tiistai 2. marraskuuta 2010

Pitkästä aikaa jotain esiteltävää

Mahtaakohan tänne enää kukaan eksyä, kun on ollut aikamoista hiljaiseloa
tämä syksy... Nyt kuitenkin sain seikkailtua sen verran, että ompelin pari
keväällä leikattua vaatetta :) Tätä nykyä maanantaiaamupäivisin on sen verran Omaa Aikaa, että ehdin vaikka istua ompelukoneen ääreen. Tässä kahden aampäiväsession saldo.

Liivimekko kukkaneuloksen jämistä, ohjeena Nasta liivihame Ottobresta 4/2008. Varsinainen kankaantuhosoperaatio, takakappale ei mahtunut kokonaisena joten on tehty kahdesta kappaleesta, mutta ihan siististi, sanoisin.

Jotain vikaa tässä on. Kovalla maanittelulla sain pukea sen tytölle kuvan ottamisen ajaksi, mutta sitten piti heti ottaa se pois. Ompeluvaiheessa tyttö oli kyllä ihan innoissaan uudesta mekosta. Hän tykkää kovasti mekoista ja pukemisesta ylipäänsä. Yleensä saadessaan käsiinsä minkä tahansa vaatekappaleen alkaa kiskoa sitä päälleen, haluaa pukea ite kaikki omat vaateensa ja melkein onnistuukin. Saisi nyt tämä hamekin päästä suosioon, ihan kiva se minusta on vaikkei nyt mikään mestariteos olekaan.

Esikoinen puolestaan sai taas yhdet iloisenkirjavat housut, joita ei olisi sovittamisen jälkeen malttanut enää riisua, kiskoi vaan tuon tuosta ylemmäs kun kuminauha puuttui. (Kuvausaikaan taas ei malttanut vaihtaa housuja, kun oli joku tärkeä projekti menossa, siksi ei nyt kuitenkaan tullut in action -kuvaa.) Olin ihan siinä uskossa, että olin leikannut tästä kankaasata paidan ja vasta kun pyörittelin leikattuja paloja kädessäni aloin epäillä, että taitaakin olla housut.

Asuntovaunutrikoo on Ikasyyrilta, samoin lahkeensuiden yksivärinen trikoo. Kaava on sovellettu jostain housukaavasta, en enää yhtään muista mistä :)



Ompeluvauhtiin päästyäni ahkeroin pari lisäimua kuopuksen ostovaippoihin, joiden oma imu ei riitä hoitoaamupäiväpissoille. Molemmissa sisällä ihanaa pehmoista ja imevää mikrokuitufroteeta. Toinen molemmin puolin ihanan pehmoista bambupuuvillaa, toisessa muita bambuisia jämäpaloja.


Bloggaanpa nyt vielä villasukantekeleenikin. Mummo pitää lapset hyvin villasukissa, mutta iski akuutti tarve ohuemmalle sukalle kuopuksen syksykenkiin. Kaivoin kaapista langan ja innoissani aloin neuloa, mutta poikkeuksellinen työpäivä usean tunnin tietokoneennäpyttelyineen yhdistettynä puikkojen heilutukseen sai ranteeni niin kipeiksi, että oli pakko jättää neulominen kesken ja marssia lastenvaatekauppaan.

Ehkä se on tämän langan kohtalo. Merinovillainen Novita Wool On nimittäin jämää langasta, josta neuloin villatakkia esikoisen odotusaikana. Olin viimeistelemässä takkia kun ensi merkit synnytyksestä alkoivat ja takki odottelee viimeistelyä edelleen...

maanantai 6. syyskuuta 2010

Ei sittenkään hukkatyö



Ostin uuden kännykän. Niin hienon, että sille pitää olla suojapussikin. Olin jo kaupassa valitsemassa sellaista, kun tajusin että ehkä voisi kuitenkin tehdä itse. Neulottu voisi olla kivempi kuin ommeltu, joten rupesin kaivelemaan lankavarastoani. Löysin n. 6 vuotta sitten aloitetun sukanvarren, josta tuli liian pieni omaan jalkaani ja jonka jätin puikoille odottelemaan, josko purkaisin ja tekisin isomman. Siinä oli kännypussini melkein valmiina, muutama kerros ja kavennukset vaan telkkaria katsellessa ja nyt pysyy puhelin suojassa kolhuilta ja kylmältä :)

Lanka oli omaksi yllätyksekseni niinkin eksoottista kuin 7 veljestä. En muistanutkaan, että olin löytänyt noin kivan sukkalangan, vaikka periaatteessa muistin tuon yhden illan sukkaprojektin. Loppukerästä voi vaikka vielä joku päivä tulla ne sukatkin, jos ei itselle niin ehkä lapselle.

torstai 26. elokuuta 2010

Ylläri pylläri...

Olin päivän ylhäisessä yksinäisyydessäni flunssaa parantelemassa ja tällainen pääsi syntymään.



Ei näitä vaippoja näemmä ole koskaan riittävästi. Mutta tarpeeseen tulee tämäkin, toinen vanhoista mau-vaipoista alkaa olla niin pieni, että tarrat eivät enää pysy kunnolla kiinni. Kaiken kaikkiaan vaippoja on juuri sen verran, että riittävät joka toinen päivä pyykäten. Hoitokassissa on ehkä pari ylimääräistä, mutta saa ollakin.

Kuopuksella ei ole varsinaisesti suosikkivaippoja, mutta tästä flanellista tehdyt ovat ainoita joilla on nimi :) Siispä kun mau-kangasta vielä riitti, tein vanhan tilalle uuden. Flanellia on kaksi kerrosta, sisäpinta bambua ja imuna kerros mikrokuitufroteeta ja kaksi kerrosta vanhaa pellavatyynyliinaa. Läpässä vielä kahden bambukerroksen välissä mikrokuitufroteeta. Tarroista tuli vähän lyhyet, koska enempää ei kerta kaikkiaan ollut.

Kaavana suosikkini, kestovaippayhdistyksen L-koko. Toivottavasti on nyt riittävän iso, ettei tarvitse taas hetken päästä surrutella taas sitä josko-tämä-olisi-viimeistä vaippaa...

Unohdin kokonaan

..blogata muutaman viikon takaiset tekeleet. Nämä siis ajalta ennen työhönpaluuta :)

Esikoinen sai kissahousut. Nämä olin ommellut resoreita vaille valmiiksi jo keväällä, kun housuja oli vähän vähänlaisesti. Kesähelteillä ei tullut housuja kaivattua, mutta nyt taas huomattiin, että tarpeeseen tulivat.

Resorit ovat pojan toivomuksesta punaiset eli lempiväriset. Itse olisin laittanut ehkä keltaiset, mutta nämä taitavat loppujen lopuksi olla paremmat näin. Leikkelin resorit vähän summamutikassa niin, että koko jäljellä ollut palanen tuli käytettyä. Vyötäröllä on resorin sisällä kuminauha, muuten eivät kyllä pysyisi jalassa.

Kissaneulos on tilattu Rosa Matildan nettikaupasta ja kaava on sovellettu resorittomista velourhousuista (SK 11-12/09).

Itselleni tein toisenkin kukkapaidan, kun tätä kangasta kerran riitti. Olkasaumat törröttävät tässä aika samalla lailla kuin edellisessäkin. Nyt kokeilin ammattilaisen vinkistä (suuret kiitokset mielenkiinnosta asiaan muuten!) kiinnittää hihat viimeiseksi, kun aiemmin olen ommellut ensin hihat kiinni ja sitten vasta hiha- ja sivusaumat. Suurta eroa ei siis lopputuloksessa ole. Ihan käyttöpaitoja nämä nyt kumminkin minusta ovat.

Tässä jälkimmäisessä tosin on eräs toinenkin ongelman-poikanen... Ensimmäistä paitaa leikatessani huomasin, että outlet-liikkeestä ostetussa kankaanpalassa oli paitsi iso reikä keskellä, myös pieni palkeenkieli reunemmassa. Muistan ajatelleeni, että täytyy sitten katsoa ettei se tule mihinkään paidan kappaleeseen. Kuten ehkä arvata saattaa, toista paitaa leikatessani en huomannut enkä muistanut mitään, vaan vasta valmista paitaa sovittaessani osui silmään se palkeenkieli, joka nyt on paidan selässä :| Onneksi kuitenkin selässä, niin sen voi harsia umpeen ja käyttää paitaa neuletakin kanssa.

Kun nyt kerran olen kirjannut blogiin kaiken vähänkin käsitöihin liittyvän, niin laitetaan nyt muistiin muutama lomanlopun valtaisa ahkeruus:
-Lyhensin makuuhuoneen ikkunaan verhon, jonka ostin aikanan ensimmäiseen opiskelijakämppääni.
-Paikkasin esikoisen housut, jotka olivat jokusen kuukauden odottaneet, että hyvässä jemmassa olleet kangaspaikat löytyivät.
-Korjasin muutamia toisesta päästä irronneita pyyhkeiden kiinnityslenksuja.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Isompia ja pienempiä vaippoja

Vihdoinkin eräs ikuisuusprojekti valmistui. Tein näitä sarjatyönä monta reilun tunnin sessiota ja aina vaan riitti hommaa.


Kuopukselle muutama lisävaippa uhkaavasti lähestyvää päivähoidon aloitusta varten. Tarkoitus olisi siis hoitaa vaipatus sisävaipoilla ja villahousuilla.

Vaaleansininen flanelli on vanhasta pyjamastani. Ruskeaa raitabambua hankin osaksi vaippaa, osaksi housuja varten. Piparikukka-joustofroteeta on voinut bongata jo paristakin ompeluksestani. Ihan kokonaiseen vaippaan ei viimeksimainitun leveys riittänyt, vaan toisen siivekkeen jouduin leikkaamaan erikseen, mutta yksi kuvion rikkova sauma ei ole vakavaa, tulipahan kuitenkin melkein koko loppupala kangasta käytettyä.

Piparikukkavaippa on tehty Kestovaippayhdistyksen kaavalla, koko L, ja muut Suuren käsityölehden 2/2010 kaavalla, myös koko L paitsi vaipan pituutta ja siivekkeitä on vähän lyhennetty.

Kaikissa vaipoissa on kiinteänä imuna kerros mikrokuitufroteeta ja kaksi kerrosta bambupuuvillafleeceä sekä läpässä samanlainen kasa (paitsi yhteen laitoin toisen läppä-bambukerroksen sijaan joskus aiemmin valmiiksi huolitellun kaksinkertaisen vohvelikangasimun). Vaippojen sisäpinta on bambujoustofroteeta, vaaleansinisessä tosin vain läpän pinta ja itse vaippa bambupuuvillaa, kun bambujoustista ei minulla ollut jäljellä enempää.

Tosi tuhteja ovat ihan tarkoituksella, että olisivat varmasti riittävän imukykyisiä. Kuivuvat varmaan tosi hitaasti, mutta eivätpä hoitovaipat kuitenkaan kuivu seuraavaksi aamuksi, niin ihan sama... [Lisäys ensimmäisen käyttökerran jälkeen: mikrokuitofrotee on paitsi tosi paksua ja tosi pehmeää, myös tosi nopeaa kuivumaan. Tuhtiudestaan huolimatta nämä vaipat kuivuivat nopeammin kuin monet vanhat. Eivät ehkä kuitenkaan seuraavaksi aamuksi, jos vasta työpäivän jälkeen pistää pyykkikoneen pyörimään.]

Jokohan nämä olivat viimeiset vaippani..? Ilmassa on merkkejä kuivaksioppimisen edistymisestä ja hoitotädin säännöllinen potatus saattaa tuottaa piankin tulosta. Tai sitten uudenlainen arki pistää pienen niin sekaisin, ettei pottailu enää suju tämänkään vertaa.


Lasten nuketkin saivat vaippansa. Vaaleansininen on jo aiemmin blogattu, josta poistin kaikki kuminauhat, nyt mahtuu BabyBornille paremmin. Tummansininen velour on lastenvaatteiden ylijäämää. Tästä vaipasta puuttuu vielä etureunan tarra. Kapeaa tarraa on mielestäni toinenkin pätkä nyt loppuun kulutetun lisäksi, mutta se on jossain muualla kuin pitäisi... Punaruutuinen vaippa on esikoisen pulleampivyötäröiselle vauvalle vähän suurennettu malli. Sen kangas on toisesta vanhasta pyjamastani.

Nämä ovat aika hitti. Kuopuksen suosikkileikkejä on, että joku (lue: äiti)
pukee nukkevauvalle kaikenlaisia vaatteita, jotka hän sitten riisuu uudestaan ja uudestaan. Tarrallinen vaippa on tosi näppärä riisua.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

No nyt se taas onnistui

Nimittäin se pääntie. Ihan siisti paita syntyi, vaikkakin hihat vähän törröttävät taas. Seuraavan paidan kanssa täytyy siis keskittyä siihen.

Tästä kankaasta olisi nimittäin aikomus tehdä toinenkin paita itselle. Ostin tätä outlet-myymälästä ison palan, jossa keskellä on päänmentävä reikä. Reilusti puolet on vielä jäljellä. Taidan ottaa varman päälle ja tehdä toisenkin samalla kaavalla enkä ala haaveilemaan kivasta, mutta hivenen monimutkaisemmasta paitaohjeesta, jonka tekoa joskus jo suunnittelin.

Aloittelin myös muutamaa vaippaa hurjaa vauhtia lähestyvää päivähoidonaloitusta varten. Kuminauhaa ei kuitenkaan ollut varastossani tarpeeksi niihin kaikkiin, joten tilasin samalla kunnon imumateriaaleja enkä tehnyt valmiiksi sitä yhtäkään, mihin kumppari olisi riittänyt. Jotain valmista sentään tuli vaipparintamallakin.


Ihkaensimmäinen nukenvaippa kuopuksen uudelle nukelle. Liian nafti tuli, vaikka ohje oli nimenomaan BabyBornille - tosin en tehnyt ihan ohjeen mukaan. Esikoisen pienemmälle, pehmeävartaloiselle nukellekaan ei oikein mahdu. Täytyy siis vähän jatkojalostaa ohjetta, mukavan nopeasti tuollaisen tekaisee ja jämäkankaita kyllä piisaa useampaankin vaippaan.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Vihdoinkin valmista

Kylläpä on ollut elämä ohjelmoitu viime aikoina, kun en ole juuri ehtinyt ompelukoneen ääressä istua. Edellisen postauksen jälkeen ensin miehen työkiireitä ja sitten kaiken maailman lomareissuja, kavereiden tapaamisia, pihatöitä ja kodin sisustusta niin etten edes muista, milloin viimeksi ompelin. Toukokuussa joskus. Tänään vihdoin ja viimein oli aikaa jatkaa puolivalmiita ompeluksia ja aika monta sainkin tehtyä. Mitään näistä en tehnyt alusta asti nyt, vaan olivat odotelleet kaksoisneulan vaihtoa tai toisenväristä lankaa.

Mukava oli viettää laatuaikaa vain itsensä ja ompelukoneen sekä hyvän taustamusiikin kanssa, mutta olisihan sitä voinut vähän onnistuneempiakin tuotoksia saada aikaan :|

Tilasin ihanaisen pilvi-interlocktrikoon varta vasten omaa paitaa varten, mutten ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Kangas on niin paksua, ettei "jotenkin vähän sinnepäin" -hihojenkiinnitys-tyylini oikein toimi, ja pääntiestä tuli kummallinen, vaikka kuvassa näyttääkin ihan ok:lta. Kaava oli muuten sama aiemmin testaamani, itse parista kaavasta yhdistelty, mutta pääntiestä oli tavoitteena tehdä vähemmän avara. Tiedänpähän seuraavaa paitaa leikatessa, mitä pääntielle ei ainakaan kannata tehdä.

Toista ihanaista kangasta eli kaarat-joustofroteeta oli vielä jäljellä pieni palanen, josta keksib tehdä hihat applikoituun t-paitaan. Nettikirpparilta bongaamani keltainen ribbitrikoo olisi saanut olla kirkkaaman keltaista, joskaan en tiedä, olisiko sekään tehnyt tästä sen tyylikkäämpää. Esikoinen kyllä oli innoissaan, kun sai ikioman hameen :) Juuri kun kuvittelin oppineeni tekemään pääntiet hyvin, tuli tästäkin kummallisen löperö.

Jalassa minulla on kaverilta saadut farkut, joita pidensin ne muutamat millit jotka pystyi (tämäkin homma oli odottanut viikkotolkulla, nyt tuli äidin ostamalle farkkuneulallekin vähän käyttöä). Esikoisen shortsivalikoimaan tarpeellista lisäystä tuli puolestaan polvireikäisistä, mutta muuten oikein hyväkuntoisista collegehousuista.

Kuopuksen kesävaate-valikoima kaipaili kovasti lisää leggingsejä, joihin olen kovasti tykästynyt. Pilvipöksyissä taitaa kyllä olla pitkistä resoreista huolimatta vähän turhan paljon kasvunvaraa tässä ja nyt käytettäväksi. Keltaiset sen sijaan pääsivät saman tien käyttöön ja piti käydä kaivamassa ne pyykkikorista kuvattavaksi, kun meinasin vallan unohtaa, että työn tulokset pitää raportoidakin :)