä koossa. Tuolloin pääntie epäonnistui niin että tunika päätyi nukkejen vaatteeksi. Jäljelle jääneestä kankaasta sai nyt leikattua etu- ja takakappaleen ja siitä vanhasta tunikasta juuri sopivasti hihat. Ohjeessa oli vaihteen vuoksi pääntien huolittelu muotokaitaleella, ja se onnistui hyvin.

Trikoopaita mekkojen alla pidettäväksi jämätrikoosta. Leikkelin tämän jo kesälomalla, mutta vaaleanpunaista lankaa ei silloin ollut ja meni aikansa että muistin sitä ostaa. Ja sitten  meni aikansa, että sain paidan valmiiksi. Edellisestä pääntien resorin ompelusta oli ilmeisesti liian kauan, kun en enää tuosta vaan hahmottanut, miten se tehdään. Sitten kun kantapään kautta huomasin, että ei näin, ompelin resorin sauman keskelle eteen ja sain purkaa uudestaan. Tänään viimein kolmas kerta toden sanoi ja pääsen taas toistenväristen ompelusten pariin, kun sain tuon pois roikkumasta.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Olipa kerran lakana

...joka joutui Prisman poistomyyntiin, päätyi erään perheen kärryihin ja joutui leikellyksi.
Ensimmäisestä palasesta tuli huivihattu uusimman Suuren käsityölehden (7/2012) ohjeen mukaisesti. En nyt ihan ymmärrä, mikä on tämän hyöty tavalliseen huiviin verrattuna, mutta eipähän enää tarvitse mennä ainoassa edustuskelpoisessa kesähatussani mustikkametsään ja pelätä tahroja.


Huivi on sektorin muotoinen, moneen kertaan taiteltu ja parista kohtaa ommeltu. Takana on kuminauha, joka ohjeen mitoilla jäi vähän turhan löysäksi. Nuo sinne tänne sojottavat huivinpäät ovat vapaasti solmittavissa.


Mainittakoon, että kuvan otti seuraavan kuvan poseeraaja, joka halusi vastapalvelukseksi ottaa äidistä blogikuvan.


Kun nyt sattui olemaan sopivan väriset langat koneessa eikä kukaan perheenjäsen edelleenkään seurankipeä, surautin kasaan myös tämän pinkin unelman, joka odotteli valmiiksi leikattujen pinossa.



Ponitrikoo on tilattu Sampsukalta, ohje on aikaisemminkin käyttämäni mekko Suuresta käsityölehdestä 1/2009. Raglanhihat ja kuminauhat hihansuissa ja pääntiellä. Koko 104 ilman saumanvaroja, ei liian suuri nyt ja menee pitkään tunikana.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Varaston tyhjäystä

Kaikki tämän postauksen ompelut on tehty ylijäämätarvikkeista, yhtään mitään en ole ostanut niitä varten. Pengoin pitkästä aikaa kangasvarastoani erästä tulevaisuuden ompelutyötä varten. Siihen ei löytynyt sopivaa, mutta kaikenlaista unohdettua, hyödynnettävissä olevaa tuli vastaan.

Ajatuksissa oli, että nuorempi lapsi tarvitsee uusia trikoopaitoja ja leggingsejä mekkojen kanssa pidettäväksi syksyllä, kun vanhat alkavat jäädä pieniksi. Totesin, että on varmaan kustannustehokkaampaa käydä kaupasta nappaamassa kuin ruveta tilaamaan kankaita (samoilla postikuluilla kun sitten yleensä tulee tilattua kaikkea muutakin), piirrellä uudet kaavat ja muka jossain välissä ehtiä ommellakin.

Kaapissa kuitenkin oli iso pala jämätrikoota ja lainassa Suuri käsityölehti 1/2009, jossa oli sopivasti sekä trikoopaidan että leggingsien ohje. Huolellisesti asettelemalla sain kaikki tarvittavat palaset mahtumaan kankaalle ja niin tuli se jämä tuhottua kokonaan.

Kokona on 104 cm ilman saumanvaroja. Housuja ommellessani ajattelin, että taisi kyllä tulla ihan ylipitkät lahkeet, mutta niin vaan kävi, että olivat ihan hyvän pituiset. Pikku tyttöni ei ole enää kovin pieni.


Samalla kertaa löytyi myös vaaleanpunaista trikoota samanlaisen paidan tarpeisiin. Tämän asun suuri miinus on, että se ei ole tarpeeksi vaaleanpunainen, ei edes vaaleanpunaisten applikaatiokukkasten kanssa. Tyttö kyllä lupasi käyttää sitä jonkun (oletettavasti vaaleanpunaisen) mekon kanssa jonain päivänä, mutta ei tänään edes kokeeksi.



Eräänä iltana aloitin villasukkaprojektia ja mietin, että olisipa kivempaa kun olisi kankainen säilytyspussi iänikuisten muovipussien sijaan. Tuumasta toimeen, noin vartin päästä minulla oli kankainen säilytyspussi. Kangas on anopin varastoista napattua pussilakanaa, kiinnitysnyöri kesähatustani. Nauha irtosi pesussa ja totesin hatun olevan kätevämpi ilman alati rusetilta aukeavaa koristenauhaa, joten nauha jäi pyykkitelineen reunaan odottelemaan uutta käyttökohdetta.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Shades of Pink

Loppukevät oli tunikoiden aikaa.



Tämän hauskan kankaan ostin Eurokankaasta ahkerimpaan ompeluaikaani eli reilu pari vuotta sitten odottelemaan, että löydän itselleni jonkun sopivan paitamallin. Netissä törmäsin Bohemian tunikaan (ohje Ottobre-lehdessä 5/09, helman tein vähän ohjetta pidemmäksi) ja siinä se oli!

Ensin jännäsin ohjeen joustonauhavirityksiä olkapäiden rypytyksessä, mutta sitten tajusin, että ehkä selviän niistä, kun olen sentään muutamaan vaippaankin saanut kuminauhat kunnialla. Tässä kokeiluversiossa on ihan tavallista kuminauhaa ja ihan hyvin sekin mielestäni toimii.

Kankaat leikkelin yksi kaunis huhtikuun iltapäivä ja eräänä toukokuisena viikonloppuna viimein otin itseäni niskasta kiinni ja raivasin tieni ompelukoneelle, kun olin vähän aikaa yksin kotona. Tosi nopeasti oli valmista, ja tykkään uudesta kesäisestä paidastani! Samalla kaavalla voisi tehdä toisenkin jostain toisenlaisesta kankaasta.



Toinen pinkki tunika valmistui puikoilta jokunen viikko aikaisemmin. Ohjeena Taskullinen tunika Suuresta käsityölehdestä 2/2010. Lanka on ohjeen mukaista Sandness duett (55% puuvillaa, 45% merinovillaa). Ei kaikkein paras kesävaate, mutta syksyllä päässee kovaan käyttöön (ei kai pinkkikausi niin nopeasti voi mennä ohi??)

Tätä tehdessäni sain monet kerrat nauttia siitä, että lapset ovat jo niin isoja, että sain rauhassa neuloa pitkät pätkät ilman että kukaan kävi häiritsemässä. Vasta ihan loppuvaiheessa aloin saada pikku apulaisia, jotka olisivat välttämättä tahtoneet myös neuloa. Kaivettiin sitten ompelukuvia esiin, ja niistä tuli kova hitti, mutta 3-vuotiaan motoriikka ei riittänyt itsenäiseen työskentelyyn, vaan minun piti aina laittaa neule pois ja auttaa ompelussa.

Kukkanen on samasta ohjeesta. Ulkoistin sen teon anopille, joka (kuten olin ennakoinutkin) kaivoi heti lankoja ja virkkuukoukun esille, kun näki työn alla olevan neuleen ja kuvan valmiista tunikasta kukkineen.

Menneen talven lumia

Käsityöinspis on vallannut aika ajoin ja tekeleitä on syntynyt, mutta blogiin asti eivät ole nämä aikaisemmin päässeet.

 Tämä kuva on otettu bloggausta varten 18.11.2011. Pääntietä lukuunottamatta paita taisi valmistua jo edellisenä keväänä. Marraskuussa tuli akuutti tarve uusille paidoille ja sain tuon valtaisan urakan päätökseen :) Raitakangas on Myllymuksujen bambupuuvillafleeceä, jota olen aiemminkin käyttänyt lastenvaate- ja vaippaompeluissa. Paksua ja ihanan pehmeää.

 

Törmäsin netissä hauskaan Mariomyssyyn . Uudelle talvihatulle olikin tarvetta, ja sävysävyyn piti (sai) sitten neuloa lapasetkin. Kukka tarttui matkaan mukaan Bockin talosta Senaatintorilta, missä on kaikenlaisia pienempiä ja isompia ihanuuksia myynnissä monessa myymälässä. Nämä olivat päivittäisessä käytössä koko talven kovimpia pakkasia lukuunottamatta, ja ehdottomasti ovat ensi talvenakin! Lanka on Novitan Isoveljeä, lapasten ohje Novitan nettisivulta.

 

Sain lahjaksi yhden neulotun bambutiskirätin (sukulaistädiltä, joka oli innostunut näiden neulomisesta niin että lähetti niitä kaikille joille vain keksi). Pitihän siitä sitten kokeilla itsekin. Imukyky näissä ainakin on aivan loistava!

torstai 10. maaliskuuta 2011

Vuoden ensimmäiset aikaansaannokset


"Vähän" on tahti hiipunut vuoden takaisesta, mutten sentään kokonaan ole luopunut harrastuksestani. Tässä uusi lempparipaitani :)

Juuri kun olin päättänyt lopettaa Suuren käsityölehden tilauksen, tuli numero 1/2011 sisältäen monta houkuttavaa vaatetta minulle itselleni. Tämä on Nuoren suunnittelijan trikootunika. Mallikuvan materiaali näytti vaatteen nimestä huolimatta vähän villaiselta, mistä keksin tilata Myllymuksuilta merinovillaneulosta. Ihanan pehmeää ja ohutta, ja testatusti silti lämmintä.

Tein varmuuden vuoksi vartalo-osan koossa 44, hihat ovat koosta 42. Aika iso tästä sitten tuli, mikä on vain positiivinen yllätys :) Olisihan toki voinut kaventaa, mutta päätin antaa olla tuollainen ja tykkään kovasti!

Esikoinen alkaa kasvaa ulos nykyisen paitavalikoimansa paidoista, joten jotain uutta pirtsakkaa piti alkaa suunnitella. Tilasin Myllymuksuilta villakankaan lisäksi raitabambua paitaa varten ja kyselin, minkälaisen applikaation tuleva käyttäjä paitaansa tahtoisi. Vastaus oli kirahvi, eikä muu tullut kyseeseen. Rupesin sitten kaivelemaan varastoistani jotain kirahviin sopivaa ja käteen osui viime keväänä jemmaan ostettu kangaspino. Kirahvipaita olikin helpommin tehty kuin sanottu.



Raidallinen applikaatiopaitakin on kyllä tulossa, uudesta aiheesta on päästy yhteisymmärrykseen.

Tämä paita on hieman sovellettuna Stripey trikoopusero Ottobresta, lehden numeroa en näemmä ole laittanut muistiin. Koko 110 cm on aika reilu 111-senttiselle pojalle.

Lopuksi vielä jo tammikuun puolella valmistunut aikaansaannos, joka on jäänyt päivittämättä. Suuren käsityölehden 1/2011 houkutuksia tämäkin, lehdessä nimellä Sini-vihreäkirjava baskeri.


Lanka on ihan muuta kuin ohjeessa (en raaskinut tällaisen kokeilun takia ostaa uutta lankaa, kun en tiennyt tuleeko tästä mitään käyttökelpoista) ja sen takia piti vähän soveltaa kerrosten määrän ja kavennusten kanssa. Taisin myös neuloa vasenkätisen patenttineuleen jotenkin omaperäisesti, ainakin lopputulos näyttää melko omaperäiseltä, mutta nurjalta puolelta on ihan siisti. Sangen onnistunut kokeilu siis, ja kunhan kevät tästä vähän lämpenee, pääsee varmasti käyttöön.

Pikkuneiti on kovin ihastunut tähän hattuun. Ohje olisi lapsenkin koossa, mutta samaa lankaa ei taida siihen riittää, enkä ole varma, kelpaisiko toisesta langasta tehty. Harkinnassa on projektin jatko kuitenkin.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Pitkästä aikaa jotain esiteltävää

Mahtaakohan tänne enää kukaan eksyä, kun on ollut aikamoista hiljaiseloa
tämä syksy... Nyt kuitenkin sain seikkailtua sen verran, että ompelin pari
keväällä leikattua vaatetta :) Tätä nykyä maanantaiaamupäivisin on sen verran Omaa Aikaa, että ehdin vaikka istua ompelukoneen ääreen. Tässä kahden aampäiväsession saldo.

Liivimekko kukkaneuloksen jämistä, ohjeena Nasta liivihame Ottobresta 4/2008. Varsinainen kankaantuhosoperaatio, takakappale ei mahtunut kokonaisena joten on tehty kahdesta kappaleesta, mutta ihan siististi, sanoisin.

Jotain vikaa tässä on. Kovalla maanittelulla sain pukea sen tytölle kuvan ottamisen ajaksi, mutta sitten piti heti ottaa se pois. Ompeluvaiheessa tyttö oli kyllä ihan innoissaan uudesta mekosta. Hän tykkää kovasti mekoista ja pukemisesta ylipäänsä. Yleensä saadessaan käsiinsä minkä tahansa vaatekappaleen alkaa kiskoa sitä päälleen, haluaa pukea ite kaikki omat vaateensa ja melkein onnistuukin. Saisi nyt tämä hamekin päästä suosioon, ihan kiva se minusta on vaikkei nyt mikään mestariteos olekaan.

Esikoinen puolestaan sai taas yhdet iloisenkirjavat housut, joita ei olisi sovittamisen jälkeen malttanut enää riisua, kiskoi vaan tuon tuosta ylemmäs kun kuminauha puuttui. (Kuvausaikaan taas ei malttanut vaihtaa housuja, kun oli joku tärkeä projekti menossa, siksi ei nyt kuitenkaan tullut in action -kuvaa.) Olin ihan siinä uskossa, että olin leikannut tästä kankaasata paidan ja vasta kun pyörittelin leikattuja paloja kädessäni aloin epäillä, että taitaakin olla housut.

Asuntovaunutrikoo on Ikasyyrilta, samoin lahkeensuiden yksivärinen trikoo. Kaava on sovellettu jostain housukaavasta, en enää yhtään muista mistä :)



Ompeluvauhtiin päästyäni ahkeroin pari lisäimua kuopuksen ostovaippoihin, joiden oma imu ei riitä hoitoaamupäiväpissoille. Molemmissa sisällä ihanaa pehmoista ja imevää mikrokuitufroteeta. Toinen molemmin puolin ihanan pehmoista bambupuuvillaa, toisessa muita bambuisia jämäpaloja.


Bloggaanpa nyt vielä villasukantekeleenikin. Mummo pitää lapset hyvin villasukissa, mutta iski akuutti tarve ohuemmalle sukalle kuopuksen syksykenkiin. Kaivoin kaapista langan ja innoissani aloin neuloa, mutta poikkeuksellinen työpäivä usean tunnin tietokoneennäpyttelyineen yhdistettynä puikkojen heilutukseen sai ranteeni niin kipeiksi, että oli pakko jättää neulominen kesken ja marssia lastenvaatekauppaan.

Ehkä se on tämän langan kohtalo. Merinovillainen Novita Wool On nimittäin jämää langasta, josta neuloin villatakkia esikoisen odotusaikana. Olin viimeistelemässä takkia kun ensi merkit synnytyksestä alkoivat ja takki odottelee viimeistelyä edelleen...

torstai 26. elokuuta 2010

Unohdin kokonaan

..blogata muutaman viikon takaiset tekeleet. Nämä siis ajalta ennen työhönpaluuta :)

Esikoinen sai kissahousut. Nämä olin ommellut resoreita vaille valmiiksi jo keväällä, kun housuja oli vähän vähänlaisesti. Kesähelteillä ei tullut housuja kaivattua, mutta nyt taas huomattiin, että tarpeeseen tulivat.

Resorit ovat pojan toivomuksesta punaiset eli lempiväriset. Itse olisin laittanut ehkä keltaiset, mutta nämä taitavat loppujen lopuksi olla paremmat näin. Leikkelin resorit vähän summamutikassa niin, että koko jäljellä ollut palanen tuli käytettyä. Vyötäröllä on resorin sisällä kuminauha, muuten eivät kyllä pysyisi jalassa.

Kissaneulos on tilattu Rosa Matildan nettikaupasta ja kaava on sovellettu resorittomista velourhousuista (SK 11-12/09).

Itselleni tein toisenkin kukkapaidan, kun tätä kangasta kerran riitti. Olkasaumat törröttävät tässä aika samalla lailla kuin edellisessäkin. Nyt kokeilin ammattilaisen vinkistä (suuret kiitokset mielenkiinnosta asiaan muuten!) kiinnittää hihat viimeiseksi, kun aiemmin olen ommellut ensin hihat kiinni ja sitten vasta hiha- ja sivusaumat. Suurta eroa ei siis lopputuloksessa ole. Ihan käyttöpaitoja nämä nyt kumminkin minusta ovat.

Tässä jälkimmäisessä tosin on eräs toinenkin ongelman-poikanen... Ensimmäistä paitaa leikatessani huomasin, että outlet-liikkeestä ostetussa kankaanpalassa oli paitsi iso reikä keskellä, myös pieni palkeenkieli reunemmassa. Muistan ajatelleeni, että täytyy sitten katsoa ettei se tule mihinkään paidan kappaleeseen. Kuten ehkä arvata saattaa, toista paitaa leikatessani en huomannut enkä muistanut mitään, vaan vasta valmista paitaa sovittaessani osui silmään se palkeenkieli, joka nyt on paidan selässä :| Onneksi kuitenkin selässä, niin sen voi harsia umpeen ja käyttää paitaa neuletakin kanssa.

Kun nyt kerran olen kirjannut blogiin kaiken vähänkin käsitöihin liittyvän, niin laitetaan nyt muistiin muutama lomanlopun valtaisa ahkeruus:
-Lyhensin makuuhuoneen ikkunaan verhon, jonka ostin aikanan ensimmäiseen opiskelijakämppääni.
-Paikkasin esikoisen housut, jotka olivat jokusen kuukauden odottaneet, että hyvässä jemmassa olleet kangaspaikat löytyivät.
-Korjasin muutamia toisesta päästä irronneita pyyhkeiden kiinnityslenksuja.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Vihdoinkin valmista

Kylläpä on ollut elämä ohjelmoitu viime aikoina, kun en ole juuri ehtinyt ompelukoneen ääressä istua. Edellisen postauksen jälkeen ensin miehen työkiireitä ja sitten kaiken maailman lomareissuja, kavereiden tapaamisia, pihatöitä ja kodin sisustusta niin etten edes muista, milloin viimeksi ompelin. Toukokuussa joskus. Tänään vihdoin ja viimein oli aikaa jatkaa puolivalmiita ompeluksia ja aika monta sainkin tehtyä. Mitään näistä en tehnyt alusta asti nyt, vaan olivat odotelleet kaksoisneulan vaihtoa tai toisenväristä lankaa.

Mukava oli viettää laatuaikaa vain itsensä ja ompelukoneen sekä hyvän taustamusiikin kanssa, mutta olisihan sitä voinut vähän onnistuneempiakin tuotoksia saada aikaan :|

Tilasin ihanaisen pilvi-interlocktrikoon varta vasten omaa paitaa varten, mutten ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Kangas on niin paksua, ettei "jotenkin vähän sinnepäin" -hihojenkiinnitys-tyylini oikein toimi, ja pääntiestä tuli kummallinen, vaikka kuvassa näyttääkin ihan ok:lta. Kaava oli muuten sama aiemmin testaamani, itse parista kaavasta yhdistelty, mutta pääntiestä oli tavoitteena tehdä vähemmän avara. Tiedänpähän seuraavaa paitaa leikatessa, mitä pääntielle ei ainakaan kannata tehdä.

Toista ihanaista kangasta eli kaarat-joustofroteeta oli vielä jäljellä pieni palanen, josta keksib tehdä hihat applikoituun t-paitaan. Nettikirpparilta bongaamani keltainen ribbitrikoo olisi saanut olla kirkkaaman keltaista, joskaan en tiedä, olisiko sekään tehnyt tästä sen tyylikkäämpää. Esikoinen kyllä oli innoissaan, kun sai ikioman hameen :) Juuri kun kuvittelin oppineeni tekemään pääntiet hyvin, tuli tästäkin kummallisen löperö.

Jalassa minulla on kaverilta saadut farkut, joita pidensin ne muutamat millit jotka pystyi (tämäkin homma oli odottanut viikkotolkulla, nyt tuli äidin ostamalle farkkuneulallekin vähän käyttöä). Esikoisen shortsivalikoimaan tarpeellista lisäystä tuli puolestaan polvireikäisistä, mutta muuten oikein hyväkuntoisista collegehousuista.

Kuopuksen kesävaate-valikoima kaipaili kovasti lisää leggingsejä, joihin olen kovasti tykästynyt. Pilvipöksyissä taitaa kyllä olla pitkistä resoreista huolimatta vähän turhan paljon kasvunvaraa tässä ja nyt käytettäväksi. Keltaiset sen sijaan pääsivät saman tien käyttöön ja piti käydä kaivamassa ne pyykkikorista kuvattavaksi, kun meinasin vallan unohtaa, että työn tulokset pitää raportoidakin :)

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Punaista ja valkoista

Alussa oli kaksi punavalkoista Nanson vaatetta.



Yöpaidan sain anopilta käyttämättömänä kierrätettäväksi. T-paita tuli vastaan kirpparilla eikä sitä kerta kaikkiaan voinut jättää sinne, vaikka oli omaan käyttöön ihan liian pieni.

Sitten oli loistava suunnitelma ja kun se vihdoin pääsi teoriasta käytäntöön, ei-ihan-niin-loistavia havaintoja. Kuten se, että käytetyn ja käyttämättömän vaatteen valkoinen on ihan eri asia. Tai se, että jos leikkaa samalla kertaa kaksi hihaa mukamas samasta kohdasta kuosia, ei niistä välttämättä kuitenkaan tule ihan samanlaiset.

Lopussa on kaikesta huolimatta kaksi punavalkoista vaatetta.



Paita tyttärelle ja hame äidille. Paidassa käytin apuna 92-senttisen peruspaidan kaavaa Ottobresta 1/2010. Hameeseen ompelin vyötärölle niin leveän pidennyskaistaleen kuin kangasta riitti ja siihen kuminauhakujan. Ei nyt varsinaisesti lempiväriseni, mutta ihan passeli kesäiseen hiekkalaatikon reunalla istuskeluun.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Ruskeita housuja

Kahdet housut kupukselle odottelivat aikansa ompeluun pääsyä.


Kukalliset ovat samaa Myllymuksujen velouria kuin esikoiselle applikoidut. Odottivat leikattuina laatikossa, että löytyisi sopiva idea applikointiin ja, kun se viimein löytyi, että olisi aikaa rauhassa tehdä perin kiemurainen applikointi. Loppujen lopuksi sain sen tehtyä lasten hyöriessä ympärillä ihan yhtälailla kuin minkä tahansa yksinkertaisemmankin ompelun, mies oli kyllä kotona mutta sai rauhassa uppoutua omiin hommiinsa applikoinnin ajan.

Kukat on leikattu piparikukka-joustofroteen jämäpalasta. Kaavana aiemminkin käyttämäni Ottobren 6/2008 leggingsit, koko 86 cm. Lahkeita pidensin niin että sain niihin samanlaiset leveät kuminauhalahkeensuut kuin esikoisen vastaavissa housuissa (jotka siis tehty aivan eri kaavalla, mutta sitä ei ollut läheskään näin pienessä koossa). Vyötäröllä on säätövaraa eli reikäkuminauha ja nappi. Taisin tarkasta pähkäilystä huolimatta applikoida takapuolen, koska ainakaan isohkon kestovaippapepun kanssa housut eivät istu erityisen hyvin, vaikka lahkeiden puolesta ovat käyttökelpoiset sekä heti että vielä syksyllä. Pitkän paidan kanssa kelvannevat kuitenkin.

Raidallinen kangas on Myllymuksujen bambupuuvillafleeceä. Sain vision tehdä nimenomaan ruskeasta sellaisesta leggingsit, mutta Myllymuksuilta on ruskea loppu. Onneksi tästä lähistöltä vaippatarvike-kotipuodista löytyi tasan yksi palanen, niin sain visioni toteutetuksi. Piti vain ensin odottaa velourhousujen valmistumista, että tietäisi, tehdäkö suoraan samalla kaavalla vai muokata sitä.

Kuten kuvasta näkyy, muokkasin etenkin peppuosaa leveämmäksi, lahkeita levensin myös vähän. (Olisi kai voinut tehdä suoraan seuraavaa kokoa, mutta kirjaston lehti on palautettu eikä isompaa kaavaa tähän hätään ollut.) Lahkeista tein niin pitkät kuin kankaalle mahtui, lahkeensuut ovat suorat ilman kuminauhoja.

Mahtuisipahan muhkeampikin vaippa, mutta ihan jees peruspöksyt syksyksi näistä jälkimmäisistä tuli.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Oransseja resoreita

Nämä joustofroteiset kesävaatteet piti jättää puolivalmiina odottelemaan, että pääsisin joskus hankkimaan lisää oranssia ompelulankaa. Onneksi piti, sillä törmäsin hyvään resorikanttausohjeeseen ja sen neuvojen mukaan resoreista tulikin paljon siistimmät kuin aikaisemmin käyttämälläni tekniikalla. (Linkkivinkki RuttuNutun blogiin jos on tarpeen jollekin muullekin.) Aloin myös ymmärtää kaksoisneulan päälle, molemmissa on sitä käytetty paitsi resoreissa, myös helmojen huolittelussa.

Kaarajoustofroteeta oli kerrassaan pakko hankkia esikoisen kesäpaitaa varten. Kuten arvelin, hän tykkäsi siitä kovasti. Kaavana on aiemminkin käyttämäni Ottobren 3/2008 Bat-t-paita. Kuuliaisesti tein resori ohjeen mukaan, eli ne kiinnitettiin ennen toisen olkasauman ja hihasaumojen ompelua. En kyllä oikein hoksaa, mikä juju siinä on, itse ainakin olisin varmaan saanut siistimmän lopputuloksen ompelemalla ensin saumat ja sitten vasta resorit, mutta meneehän tuo noinkin. Ensi kerralla sitten toisin.

Piparikukkamekko on sovellettu etanamekon kaavasta. Siitä tuli vähän hassu, resorikohtien puolesta menisi isommallekin lapselle, mutta leveydessä ei ole kovin paljon kasvunvaraa. Ehkä se kuitenkin mahtuu jonkin aikaa, kun joustfrotee kerran joustaa.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Unipöksyt


Esikoisella on periaatteessa riittävä määrä yöpukuja, mutta jostain syystä useammat housut ovat ihan puhki jommasta kummasta polvesta. Tässä vajetta paikkaamaan yhdet ylimääräiset yöhousut.

Tummanvihreä trikoo on napattu Eurokankaan palalaarista juuri tätä tarkoitusta varten. Kaavaksi kokeilin svetarihousujen kaavaa Ottobresta 1/2009 (koko 110 cm) ja ihan hyvin se toimii. Jätin resorit pois, kun ei sopivaa sävyä ollut ja pidensin lahjeosaa. Lahkeista tulikin superpitkät, mutten ruvennut lyhentämään niitä vaan laitoin lahkeensuihin kuminauhat. Näin housut ovat käyttökelpoiset nyt ja pitkälle tulevaisuuteen - tai ainakin siihen asti kun polveen ilmestyy iso reikä.

...tuleeko huomenna pouta?


Tämä etanabambuinen kesämekko oli ensimmäisiä lastenvaatteita, jonka päätin tehdä, mutta piti vähän harjoitella muita vaatteita ommellen ennen kuin uskaltauduin hommiin. Poimutukset ja kaikki sujuivat ihan ok ja lopputulos on kelvollinen, tosin aika iso - kohtahan se on jo kesä ja mekkokelit. Aluspaidan kanssa tätä voi toki käyttää myöhemminkin. Niskasta puuttuu vielä nappi tai vastaava, en ole vielä ihan päättänyt, mitä siihen laittaisin.

Mekon ohje on Suuresta käsityölehdestä 1/2008, koko 80 cm. Ohjeen mukaan mekkoon kuuluisi vielä poimutettu "rimpsu", mutta sen jätin pois. En pelkästään siksi, että sen kanssa mekko olisi ollut vähän vaikeampi tehdä, vaan myös siksi, että tällaisena mekko on mielestäni kivemman näköinen.

Kangas on samaa Myllymuksujen ohutta bambuneulosta kuin ohjeessa. Kankaan saatuani olin aika pettynyt, koska etanat eivät oikein erottuneet taustasta eikä kangas muutenkaan näyttänyt samalta kuin nettikaupan kuvassa. Mekoksi leikattuna tilanne ei onneksi enää ole ihan niin paha, ihan kivalta tuo näyttää.

Lisäys jälkeenpäin: niskaan tuli kiinnitykseksi metallineppari, jonka sain kaverilta ja kiinnityksenkin hän hoiti. Kiitos Tundra :) Sellaista olin itsekin harkinnut, mutta olin vähän epävarma, miten se kiinnitys oikein tehdään. Hyvän demon jälkeen uskallan kyllä hankkia vastaavia muihin käyttökohteisiin.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Ehkä maailman nopeimmat shortsit

Lisää pelastuksia autonpesurättikasaan joutumiselta. Polvireikäisistä yökkärihousuista tuli näin tyylikkäät kotishortsit kesäksi ;)



Jos lahkeensuut näyttävät eriparisilta, se johtuu siitä että ne ovat. Tuhosin alalanganloppuja ja lopulta piti vähän puolata lisää, kaikkiaan noissa on kolmea tai neljää erisävyistä sinistä lankaa...

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Äidiltä tyttärelle


Ompeluharrastuksen myötä vanhoilla loppuunkäytetyillä lempipaidoillani on valoisammat tulevaisuudennäkymät kuin päätyä autonputsausräteiksi. Olin säästellyt ihanaista, mutta kainaloista käyttökelvottomaksi pinttynyttä trikoopaitaani odotellen kivaa lyhythihaisen mekon ohjetta. Sellaista ei tuntunut löytyvän, joten uskaltauduin tekemään oman kokeilun.

Hihat ovat aiemmin kokeillun t-paidan kaavasta, helma Suuren Käsityölehden 2/2010 liivihameesta. Helma olisi saanut olla pidempikin, tästä tuli enemmänkin paita kuin mekko, mutta käyttökelpoinen kesällä joka tapauksessa. Pääntie on osa alkuperäisen paidan pääntiestä, ja hihat on leikattu ylijääneestä helmasta, joten ne oli huoliteltu valmiiksi. Olipa nopea ommella, kun ei tarvinnut huolitella kuin helma (siitä tulikin sitten erinomaisen epäsiisti). Alkuperäisen paidan hihat jäivät vielä odottelemaan, josko niistäkin kehkeytyisi jotain.

Tarkoitukseni on ollut joka kerta laittaa lastenvaatteisiin takareunaan merkki, josta helposti näkee, miten päin vaate puetaan. Melkein aina olen kuitenkin unohtanut tehdä sen, enkä ole saanut aikaiseksi korjata tilannetta jälkikäteen. Tässä paidassa ei tuota ongelmaa ole, onpahan Jackpotin taattua laatua ;)

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Kesää odotellessa


Näen jo sieluni silmin aurinkoisen kesäpäivän, kun ulkona on ihanan vihreää, pihasireeni kukkii ja lapset kirmaavat pihalla laivapaidoissaan.

Kangas on vuosikertatavaraa äidin kaapin perukoilta. Nukkevauvallani oli aikoinaan tästä tehdyt potkuhousut, jotka sitä ennen olivat kai käytössä minulla ja/tai veljelläni. Kangaspala tuli aika hyvin tuhottua, pienemmästä paidasta piti tehdä pari senttiä ohjetta lyhyempi, että kaikki kaavapalat mahtuivat kankaalle, ja jäljelle jäi vain pari pientä suikaletta, joita en ruvennut säilömään.

T-paidan kaava on Ottobresta 3/2008, isompi 110 cm ja pienempi 86 cm. Tulipahan harjoiteltua resorien ompelua, etenkin kun pienemmän kaula-aukosta tuli ensin liian ahdas ja piti purkaa ja leikata vähän avarammaksi (ohjeessa nimenomaan kehotettiin sovittamaan kesken ompelun ja tarvittaessa korjaamaan, en tiedä olisinko muuten hoksannut). Alkaa se sujua kerta kerralta siistimmin. Resorihihansuut ovat mielestäni kivat ja tuovat ryhtiä paitoihin. Alunperin päädyin tähän ohjeeseen kyllä tasan siksi, etten millään onnistunut löytämään perus-t-paidan ohjetta, vaikka muutama käsityölehti on tullut selattua.

Isompi paita on asteen verran tyylikkäämpi, koska helmaan ja hihansuuhun on kohdistettu kokonainen kuvio. Pienemmän paidan palaset oli asetettava kankaalle täsmälleen siihen mihin mahtuivat, mutta vastapainoksi resorit ovat siinä siistimmät.

Tätä elämänvaihetta tulen taatusti muistelemaan kaiholla myöhemmin. Leppoisaa oloa kotona, lapset touhuilevat omiaan (esikoisen hoitopäivinä vain yksi lapsi) ja melkein joka päivä ehtii istua ainakin hetken ompelukoneella :) Lasten mentyä illalla nukkumaan leikkelen monesti uusia kankaita odottamaan sopivaa ompeluhetkeä, ja mies jaksaa ihmetellä, taasko aloitan jotain uutta.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kalapaita versio 2.0

Iloisen kalapaidan kalat haalistuivat pesussa niin että paidasta tuli ihan kotikäyttöinen. Ajattelin, ettei se ainakaan huonommaksi voi mennä, jos applikoin uudet kalat vanhojen päälle. Yllättävän hyvin valmiiseenkin paitaan sai applikoinnit ommeltua, ja tällainen siitä nyt tuli.


Kehtaa taas pistää pojalle päälle ihmisten ilmoillekin :)