torstai 26. elokuuta 2010

Unohdin kokonaan

..blogata muutaman viikon takaiset tekeleet. Nämä siis ajalta ennen työhönpaluuta :)

Esikoinen sai kissahousut. Nämä olin ommellut resoreita vaille valmiiksi jo keväällä, kun housuja oli vähän vähänlaisesti. Kesähelteillä ei tullut housuja kaivattua, mutta nyt taas huomattiin, että tarpeeseen tulivat.

Resorit ovat pojan toivomuksesta punaiset eli lempiväriset. Itse olisin laittanut ehkä keltaiset, mutta nämä taitavat loppujen lopuksi olla paremmat näin. Leikkelin resorit vähän summamutikassa niin, että koko jäljellä ollut palanen tuli käytettyä. Vyötäröllä on resorin sisällä kuminauha, muuten eivät kyllä pysyisi jalassa.

Kissaneulos on tilattu Rosa Matildan nettikaupasta ja kaava on sovellettu resorittomista velourhousuista (SK 11-12/09).

Itselleni tein toisenkin kukkapaidan, kun tätä kangasta kerran riitti. Olkasaumat törröttävät tässä aika samalla lailla kuin edellisessäkin. Nyt kokeilin ammattilaisen vinkistä (suuret kiitokset mielenkiinnosta asiaan muuten!) kiinnittää hihat viimeiseksi, kun aiemmin olen ommellut ensin hihat kiinni ja sitten vasta hiha- ja sivusaumat. Suurta eroa ei siis lopputuloksessa ole. Ihan käyttöpaitoja nämä nyt kumminkin minusta ovat.

Tässä jälkimmäisessä tosin on eräs toinenkin ongelman-poikanen... Ensimmäistä paitaa leikatessani huomasin, että outlet-liikkeestä ostetussa kankaanpalassa oli paitsi iso reikä keskellä, myös pieni palkeenkieli reunemmassa. Muistan ajatelleeni, että täytyy sitten katsoa ettei se tule mihinkään paidan kappaleeseen. Kuten ehkä arvata saattaa, toista paitaa leikatessani en huomannut enkä muistanut mitään, vaan vasta valmista paitaa sovittaessani osui silmään se palkeenkieli, joka nyt on paidan selässä :| Onneksi kuitenkin selässä, niin sen voi harsia umpeen ja käyttää paitaa neuletakin kanssa.

Kun nyt kerran olen kirjannut blogiin kaiken vähänkin käsitöihin liittyvän, niin laitetaan nyt muistiin muutama lomanlopun valtaisa ahkeruus:
-Lyhensin makuuhuoneen ikkunaan verhon, jonka ostin aikanan ensimmäiseen opiskelijakämppääni.
-Paikkasin esikoisen housut, jotka olivat jokusen kuukauden odottaneet, että hyvässä jemmassa olleet kangaspaikat löytyivät.
-Korjasin muutamia toisesta päästä irronneita pyyhkeiden kiinnityslenksuja.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Isompia ja pienempiä vaippoja

Vihdoinkin eräs ikuisuusprojekti valmistui. Tein näitä sarjatyönä monta reilun tunnin sessiota ja aina vaan riitti hommaa.


Kuopukselle muutama lisävaippa uhkaavasti lähestyvää päivähoidon aloitusta varten. Tarkoitus olisi siis hoitaa vaipatus sisävaipoilla ja villahousuilla.

Vaaleansininen flanelli on vanhasta pyjamastani. Ruskeaa raitabambua hankin osaksi vaippaa, osaksi housuja varten. Piparikukka-joustofroteeta on voinut bongata jo paristakin ompeluksestani. Ihan kokonaiseen vaippaan ei viimeksimainitun leveys riittänyt, vaan toisen siivekkeen jouduin leikkaamaan erikseen, mutta yksi kuvion rikkova sauma ei ole vakavaa, tulipahan kuitenkin melkein koko loppupala kangasta käytettyä.

Piparikukkavaippa on tehty Kestovaippayhdistyksen kaavalla, koko L, ja muut Suuren käsityölehden 2/2010 kaavalla, myös koko L paitsi vaipan pituutta ja siivekkeitä on vähän lyhennetty.

Kaikissa vaipoissa on kiinteänä imuna kerros mikrokuitufroteeta ja kaksi kerrosta bambupuuvillafleeceä sekä läpässä samanlainen kasa (paitsi yhteen laitoin toisen läppä-bambukerroksen sijaan joskus aiemmin valmiiksi huolitellun kaksinkertaisen vohvelikangasimun). Vaippojen sisäpinta on bambujoustofroteeta, vaaleansinisessä tosin vain läpän pinta ja itse vaippa bambupuuvillaa, kun bambujoustista ei minulla ollut jäljellä enempää.

Tosi tuhteja ovat ihan tarkoituksella, että olisivat varmasti riittävän imukykyisiä. Kuivuvat varmaan tosi hitaasti, mutta eivätpä hoitovaipat kuitenkaan kuivu seuraavaksi aamuksi, niin ihan sama... [Lisäys ensimmäisen käyttökerran jälkeen: mikrokuitofrotee on paitsi tosi paksua ja tosi pehmeää, myös tosi nopeaa kuivumaan. Tuhtiudestaan huolimatta nämä vaipat kuivuivat nopeammin kuin monet vanhat. Eivät ehkä kuitenkaan seuraavaksi aamuksi, jos vasta työpäivän jälkeen pistää pyykkikoneen pyörimään.]

Jokohan nämä olivat viimeiset vaippani..? Ilmassa on merkkejä kuivaksioppimisen edistymisestä ja hoitotädin säännöllinen potatus saattaa tuottaa piankin tulosta. Tai sitten uudenlainen arki pistää pienen niin sekaisin, ettei pottailu enää suju tämänkään vertaa.


Lasten nuketkin saivat vaippansa. Vaaleansininen on jo aiemmin blogattu, josta poistin kaikki kuminauhat, nyt mahtuu BabyBornille paremmin. Tummansininen velour on lastenvaatteiden ylijäämää. Tästä vaipasta puuttuu vielä etureunan tarra. Kapeaa tarraa on mielestäni toinenkin pätkä nyt loppuun kulutetun lisäksi, mutta se on jossain muualla kuin pitäisi... Punaruutuinen vaippa on esikoisen pulleampivyötäröiselle vauvalle vähän suurennettu malli. Sen kangas on toisesta vanhasta pyjamastani.

Nämä ovat aika hitti. Kuopuksen suosikkileikkejä on, että joku (lue: äiti)
pukee nukkevauvalle kaikenlaisia vaatteita, jotka hän sitten riisuu uudestaan ja uudestaan. Tarrallinen vaippa on tosi näppärä riisua.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

No nyt se taas onnistui

Nimittäin se pääntie. Ihan siisti paita syntyi, vaikkakin hihat vähän törröttävät taas. Seuraavan paidan kanssa täytyy siis keskittyä siihen.

Tästä kankaasta olisi nimittäin aikomus tehdä toinenkin paita itselle. Ostin tätä outlet-myymälästä ison palan, jossa keskellä on päänmentävä reikä. Reilusti puolet on vielä jäljellä. Taidan ottaa varman päälle ja tehdä toisenkin samalla kaavalla enkä ala haaveilemaan kivasta, mutta hivenen monimutkaisemmasta paitaohjeesta, jonka tekoa joskus jo suunnittelin.

Aloittelin myös muutamaa vaippaa hurjaa vauhtia lähestyvää päivähoidonaloitusta varten. Kuminauhaa ei kuitenkaan ollut varastossani tarpeeksi niihin kaikkiin, joten tilasin samalla kunnon imumateriaaleja enkä tehnyt valmiiksi sitä yhtäkään, mihin kumppari olisi riittänyt. Jotain valmista sentään tuli vaipparintamallakin.


Ihkaensimmäinen nukenvaippa kuopuksen uudelle nukelle. Liian nafti tuli, vaikka ohje oli nimenomaan BabyBornille - tosin en tehnyt ihan ohjeen mukaan. Esikoisen pienemmälle, pehmeävartaloiselle nukellekaan ei oikein mahdu. Täytyy siis vähän jatkojalostaa ohjetta, mukavan nopeasti tuollaisen tekaisee ja jämäkankaita kyllä piisaa useampaankin vaippaan.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Vihdoinkin valmista

Kylläpä on ollut elämä ohjelmoitu viime aikoina, kun en ole juuri ehtinyt ompelukoneen ääressä istua. Edellisen postauksen jälkeen ensin miehen työkiireitä ja sitten kaiken maailman lomareissuja, kavereiden tapaamisia, pihatöitä ja kodin sisustusta niin etten edes muista, milloin viimeksi ompelin. Toukokuussa joskus. Tänään vihdoin ja viimein oli aikaa jatkaa puolivalmiita ompeluksia ja aika monta sainkin tehtyä. Mitään näistä en tehnyt alusta asti nyt, vaan olivat odotelleet kaksoisneulan vaihtoa tai toisenväristä lankaa.

Mukava oli viettää laatuaikaa vain itsensä ja ompelukoneen sekä hyvän taustamusiikin kanssa, mutta olisihan sitä voinut vähän onnistuneempiakin tuotoksia saada aikaan :|

Tilasin ihanaisen pilvi-interlocktrikoon varta vasten omaa paitaa varten, mutten ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Kangas on niin paksua, ettei "jotenkin vähän sinnepäin" -hihojenkiinnitys-tyylini oikein toimi, ja pääntiestä tuli kummallinen, vaikka kuvassa näyttääkin ihan ok:lta. Kaava oli muuten sama aiemmin testaamani, itse parista kaavasta yhdistelty, mutta pääntiestä oli tavoitteena tehdä vähemmän avara. Tiedänpähän seuraavaa paitaa leikatessa, mitä pääntielle ei ainakaan kannata tehdä.

Toista ihanaista kangasta eli kaarat-joustofroteeta oli vielä jäljellä pieni palanen, josta keksib tehdä hihat applikoituun t-paitaan. Nettikirpparilta bongaamani keltainen ribbitrikoo olisi saanut olla kirkkaaman keltaista, joskaan en tiedä, olisiko sekään tehnyt tästä sen tyylikkäämpää. Esikoinen kyllä oli innoissaan, kun sai ikioman hameen :) Juuri kun kuvittelin oppineeni tekemään pääntiet hyvin, tuli tästäkin kummallisen löperö.

Jalassa minulla on kaverilta saadut farkut, joita pidensin ne muutamat millit jotka pystyi (tämäkin homma oli odottanut viikkotolkulla, nyt tuli äidin ostamalle farkkuneulallekin vähän käyttöä). Esikoisen shortsivalikoimaan tarpeellista lisäystä tuli puolestaan polvireikäisistä, mutta muuten oikein hyväkuntoisista collegehousuista.

Kuopuksen kesävaate-valikoima kaipaili kovasti lisää leggingsejä, joihin olen kovasti tykästynyt. Pilvipöksyissä taitaa kyllä olla pitkistä resoreista huolimatta vähän turhan paljon kasvunvaraa tässä ja nyt käytettäväksi. Keltaiset sen sijaan pääsivät saman tien käyttöön ja piti käydä kaivamassa ne pyykkikorista kuvattavaksi, kun meinasin vallan unohtaa, että työn tulokset pitää raportoidakin :)

maanantai 17. toukokuuta 2010

Unta pussiin

Ilmojen lämmittyä piti pikku hikipään luopua uskollisesta froteisesta unipussista. Ilman ei kuitenkaan meinannut uni tulla, kun vapaat jalat olivat niin kumma juttu, että unen ja valveen rajamaillakin piti vielä tunkea koipi jostain pinnasängyn pinnojen välistä. Eipä sitten muuta kuin suunnittelemaan ohuemman unipussin tekoa. Kehittelin mielessäni liivimekon sovellusta ja keräsin rohkeutta vetoketjun ompeluun, kunnes keksin plan B:n. Tällainen siitä sitten tuli.


Materiaalina on vanha t-paita, jonka kaula-aukosta lapsen mahtuu sujauttamaan sisään. Hihat on leikattu pois ja kädenteitä sekä paitaosaa on kavennettu. Helmaan on ommeltu pätkä toista t-paitaa, jonka alareuna suljettu pussiksi. Kylläpä kelpaa taas nukahtaa.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Kangashehkutusta

Täytyy ihan välttämättä jakaa ihanaiset kangashankintani blogin uskollisten lukijoiden kanssa, keitä kaikkia teitä sitten onkaan ;) Aikomuskaan kun ei ole ommella näistä kaikista hetimiten jotain, tilasin vaan samalla kertaa Rosa Matildalta ja Ikasyriltä vähän isommat satsit.



Ihanudet saapuivat jo yli viikko sitten, mutta eipä ole sen koomin tullut bloggailtua. (En viitsinyt ihan vaan tämän takia sitä tehdä.) Nyt kun vihdoin pääsin eroon edellisen postauksen paidoista, on osa näistä jo työn alla ja toivottavasti valmistuukin pikaisemmassa tahdissa.

Samanlaiset erilaiset


Totesinpa taas kerran, että peruspaitoja, joissa on hihat ja pyöreä pääaukko, kelpaa kyllä tehdä, mutta sen monimutkaisemmat kannattaisi jättää tekemättä. Vaikka kuinka olisivat vaikeustasoltaan yhden pallukan juttuja ja ohjeet ekallakin lukemalla selkeät, täytyisi kuitenkin malttaa näpertää vähän huolellisemmin kuin itse maltan.

Tulipa nyt kuitenkin tehtyä Suuren käsityölehden 4/2010 pusero ja aikomus
on sitä käyttääkin :) Muuten ihan ohjeen mukaisesti, mutta napinläpiä en
hetkeäkään ajatellut tekeväni, vaan nappilista on ihan näön vuoksi. (Olen
kyläl ysiluokalla tehnyt mekon, jossa oli varmaan 10 nappia läpineen,
ettei se mikään mahdoton homma varmaan nytkään olisi ollut.) Pääntien ihmettelyyn meni monta iltaa ja vähän pöhkösti tuo nappilistan yläreuna nyt törröttää, mutta onpahan viimein poissa päiväjärjestyksestä.

Ruskea kukkatrikoo on Eurokankaan palalaarista. Ohutta ja ihanan pehmoista, mutta yllättävän painavaa. Piti ottaa koko jäljellä oleva pala, joten tätä riitti toiseenkin omaan paitaan. Se on sangen onnistunut prototyyppi itse kehitellystä kaavasta. En jaksanut lähteä kirjastoon selailemaan lehtikasoja peruspaidan kaavan löytääkseni, joten yhdistelin tuota ylläolevaa ja aiemmin käyttämääni raglantunikaa. Seuraavaan paitaan voisi tehdä pari muutosta, mutta ihan kelpo tämäkin.

Suunnitelmissa on siis lisää t-paitoja itselle. Olen nyt reilun 1,5 vuoden äitiys- ja imetyspaitakauden jälkeen palaillut vanhan paitavalikoimani pariin ja moni muuten kiva paita on ärsyttävästi turhan lyhyt. Samanlaisia ne olivat ennenkin, mutta nyt olen vissiin tottunut pidempiin helmoihin ja olipa kiva keksiä, että itse tekemällä saa sen pituisia kuin tahtoo :) Riski tietysti on, että muuten niistä sitten tuleekin mitä sattuu...