Olipa kerran lakana

...joka joutui Prisman poistomyyntiin, päätyi erään perheen kärryihin ja joutui leikellyksi.

Ensimmäisestä palasesta tuli huivihattu uusimman Suuren käsityölehden (7/2012) ohjeen mukaisesti. En nyt ihan ymmärrä, mikä on tämän hyöty tavalliseen huiviin verrattuna, mutta eipähän enää tarvitse mennä ainoassa edustuskelpoisessa kesähatussani mustikkametsään ja pelätä tahroja.


Huivi on sektorin muotoinen, moneen kertaan taiteltu ja parista kohtaa ommeltu. Takana on kuminauha, joka ohjeen mitoilla jäi vähän turhan löysäksi. Nuo sinne tänne sojottavat huivinpäät ovat vapaasti solmittavissa.


Mainittakoon, että kuvan otti seuraavan kuvan poseeraaja, joka halusi vastapalvelukseksi ottaa äidistä blogikuvan.


Kun nyt sattui olemaan sopivan väriset langat koneessa eikä kukaan perheenjäsen edelleenkään seurankipeä, surautin kasaan myös tämän pinkin unelman, joka odotteli valmiiksi leikattujen pinossa.

Ponitrikoo on tilattu Sampsukalta, ohje on aikaisemminkin käyttämäni mekko Suuresta käsityölehdestä 1/2009. Raglanhihat ja kuminauhat hihansuissa ja pääntiellä. Koko 104 ilman saumanvaroja, ei liian suuri nyt ja menee pitkään tunikana.