keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Taas vähän siteitä



Täydennystä omaan ja kaverin kestosidevarastoon. Etanabambuiset tehty tilaustyönä kaverille, muut jämäkankaista itselle. Edelleen Myllymuksujen sideohjeiden mukaan tehtyjä eli kosteussuojana siteen sisällä softista, alapinta ohutta collegea. Imuna näissä yhden bambu-hamppukerroksen lisäksi kerros bambu-puuvillakankaan jämiä. Nolottavan epäsiistejä näistä tuli, mutta toivottavasti edes toimivia.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Punaista ja valkoista

Alussa oli kaksi punavalkoista Nanson vaatetta.



Yöpaidan sain anopilta käyttämättömänä kierrätettäväksi. T-paita tuli vastaan kirpparilla eikä sitä kerta kaikkiaan voinut jättää sinne, vaikka oli omaan käyttöön ihan liian pieni.

Sitten oli loistava suunnitelma ja kun se vihdoin pääsi teoriasta käytäntöön, ei-ihan-niin-loistavia havaintoja. Kuten se, että käytetyn ja käyttämättömän vaatteen valkoinen on ihan eri asia. Tai se, että jos leikkaa samalla kertaa kaksi hihaa mukamas samasta kohdasta kuosia, ei niistä välttämättä kuitenkaan tule ihan samanlaiset.

Lopussa on kaikesta huolimatta kaksi punavalkoista vaatetta.



Paita tyttärelle ja hame äidille. Paidassa käytin apuna 92-senttisen peruspaidan kaavaa Ottobresta 1/2010. Hameeseen ompelin vyötärölle niin leveän pidennyskaistaleen kuin kangasta riitti ja siihen kuminauhakujan. Ei nyt varsinaisesti lempiväriseni, mutta ihan passeli kesäiseen hiekkalaatikon reunalla istuskeluun.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Ruskeita housuja

Kahdet housut kupukselle odottelivat aikansa ompeluun pääsyä.


Kukalliset ovat samaa Myllymuksujen velouria kuin esikoiselle applikoidut. Odottivat leikattuina laatikossa, että löytyisi sopiva idea applikointiin ja, kun se viimein löytyi, että olisi aikaa rauhassa tehdä perin kiemurainen applikointi. Loppujen lopuksi sain sen tehtyä lasten hyöriessä ympärillä ihan yhtälailla kuin minkä tahansa yksinkertaisemmankin ompelun, mies oli kyllä kotona mutta sai rauhassa uppoutua omiin hommiinsa applikoinnin ajan.

Kukat on leikattu piparikukka-joustofroteen jämäpalasta. Kaavana aiemminkin käyttämäni Ottobren 6/2008 leggingsit, koko 86 cm. Lahkeita pidensin niin että sain niihin samanlaiset leveät kuminauhalahkeensuut kuin esikoisen vastaavissa housuissa (jotka siis tehty aivan eri kaavalla, mutta sitä ei ollut läheskään näin pienessä koossa). Vyötäröllä on säätövaraa eli reikäkuminauha ja nappi. Taisin tarkasta pähkäilystä huolimatta applikoida takapuolen, koska ainakaan isohkon kestovaippapepun kanssa housut eivät istu erityisen hyvin, vaikka lahkeiden puolesta ovat käyttökelpoiset sekä heti että vielä syksyllä. Pitkän paidan kanssa kelvannevat kuitenkin.

Raidallinen kangas on Myllymuksujen bambupuuvillafleeceä. Sain vision tehdä nimenomaan ruskeasta sellaisesta leggingsit, mutta Myllymuksuilta on ruskea loppu. Onneksi tästä lähistöltä vaippatarvike-kotipuodista löytyi tasan yksi palanen, niin sain visioni toteutetuksi. Piti vain ensin odottaa velourhousujen valmistumista, että tietäisi, tehdäkö suoraan samalla kaavalla vai muokata sitä.

Kuten kuvasta näkyy, muokkasin etenkin peppuosaa leveämmäksi, lahkeita levensin myös vähän. (Olisi kai voinut tehdä suoraan seuraavaa kokoa, mutta kirjaston lehti on palautettu eikä isompaa kaavaa tähän hätään ollut.) Lahkeista tein niin pitkät kuin kankaalle mahtui, lahkeensuut ovat suorat ilman kuminauhoja.

Mahtuisipahan muhkeampikin vaippa, mutta ihan jees peruspöksyt syksyksi näistä jälkimmäisistä tuli.

Kevät toi perhoset

Perhosia on näkynyt tänä keväänä jo ikkunan toisella puolella, mutta nyt ovat sisäpuoleltakin lumihiutaleet poissa ja keväiset perhoset tilalla.

Ohje on Suuresta käsityölehdestä 4/2010. Ihastuin heti kun näin, mutta kylläpä olikin vaikea löytää kuvioituja kartonkeja. Sinellistä lopulta löytyi, valikoimaa kyllä oli, muttei mitään huippuihquja. Ihan nätit nuo nyt ovat.

Muuten tein ihan ohjeen mukaan, mutta kiinnitin perhoset satiininauhaan liimalla, en ommellut. Alareunassa on kolme puuhelmeä painona. Ikkunakoristeen lisäksi laitoin yhden satsin perhosia lepattelemaan keittiön seinille ikkunan lähelle.

Sopiipas muuten nätisti blogin väreihin. Huomaa että on samaan makuun molemmat valittu :)

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Kassikaupalla kasseja

Anopin hyvästä ehdotuksesta tuhosin kasan vanhoja kankaita tekemällä kasan kasseja. Punainen ja sininen kangas ovat anoppilasta, keltakukallinen äidiltä.


Isompi punakukkainen on tehty yhtä isoksi kuin eräs lahjaksi saamani, kätevän kokoinen vaikka ylimääräisten työpaperien kuljettamiseen ja kauppakassinakin hyvä, kun mahtuu paljon ostoksia. Miehelle on oma, sininen samankokoinen, ettei tarvitse jemmailla minun kassiani työpaikalla tai kotona täynnä työpapereita.

Toinen punakukkainen (hivenen pienempi, koska kangasta ei ollut sen enempää) menee lahjaksi, ja keltakukkainen on uusi säilytyspussukka kestositeilleni, edellinen (muovipussi) jäi pieneksi kun siteiden määrä kasvoi. Kahvat viimeksimainitussa siksi, että voi tarvittaessa ripustaa vaikka vessan pyyhekoukkuun.

Yksi sininen ihan vain siksi, että kangasta jäi sopivasti sen verran, että tumman raidan sai nätisti keskelle kassia.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Rouva Perhonen

Itse tekemäni kukkatunika on ollut ahkerassa käytössä ja onnistuneen mallinen, joten halusin kokeilla samaa trikoolla. Kouvolan Eurokankaasta ei oikein löytynyt kivoja kuviotrikoita (yhden kyllä löysin ja ostin toista omaa paitaa varten), joten päädyin mielestäni tosi nättiin yksiväriseen, jota voisi piristää applikoimalla. Perhosen malli on uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä (ja on työn alla alkuperäistarkoituksessakin), kangas aiemmin tuhotun vanhan paitani jämää.

Himpun verran leveämmäksi olisi voinut kaikki kappaleet tehdä, mutta mahtuu tuo sentään. Ehdin jo pelätä, että pitää leikata hihat uudestaan (kangasta onneksi olisi riittänyt), vaikka levensin niitä pari kolme senttiä ohjeen mukaisesta. Lopputulokseen olen pitkästä aikaa aikalailla täysin tyytyväinen, pääntiessäkään ei ole valittamista. Ja totuushan tulee lasten suusta: Kylläpä äiti osasit tehdä siitä kauniin.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Varustusta pikku apulaiselle

Kuopus alkaa kohtapuoliin olla siinä iässä, että tahtoo ja pääsee auttamaan leipomispuuhissa. Esikoisella on tosi hyvä lastenessu, joka on saatu Flora-etikettejä keräilemällä, ja ehdin jo murehtia, mistä saataisiin toinen yhtä näppärä. Ei sitten heti tullut mieleen, että itse tekemällä tietty. Anopin aarreaittaa penkoessa sentään sen hoksasin, ja sopiva kangas löytyi. Kukkaset ovat peräisin samasta paikasta.

Kaulan takaa kulkee sama nauha, joka solmitaan selän taakse, joten esiliinan saa vapaasti säädettyä juuri oikealle korkeudelle, ja ainakin esikoinen osasi alusta asti riisua essun ilman että seläntakaista solmua avattiin. Taskun jätin pois, koska en omassakaan essussa koe sellaista tarpeelliseksi.

Huoh. Maltan tuskin odottaa, että leipomispuuhissa on pikku apulaisia kaksin kappalein.