Mitä saa, jos kerää pensasaidasta 5 litraa marja-aroniaa, penkoo kaapinpohjalta valkoisia villalankoja ja antaa nämä kaikki kaverille? No tietenkin pinon eri sävyisiä kauniita violetteja villalankoja :)
Ensimmäisenä puikoille pääsi Novita Wool, josta upouusi hienonhieno puhelimeni sai suojapussin.
Pähkäilyn alla on, mitä muuta voisi keskenään erivärisistä, maksimissaan 50 gramman keristä neuloa. Keksin jo, että pipon pienimmäiselle, mutta yllätys yllätys värisävyt eivät oikein miellyttäneet. Lämpöisempi pipo näille säille oli kuitenkin tarpeen, jemmasta löytyi sitten sopiva lanka tähän tarkoitukseen.
Ohjetta katselin Suuresta käsityölehdestä 1/2011. Kesken kaiken alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että lanka ei riitä, joten luovasti lyhensin sileän neuleen pätkää, jolloin resorista jäi kääntövara pois. Livenä luomukseni näyttää tyylikkäämmältä kuin kuvassa, ja mikä tärkeintä, käyttäjä tykkää.
Olen viime aikoina vallan koukuttunut pikku neulomuksiin. Joululahjapino kasvaa tasaista tahtia, sitä vaan ei blogata ennen joulua :)
lauantai 20. lokakuuta 2012
maanantai 8. lokakuuta 2012
Ei Eurokangas-reissua ilman Bohemian tunikaa
Olinpa taannoin Helsingin keskustassa ja kuljin Euroankaan ohi. Eihän
sitä voinut olla piipahtamatta katsomassa trikootarjontaa, ja löytyi
pallokangas, josta jopa olemattomalla hahmotuskyvylläni hahmotin, että
voisi tulla aika kiva tunika.

Kun Bohemian tunika (Ottobre 5/09) on hyväksi havaittu ja tosi helppo, niin tuli
sitten kolmas sellainen. Tälläkin kertaa kavensin keskeltä pari senttiä
ja jätin saumavarat pois, sekä tein vähän ohjetta pidemmän. En kyllä ymmärrä, miksi ohjeessa on 1,3 metriä kangasta, kun 1,1 m riittää vallan hyvin ohjetta pidempään tunikaan.
Trikoon reunoissa oli kapeat kaistaleet tiheämpää kuviota ja keskiosassa harvempaa. Valmiissa tunikassa tiheä kuvio on vasemman käden lähellä ja harva oikean. Olen aika tyytyväinen tästä haastavasta sommittelusta :)
Hahmotuskykyni kyllä teki tepposet siinä vaiheessa, kun piti miettiä, kumpi hiha leikataan kummasta reunasta. Vaikka kuinka keskityin, leikkasin väärin päin... Onneksi hiha oli lähes symmetrinen eikä ollut paha juttu kiinnittää se nurinperin.
Palalaarista löytynyt, tuntemattomaksi jääneestä materiaalista valmistettu trikoo on aika ohutta, ja hunajakenno-huolitteluista tuli aika rumat, ompeleen kohdalta kun pilkottaa nurjan puolen vaalea. Käytin kyllä trikooneulaa ja vieläpä ihan äskettäin vaihdettua, ettei luulisi olevan siitä kiinni.
Onkohan tuo helma muuten oikeasti noin vino, vai näyttääkö vaan kuvassa..? Ei ihan master piece siis tämä kolmos-Bohemian.
perjantai 5. lokakuuta 2012
Yksitoikkoinen värimaailma
Päivitystä 3,5-vuotiaan vaatekaappiin, lapsi kun on viime aikoina kasvanut ulos monista vaatteistaan.

Kahdet collegehousut varta vasten tätä tarkoitusta Helsingin Eurokankaasta ostetusta kankaasta. Kaava Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2009. Koko 100 cm ilman saumanvaroja, niin sain juuri ja juuri mallattua kaksien housujen kappaleet vierekkäin.
Tunika samaisen Suuren Käsityölehden ohjeella. Collegekankaan olen ostanut muuten vaan joskus 2,5 vuotta sitten ja kerran jo tehnyt siitä tunikan huomattavasti pienemmässä koossa. Tuolloin pääntie epäonnistui niin että tunika päätyi nukkejen vaatteeksi. Jäljelle jääneestä kankaasta sai nyt leikattua etu- ja takakappaleen ja siitä vanhasta tunikasta juuri sopivasti hihat. Ohjeessa oli vaihteen vuoksi pääntien huolittelu muotokaitaleella, ja se onnistui hyvin.
Trikoopaita mekkojen alla pidettäväksi jämätrikoosta. Leikkelin tämän jo kesälomalla, mutta vaaleanpunaista lankaa ei silloin ollut ja meni aikansa että muistin sitä ostaa. Ja sitten meni aikansa, että sain paidan valmiiksi. Edellisestä pääntien resorin ompelusta oli ilmeisesti liian kauan, kun en enää tuosta vaan hahmottanut, miten se tehdään. Sitten kun kantapään kautta huomasin, että ei näin, ompelin resorin sauman keskelle eteen ja sain purkaa uudestaan. Tänään viimein kolmas kerta toden sanoi ja pääsen taas toistenväristen ompelusten pariin, kun sain tuon pois roikkumasta.
maanantai 27. elokuuta 2012
Alkusyksyn satoa
Haalarimalliset kurahousut palvelivat hyvin kahdella lapsella, kunnes menivät polvesta rikki. Saavat kuitenkin palvella samoja lapsia edelleen.

Kyllä nyt kelpaa säilytellä pyöriä hoitopaikan pihalla vaikka sataisi.
Ensin meinasin väsätä satulasuojan ihan omasta päästäni, mutta sitten muistelin nähneeni ohjeen joskus lähimenneisyydessä. Suuren käsityölehden kaavahaku auttoikin löytämään numeron 7/11, jossa on ohje kaksipuoliseen satulasuojaan pehmusteineen kaikkineen. Tämä nyt on ihan yksipuolinen vain sateelta suojaamiseen tarkoitettu, mutta ihan hyvä varmaan että oli kuitenkin kaava (jota hieman kavensin ja kuten näkyy, kasvunvaraa on, mutta eiköhän noista suojaa kuitenkin ole) ja ohje neuvomassa, miten homma kannattaa toteuttaa.
Ohjeen mukaisesti suojissa on kiinnitysnauhakin klipseineen. Pähkäilin jo kovasti, mista nyt jotain kiinnitysklipsejä saisi, kunnes hoksasin, että kurahousuistahan nekin saa! Takareunassa on kuminauhaa, sopivasti parinkymmenen sentin jämäpalan sain upotettua noihin.
Ja mainittakoon kierrätysteemaan sopien, että koeversion leikkelin käytöstä poistetusta t-paidasta.

Samalla istumalla surautin kokoon pari tyynyliinaa joskus kauan sitten anopilta saadusta kankaasta, verho se mahdollisesti oli alunperin. Esikoinen on siirtynyt täysikokoiseen tyynyyn ja kuopuskin tahtoo ison tyynyliinan, kuulemma että mahtuu pyörimään. Olemme päässeet yhteisymmärrykseen, että pieni lituska tyyny siellä sisällä riittää.
Kuvioiden sijoittelua olisi näemmä voinut vähän optimoida eikä vaan leikata suoraa päätä... Toivottavasti ei tule ihan päättömiä unia.

Tässä vielä eilen valmistuneet villasukat. Kaipailin vihreäsävyisiä kyläilysukkia talven varalle, tässä paras mitä lähi-Prismalla oli tarjolla. Raidallista 7 veljestä, luonnossa hitusen vihreämmän sävyinen, mutta ei nyt ihan mitä hain. Kaipa näille käyttöä kuitenkin tulee, ja aina voi neuloa uudet, jos parempi lanka sattuu kohdalle.
Aloitin nämä kesäloman loppupuolella, kun kaipasin tekemistä. Nyt piti ahkeroida loppuun, että saan tämän projektin alta pois. Postissa on tulossa iso kasa lankaa seuraavaan neulomukseen.

Kyllä nyt kelpaa säilytellä pyöriä hoitopaikan pihalla vaikka sataisi.
Ensin meinasin väsätä satulasuojan ihan omasta päästäni, mutta sitten muistelin nähneeni ohjeen joskus lähimenneisyydessä. Suuren käsityölehden kaavahaku auttoikin löytämään numeron 7/11, jossa on ohje kaksipuoliseen satulasuojaan pehmusteineen kaikkineen. Tämä nyt on ihan yksipuolinen vain sateelta suojaamiseen tarkoitettu, mutta ihan hyvä varmaan että oli kuitenkin kaava (jota hieman kavensin ja kuten näkyy, kasvunvaraa on, mutta eiköhän noista suojaa kuitenkin ole) ja ohje neuvomassa, miten homma kannattaa toteuttaa.
Ohjeen mukaisesti suojissa on kiinnitysnauhakin klipseineen. Pähkäilin jo kovasti, mista nyt jotain kiinnitysklipsejä saisi, kunnes hoksasin, että kurahousuistahan nekin saa! Takareunassa on kuminauhaa, sopivasti parinkymmenen sentin jämäpalan sain upotettua noihin.
Ja mainittakoon kierrätysteemaan sopien, että koeversion leikkelin käytöstä poistetusta t-paidasta.

Samalla istumalla surautin kokoon pari tyynyliinaa joskus kauan sitten anopilta saadusta kankaasta, verho se mahdollisesti oli alunperin. Esikoinen on siirtynyt täysikokoiseen tyynyyn ja kuopuskin tahtoo ison tyynyliinan, kuulemma että mahtuu pyörimään. Olemme päässeet yhteisymmärrykseen, että pieni lituska tyyny siellä sisällä riittää.
Kuvioiden sijoittelua olisi näemmä voinut vähän optimoida eikä vaan leikata suoraa päätä... Toivottavasti ei tule ihan päättömiä unia.

Tässä vielä eilen valmistuneet villasukat. Kaipailin vihreäsävyisiä kyläilysukkia talven varalle, tässä paras mitä lähi-Prismalla oli tarjolla. Raidallista 7 veljestä, luonnossa hitusen vihreämmän sävyinen, mutta ei nyt ihan mitä hain. Kaipa näille käyttöä kuitenkin tulee, ja aina voi neuloa uudet, jos parempi lanka sattuu kohdalle.
Aloitin nämä kesäloman loppupuolella, kun kaipasin tekemistä. Nyt piti ahkeroida loppuun, että saan tämän projektin alta pois. Postissa on tulossa iso kasa lankaa seuraavaan neulomukseen.
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Matkamuisto
Jei, olen päässyt ahkerimpien aikojeni tahtiin: bloggaus päivässä, parhaassa kaksi :) Eilen ja tänään olen tosin lähinnä ommellut aikaisemmin valmiiksi leikattuja juttuja. Kyllähän näin tulee nopeasti valmista kun ei ole liian monimutkaiset ommeltavat.
Kuva on aika kamala, mutta tässä on Bohemian tunika vol. 2. Kavensin kaavaa muutaman sentin, mahdollisesti parempi.
Kangas on tuliainen Jyväskylästä, missä olimme kesälomamatkalla. Hotellimme oli ihan Eurokankaan vieressä, joten pakkohan siellä oli piipahtaa. Trikoolaarista löytyi tämä ihana mustapohjainen kukkatrikoo, hintaa huimat 8,85 euroa 1,3 metristä. Kasvatin paidan hintaa 50 % ja ostin myös joustonauhaa, jota testasin olkapäiden rypytyksiin. Ehkä näin on siistimpi kuin tavallisella kuminauhalla.
Olipa kerran lakana
...joka joutui Prisman poistomyyntiin, päätyi erään perheen kärryihin ja joutui leikellyksi.
Ensimmäisestä palasesta tuli huivihattu uusimman Suuren käsityölehden (7/2012) ohjeen mukaisesti. En nyt ihan ymmärrä, mikä on tämän hyöty tavalliseen huiviin verrattuna, mutta eipähän enää tarvitse mennä ainoassa edustuskelpoisessa kesähatussani mustikkametsään ja pelätä tahroja.Huivi on sektorin muotoinen, moneen kertaan taiteltu ja parista kohtaa ommeltu. Takana on kuminauha, joka ohjeen mitoilla jäi vähän turhan löysäksi. Nuo sinne tänne sojottavat huivinpäät ovat vapaasti solmittavissa.
Mainittakoon, että kuvan otti seuraavan kuvan poseeraaja, joka halusi vastapalvelukseksi ottaa äidistä blogikuvan.
Kun nyt sattui olemaan sopivan väriset langat koneessa eikä kukaan perheenjäsen edelleenkään seurankipeä, surautin kasaan myös tämän pinkin unelman, joka odotteli valmiiksi leikattujen pinossa.
Ponitrikoo on tilattu Sampsukalta, ohje on aikaisemminkin käyttämäni mekko Suuresta käsityölehdestä 1/2009. Raglanhihat ja kuminauhat hihansuissa ja pääntiellä. Koko 104 ilman saumanvaroja, ei liian suuri nyt ja menee pitkään tunikana.
perjantai 13. heinäkuuta 2012
Varaston tyhjäystä
Kaikki tämän postauksen ompelut on tehty ylijäämätarvikkeista, yhtään mitään en ole ostanut niitä varten. Pengoin pitkästä aikaa kangasvarastoani erästä tulevaisuuden ompelutyötä varten. Siihen ei löytynyt sopivaa, mutta kaikenlaista unohdettua, hyödynnettävissä olevaa tuli vastaan.
Ajatuksissa oli, että nuorempi lapsi tarvitsee uusia trikoopaitoja ja leggingsejä mekkojen kanssa pidettäväksi syksyllä, kun vanhat alkavat jäädä pieniksi. Totesin, että on varmaan kustannustehokkaampaa käydä kaupasta nappaamassa kuin ruveta tilaamaan kankaita (samoilla postikuluilla kun sitten yleensä tulee tilattua kaikkea muutakin), piirrellä uudet kaavat ja muka jossain välissä ehtiä ommellakin.
Kaapissa kuitenkin oli iso pala jämätrikoota ja lainassa Suuri käsityölehti 1/2009, jossa oli sopivasti sekä trikoopaidan että leggingsien ohje. Huolellisesti asettelemalla sain kaikki tarvittavat palaset mahtumaan kankaalle ja niin tuli se jämä tuhottua kokonaan.
Kokona on 104 cm ilman saumanvaroja. Housuja ommellessani ajattelin, että taisi kyllä tulla ihan ylipitkät lahkeet, mutta niin vaan kävi, että olivat ihan hyvän pituiset. Pikku tyttöni ei ole enää kovin pieni.
Samalla kertaa löytyi myös vaaleanpunaista trikoota samanlaisen paidan tarpeisiin. Tämän asun suuri miinus on, että se ei ole tarpeeksi vaaleanpunainen, ei edes vaaleanpunaisten applikaatiokukkasten kanssa. Tyttö kyllä lupasi käyttää sitä jonkun (oletettavasti vaaleanpunaisen) mekon kanssa jonain päivänä, mutta ei tänään edes kokeeksi.
Eräänä iltana aloitin villasukkaprojektia ja mietin, että olisipa kivempaa kun olisi kankainen säilytyspussi iänikuisten muovipussien sijaan. Tuumasta toimeen, noin vartin päästä minulla oli kankainen säilytyspussi. Kangas on anopin varastoista napattua pussilakanaa, kiinnitysnyöri kesähatustani. Nauha irtosi pesussa ja totesin hatun olevan kätevämpi ilman alati rusetilta aukeavaa koristenauhaa, joten nauha jäi pyykkitelineen reunaan odottelemaan uutta käyttökohdetta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







