keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Kassikaupalla kasseja

Anopin hyvästä ehdotuksesta tuhosin kasan vanhoja kankaita tekemällä kasan kasseja. Punainen ja sininen kangas ovat anoppilasta, keltakukallinen äidiltä.


Isompi punakukkainen on tehty yhtä isoksi kuin eräs lahjaksi saamani, kätevän kokoinen vaikka ylimääräisten työpaperien kuljettamiseen ja kauppakassinakin hyvä, kun mahtuu paljon ostoksia. Miehelle on oma, sininen samankokoinen, ettei tarvitse jemmailla minun kassiani työpaikalla tai kotona täynnä työpapereita.

Toinen punakukkainen (hivenen pienempi, koska kangasta ei ollut sen enempää) menee lahjaksi, ja keltakukkainen on uusi säilytyspussukka kestositeilleni, edellinen (muovipussi) jäi pieneksi kun siteiden määrä kasvoi. Kahvat viimeksimainitussa siksi, että voi tarvittaessa ripustaa vaikka vessan pyyhekoukkuun.

Yksi sininen ihan vain siksi, että kangasta jäi sopivasti sen verran, että tumman raidan sai nätisti keskelle kassia.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Rouva Perhonen

Itse tekemäni kukkatunika on ollut ahkerassa käytössä ja onnistuneen mallinen, joten halusin kokeilla samaa trikoolla. Kouvolan Eurokankaasta ei oikein löytynyt kivoja kuviotrikoita (yhden kyllä löysin ja ostin toista omaa paitaa varten), joten päädyin mielestäni tosi nättiin yksiväriseen, jota voisi piristää applikoimalla. Perhosen malli on uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä (ja on työn alla alkuperäistarkoituksessakin), kangas aiemmin tuhotun vanhan paitani jämää.

Himpun verran leveämmäksi olisi voinut kaikki kappaleet tehdä, mutta mahtuu tuo sentään. Ehdin jo pelätä, että pitää leikata hihat uudestaan (kangasta onneksi olisi riittänyt), vaikka levensin niitä pari kolme senttiä ohjeen mukaisesta. Lopputulokseen olen pitkästä aikaa aikalailla täysin tyytyväinen, pääntiessäkään ei ole valittamista. Ja totuushan tulee lasten suusta: Kylläpä äiti osasit tehdä siitä kauniin.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Varustusta pikku apulaiselle

Kuopus alkaa kohtapuoliin olla siinä iässä, että tahtoo ja pääsee auttamaan leipomispuuhissa. Esikoisella on tosi hyvä lastenessu, joka on saatu Flora-etikettejä keräilemällä, ja ehdin jo murehtia, mistä saataisiin toinen yhtä näppärä. Ei sitten heti tullut mieleen, että itse tekemällä tietty. Anopin aarreaittaa penkoessa sentään sen hoksasin, ja sopiva kangas löytyi. Kukkaset ovat peräisin samasta paikasta.

Kaulan takaa kulkee sama nauha, joka solmitaan selän taakse, joten esiliinan saa vapaasti säädettyä juuri oikealle korkeudelle, ja ainakin esikoinen osasi alusta asti riisua essun ilman että seläntakaista solmua avattiin. Taskun jätin pois, koska en omassakaan essussa koe sellaista tarpeelliseksi.

Huoh. Maltan tuskin odottaa, että leipomispuuhissa on pikku apulaisia kaksin kappalein.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Oransseja resoreita

Nämä joustofroteiset kesävaatteet piti jättää puolivalmiina odottelemaan, että pääsisin joskus hankkimaan lisää oranssia ompelulankaa. Onneksi piti, sillä törmäsin hyvään resorikanttausohjeeseen ja sen neuvojen mukaan resoreista tulikin paljon siistimmät kuin aikaisemmin käyttämälläni tekniikalla. (Linkkivinkki RuttuNutun blogiin jos on tarpeen jollekin muullekin.) Aloin myös ymmärtää kaksoisneulan päälle, molemmissa on sitä käytetty paitsi resoreissa, myös helmojen huolittelussa.

Kaarajoustofroteeta oli kerrassaan pakko hankkia esikoisen kesäpaitaa varten. Kuten arvelin, hän tykkäsi siitä kovasti. Kaavana on aiemminkin käyttämäni Ottobren 3/2008 Bat-t-paita. Kuuliaisesti tein resori ohjeen mukaan, eli ne kiinnitettiin ennen toisen olkasauman ja hihasaumojen ompelua. En kyllä oikein hoksaa, mikä juju siinä on, itse ainakin olisin varmaan saanut siistimmän lopputuloksen ompelemalla ensin saumat ja sitten vasta resorit, mutta meneehän tuo noinkin. Ensi kerralla sitten toisin.

Piparikukkamekko on sovellettu etanamekon kaavasta. Siitä tuli vähän hassu, resorikohtien puolesta menisi isommallekin lapselle, mutta leveydessä ei ole kovin paljon kasvunvaraa. Ehkä se kuitenkin mahtuu jonkin aikaa, kun joustfrotee kerran joustaa.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Lisää siteitä


Tee-se-itse-siteeni vaikuttavat ihan toimivilta, joten päätin tehdä lisää samalla systeemillä, tarvetta kun on. Meinasin ensin tilata Myllymuksuilta toisen tarvikepaketin, mutta kuosikankaita kyllä löytyy omasta takaa ja tajusin, että tulee paljon halvemmaksi tilata pienet täysleveät palat softista kosteussuojaksi ja collegea alapinnaksi, jollloin kankaita sitä paitsi riittää paljon useampaan siteeseen kuin paketin materiaaleja. Imuna kaikissa kaksi kerrosta bambu-hamppua, jota olen hankkinut vaippoja varten, paitsi yhteen taisi tulla jotain muuta jämäbambuakin.

Ompelupuoli tuli valmiiksi jo palmusunnuntaina viikko sitten. Kiinnitykseen päätin tällä kertaa käyttää metallineppareita, jotka saa kotikonstein kiinnitettyä, vaikka ovatkin kalliimpia kuin muovinepit. En vaan ole vieläkään saanut neppareita hankittua. Äidin varastoista löytyi erinäisiä nepin osia niin että kahteen siteeseen riitti kaikki tarvittavat osaset. Nyt voi sitten blogata, kun on edes osa loppuun asti valmiina.

Päiväsiteet on tehty Myllymuksujen tarvikepaketin kaavalla, paitsi joistain tein vähän kapeampia. Yösiteen mallina on Hilivinksiksen yöside, joka on mielestäni paremman muotoinen kuin Myllymuksujen ohjeessa. Oranssi etanabambu on ylijäämää mekkoprojektista, muut vanhoja paitojani uusiokäytössä. Vielä voisi muutaman siteen tekaista, kunhan saan sopivia kankaita leikattua muihin projekteihin ja näkee mistä jää hyvänkokoisia jämiä.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Epä-ommeltuja kaulakoruja

Kirjataan nyt kaikki vähänkin käsitöihin liittyvä tänne blogiin, kun on kerran tullut tehtyä :)



Olen jonkin aikaa haikaillut puuhelminauhaa. Nyt olin muilla asioilla Sinooperissa ja puuhelmet huomattuani päätin hankkia sellaisen. Ajatus oli, että esikoinen varmaan tykkäisi helmien pujottelusta ja voisi tykätä tehdä äidille korun. Pujottelu oli kuitenkin näin pienillä helmillä ja rispaantuvalla kuminarulla liian haastavaa, joten ensimmäinen koru toteutettiin niin, että esikoinen ojensi helmiä ja äiti pujotti. Ei puhettakaan, että koru olisi ollut äidille: Äiti, miten sinä tiesit että minä tykkäisin tällaisesta hirmu paljon? Onneksi helmiä riitti juuri sopivasti niin että sain tehtyä itsellenikin korun ja vieläpä vähän enemmän omaa silmää miellyttävän ;) Kovassa käytössä ovat molemmat olleet valmistumisestaan saakka.

Nyt haikailen vielä muutamasta erisävyisestä puuhelminauhasta, mutta pahoin pelkään että niitä täytyy sitten tehdä tuolle esikoisellekin... Vaan ehkä se ei haittaa, koska kuopuskin varmaan jossain vaiheessa alkaa vaatia sellaista omaa kaulaansa. Toistaiseksi tyytyy ihastelemaan meidän muiden kaulanauhoja.

Terveiset vaippatehtaalta

Nämä valmistuivat muutama päivä sitten. Piti kiireellä surruttaa valmiiksi ennen pääsiäisreissuun lähtöä, että olisi muutama vaippa enemmän matkassa mukana.


Alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että M-koon Mummut-vaipat eivät mahdu koko vaipatuskautta ja koska varastomme on suurimmaksi osaksi juuri niitä, täytyy asialle jossain vaiheessa tehdä jotain. Ajattelin alkaa tehdä jo nyt, kun kerran on hyvää aikaa ommella.

Kukkatrikoinen vaippa on ihan uudella kaavalla tehty, testauksessa Suuren käsityölehden 2/2010 L-koko vähän lyhennettynä, kun näytti niin valtavalta. Pikkuisen kapeampi saisi olla, mikä lyhentäisi siivekkeitäkin sopivammaksi. Sisäpinta bambu-hamppufleeceä, kiinteänä imuna ja läpässä vanhaa pyyhettä ja samaa bambu-hamppua.

Auto-joustofroteisen ja vaaleansinisen velourvaipan kaavana on Kestovaippayhdistyksen L-koko. Olen aiemmin tehnyt samalla kaavalla yhden vaipan, joka tällä hetkellä sopii tosi hyvin ja kasvunvaraakin tuntuu olevan. Autokangas on ylijäämää t-paidasta, joka on odottellut puolivalmiina sopivanvärisen ompelulangan ostoa, ja velourin sain anopilta. Samaa sain aiemmin myös äidiltä, joten siitä on jo yksi vaippa sekä mekko. Sisäpintana molemmissa luonnonvalkoista bambujoustofroteeta, kiinteänä imuna ja läpässä molemmissa pyyhkeenjämiä, autovaipassa pellavatyynyliinaa ja velourvaipassa bambu-hamppua.