Helmikuu on synttärikuu: ennen kuun puoltaväliä juhlitaan paitsi molempien meidän lasten, myös useamman kaverinsa synttäreitä. Olin jo melkein menossa kauppaan ostoslistalla lapsellista lahjapaperia ja pieniä pusseja ongintasaaliita varten. Menin sittenkin kangaskaapin kautta ompelukoneelle.
Meidän lasten ja naapurintytön lahjat on jemmattu tarpeettomaksi jääneeseen verhokankaaseen. Tuotekehitysosastolle vinkkiä, että jos pussit olisivat vähän korkeampia, kiinni solmiminen sujuisi vähän helpommin.
Omilla synttärikutsuillani lapsena ongittiin aina, ja jatkan perinnettä, vaikka meillä ei olekaan yläkertaa, josta ongen voi kätevästi laskea rappukuiluun. Onnistuu se yhdessäkin tasossa, ja tänä vuonna saaliina on tällaisia pussukoita. Vihreät on leikattu vanhan Mari-paitani jämistä, oransseihin kului lähes kaikki loppu anopilta saadusta, useammassa työssä hyödynnetystä pussilakanasta.
(Luonteelleni tyypillisesti nämä ovat valmiina nyt, kun ei vielä edes ole tammikuu. Ongintapussien sisällötkin on mietitty. En toden totta ole niitä, jotka eivät saa aikaiseksi ellei deadline paina päälle. Ajatuskin ahdistaa.)
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Urotyö
Ylpeänä esitän: todennäköisesti suurin aikaansaamani neule, ainakin käyttökelpoinen sellainen :)
Näin tämän mekon mallinuken päällä Kädentaitomessuilla marraskuussa enkä kertakaikkiaan voinut olla ostamatta siihen lankoja. En ole koskaan uskaltautunut kokeilemaan pitsi- tms. neuleita, koska vasenkätisenä ei voi vain suoraan seurata ohjetta, vaan täytyy osata soveltaa. Tämän mallineule kuitenkin näytti symmetriseltä ja suht yksinkertaiselta, joten päätin uskaltaa.
Ensin piti hoitaa joululahjaneulomukset alta pois, mutta joulukuun alussa aloitin, ja viime viikonloppuna tuli valmista. Hämmentävän tehokasta, sanoisin :)
Mekon neulominen oli tosi hauskaa ja alkukankeuden jälkeen juuri sopivan haastavaa. Ihan harmitti, kun sain kohoneuleosuuden tehtyä ja piti siirtyä tekemään pelkkää joustinneuletta. Malli on tosi yksinkertainen: kohoneuleosuudessa muutama reunasilmukan kavennus, kädenteillä ja pääntiellä pelkkää suoraa.
Ohje on Novitan 7 veljestä -lehdestä, lanka helmaosuudessa 7 veljestä raitaa ja yläosa 7 veljestä nostalgiaa. Yksi kerä kumpaakin jäi yli, pitäisiköhän tehdä vaikka sävy sävyyn villasukat :)
Näin tämän mekon mallinuken päällä Kädentaitomessuilla marraskuussa enkä kertakaikkiaan voinut olla ostamatta siihen lankoja. En ole koskaan uskaltautunut kokeilemaan pitsi- tms. neuleita, koska vasenkätisenä ei voi vain suoraan seurata ohjetta, vaan täytyy osata soveltaa. Tämän mallineule kuitenkin näytti symmetriseltä ja suht yksinkertaiselta, joten päätin uskaltaa.
Ensin piti hoitaa joululahjaneulomukset alta pois, mutta joulukuun alussa aloitin, ja viime viikonloppuna tuli valmista. Hämmentävän tehokasta, sanoisin :)
Mekon neulominen oli tosi hauskaa ja alkukankeuden jälkeen juuri sopivan haastavaa. Ihan harmitti, kun sain kohoneuleosuuden tehtyä ja piti siirtyä tekemään pelkkää joustinneuletta. Malli on tosi yksinkertainen: kohoneuleosuudessa muutama reunasilmukan kavennus, kädenteillä ja pääntiellä pelkkää suoraa.
Ohje on Novitan 7 veljestä -lehdestä, lanka helmaosuudessa 7 veljestä raitaa ja yläosa 7 veljestä nostalgiaa. Yksi kerä kumpaakin jäi yli, pitäisiköhän tehdä vaikka sävy sävyyn villasukat :)
maanantai 7. tammikuuta 2013
Pukinkontista
Tänä jouluna meiltä lähti ennätysmäärä itsetehtyjä joululahjoja. Oli ihana tehdä lahjoja ajatellen samalla lämpöisesti lahjan saajaa :)
Vanhemmilleni tein villasukat molemmille. Äidille ruskearaidallisesta Austermann- langasta (75 % virgin wool, 25 % polyamidea, mukana Aloe veraa ja jojobaöljyä). Langan sain jokunen vuosi sitten äidiltä itseltään, nyt siis jatkojalostettuna vastalahjaksi.
Isän polvisukkien ohje on Novitan Seitsemän veljestä -ohjelehdestä. Lehti tarttui mukaan käsityömessuilta ihan toisen ohjeen takia, mutta siinä oli monta houkuttavaa juttua. Ruskeankirjava lanka on Seitsemän veljestä Tweediä, jota voitin vissiin kilon Novitan kilpailusta vuonna 2001 ja lahjoitin suurimman osan toisaalle. Raitojen väri määräytyi sen mukaan, mitä seiskaveikan jämäkeriä kaapistani löytyi.

Kälylle ompelin Bohemian tunikan. Ihan saajan näköinen kangas löytyi Eurokankaan trikoolaarista, onneksi turhaan pelkäsin löytyykö mitään kun vartavasten lähtee etsimään. Arviolta valitsemani koko osoittautui juuri sopivaksi.

Bambuisia tiskirättejä koko suvulle ja vähän muillekin.

Suklaamuffinipurkkeja (lisää rasva ja munat) kummitädeille, hoitotädeille ja mummolle. Yhtä versiota pääsimme itsekin kyläillessä maistamaan ja hyvää oli. Ohje Kotivinkin Jouluherkut 2012 -lehdestä.
Kuvaamatta jäivät autoharjat, joita lapset koristelivat permanent-tusseilla isovanhemmille ja kummeille, sekä leikattavasta levystä leikatut, lasten piirtämät magneetit vähän kaikille. Eskaritädeille tehtiin Jouluherkut-lehden ohjeilla koristeltuja valkosuklaita ja Yhteishyvän ohjeilla suklaafudgea. (Lisäksi pääsin näppärästi eroon monesta kaapissa jumittavasta pöytäkynttilästä.)
Suuri osa lahjoista pakattiin parista punavalkoisesta pöytäliinasta ompelemiini pussukoihin, jotka solmittiin kiinni punaisella nauhalla. Kuvassa ne, jotka jäivät meille käytettäväksi uudestaan ensi jouluna.
Vanhemmilleni tein villasukat molemmille. Äidille ruskearaidallisesta Austermann- langasta (75 % virgin wool, 25 % polyamidea, mukana Aloe veraa ja jojobaöljyä). Langan sain jokunen vuosi sitten äidiltä itseltään, nyt siis jatkojalostettuna vastalahjaksi.
Isän polvisukkien ohje on Novitan Seitsemän veljestä -ohjelehdestä. Lehti tarttui mukaan käsityömessuilta ihan toisen ohjeen takia, mutta siinä oli monta houkuttavaa juttua. Ruskeankirjava lanka on Seitsemän veljestä Tweediä, jota voitin vissiin kilon Novitan kilpailusta vuonna 2001 ja lahjoitin suurimman osan toisaalle. Raitojen väri määräytyi sen mukaan, mitä seiskaveikan jämäkeriä kaapistani löytyi.

Kälylle ompelin Bohemian tunikan. Ihan saajan näköinen kangas löytyi Eurokankaan trikoolaarista, onneksi turhaan pelkäsin löytyykö mitään kun vartavasten lähtee etsimään. Arviolta valitsemani koko osoittautui juuri sopivaksi.

Bambuisia tiskirättejä koko suvulle ja vähän muillekin.

Suklaamuffinipurkkeja (lisää rasva ja munat) kummitädeille, hoitotädeille ja mummolle. Yhtä versiota pääsimme itsekin kyläillessä maistamaan ja hyvää oli. Ohje Kotivinkin Jouluherkut 2012 -lehdestä.
Kuvaamatta jäivät autoharjat, joita lapset koristelivat permanent-tusseilla isovanhemmille ja kummeille, sekä leikattavasta levystä leikatut, lasten piirtämät magneetit vähän kaikille. Eskaritädeille tehtiin Jouluherkut-lehden ohjeilla koristeltuja valkosuklaita ja Yhteishyvän ohjeilla suklaafudgea. (Lisäksi pääsin näppärästi eroon monesta kaapissa jumittavasta pöytäkynttilästä.)
Suuri osa lahjoista pakattiin parista punavalkoisesta pöytäliinasta ompelemiini pussukoihin, jotka solmittiin kiinni punaisella nauhalla. Kuvassa ne, jotka jäivät meille käytettäväksi uudestaan ensi jouluna.
lauantai 1. joulukuuta 2012
Pieniä juttuja, mutta tarpeeseen
Käly miehineen oli viikko sitten lastenvahtina. Vastapalvelukseksi
saivat asun seuraavan päivän 70-luku -bileisiin. Toisin sanoen ommella
surautin lisäkaistaleet vanhoihin farkkuihin :D Lopputulos oli
yllättävän tyylikäs.
Vajaa 4-veen lempipuuhia on nukkejen hoitaminen eli lähinnä pukeminen ja riisuminen. Pienimmillä nukeilla ei oikein ole ollut valinnanvaraa vaatetuksessa, joten kehittelin omasta päästä muutaman pikkuvaatteen. Molemmat housut on tehty lasten rikkinäisistä sukista ja niistä olen kovin ylpeä.
Turkoosi paita neulottu ja harmaa mekko jämätrikoosta. Mekon oli tarkoitus sopia tuolle oikeanpuoleiselle, en tajua miten leikkasinkaan ihan pöhkösti valtavan suuren. Onneksi jämäkankaita riittää, niin voin yrittää uudestaan toivottavasti paremmalla onnella ja onneksi on noita isompia nukkeja, jotka myös mieluusti ottavat vastaan uusia vaatteita.
Vajaa 4-veen lempipuuhia on nukkejen hoitaminen eli lähinnä pukeminen ja riisuminen. Pienimmillä nukeilla ei oikein ole ollut valinnanvaraa vaatetuksessa, joten kehittelin omasta päästä muutaman pikkuvaatteen. Molemmat housut on tehty lasten rikkinäisistä sukista ja niistä olen kovin ylpeä.
Turkoosi paita neulottu ja harmaa mekko jämätrikoosta. Mekon oli tarkoitus sopia tuolle oikeanpuoleiselle, en tajua miten leikkasinkaan ihan pöhkösti valtavan suuren. Onneksi jämäkankaita riittää, niin voin yrittää uudestaan toivottavasti paremmalla onnella ja onneksi on noita isompia nukkeja, jotka myös mieluusti ottavat vastaan uusia vaatteita.
lauantai 20. lokakuuta 2012
Syksyisiä pikku neulomuksia
Mitä saa, jos kerää pensasaidasta 5 litraa marja-aroniaa, penkoo kaapinpohjalta valkoisia villalankoja ja antaa nämä kaikki kaverille? No tietenkin pinon eri sävyisiä kauniita violetteja villalankoja :)
Ensimmäisenä puikoille pääsi Novita Wool, josta upouusi hienonhieno puhelimeni sai suojapussin.
Pähkäilyn alla on, mitä muuta voisi keskenään erivärisistä, maksimissaan 50 gramman keristä neuloa. Keksin jo, että pipon pienimmäiselle, mutta yllätys yllätys värisävyt eivät oikein miellyttäneet. Lämpöisempi pipo näille säille oli kuitenkin tarpeen, jemmasta löytyi sitten sopiva lanka tähän tarkoitukseen.
Ohjetta katselin Suuresta käsityölehdestä 1/2011. Kesken kaiken alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että lanka ei riitä, joten luovasti lyhensin sileän neuleen pätkää, jolloin resorista jäi kääntövara pois. Livenä luomukseni näyttää tyylikkäämmältä kuin kuvassa, ja mikä tärkeintä, käyttäjä tykkää.
Olen viime aikoina vallan koukuttunut pikku neulomuksiin. Joululahjapino kasvaa tasaista tahtia, sitä vaan ei blogata ennen joulua :)
Ensimmäisenä puikoille pääsi Novita Wool, josta upouusi hienonhieno puhelimeni sai suojapussin.
Pähkäilyn alla on, mitä muuta voisi keskenään erivärisistä, maksimissaan 50 gramman keristä neuloa. Keksin jo, että pipon pienimmäiselle, mutta yllätys yllätys värisävyt eivät oikein miellyttäneet. Lämpöisempi pipo näille säille oli kuitenkin tarpeen, jemmasta löytyi sitten sopiva lanka tähän tarkoitukseen.
Ohjetta katselin Suuresta käsityölehdestä 1/2011. Kesken kaiken alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että lanka ei riitä, joten luovasti lyhensin sileän neuleen pätkää, jolloin resorista jäi kääntövara pois. Livenä luomukseni näyttää tyylikkäämmältä kuin kuvassa, ja mikä tärkeintä, käyttäjä tykkää.
Olen viime aikoina vallan koukuttunut pikku neulomuksiin. Joululahjapino kasvaa tasaista tahtia, sitä vaan ei blogata ennen joulua :)
maanantai 8. lokakuuta 2012
Ei Eurokangas-reissua ilman Bohemian tunikaa
Olinpa taannoin Helsingin keskustassa ja kuljin Euroankaan ohi. Eihän
sitä voinut olla piipahtamatta katsomassa trikootarjontaa, ja löytyi
pallokangas, josta jopa olemattomalla hahmotuskyvylläni hahmotin, että
voisi tulla aika kiva tunika.

Kun Bohemian tunika (Ottobre 5/09) on hyväksi havaittu ja tosi helppo, niin tuli
sitten kolmas sellainen. Tälläkin kertaa kavensin keskeltä pari senttiä
ja jätin saumavarat pois, sekä tein vähän ohjetta pidemmän. En kyllä ymmärrä, miksi ohjeessa on 1,3 metriä kangasta, kun 1,1 m riittää vallan hyvin ohjetta pidempään tunikaan.
Trikoon reunoissa oli kapeat kaistaleet tiheämpää kuviota ja keskiosassa harvempaa. Valmiissa tunikassa tiheä kuvio on vasemman käden lähellä ja harva oikean. Olen aika tyytyväinen tästä haastavasta sommittelusta :)
Hahmotuskykyni kyllä teki tepposet siinä vaiheessa, kun piti miettiä, kumpi hiha leikataan kummasta reunasta. Vaikka kuinka keskityin, leikkasin väärin päin... Onneksi hiha oli lähes symmetrinen eikä ollut paha juttu kiinnittää se nurinperin.
Palalaarista löytynyt, tuntemattomaksi jääneestä materiaalista valmistettu trikoo on aika ohutta, ja hunajakenno-huolitteluista tuli aika rumat, ompeleen kohdalta kun pilkottaa nurjan puolen vaalea. Käytin kyllä trikooneulaa ja vieläpä ihan äskettäin vaihdettua, ettei luulisi olevan siitä kiinni.
Onkohan tuo helma muuten oikeasti noin vino, vai näyttääkö vaan kuvassa..? Ei ihan master piece siis tämä kolmos-Bohemian.
perjantai 5. lokakuuta 2012
Yksitoikkoinen värimaailma
Päivitystä 3,5-vuotiaan vaatekaappiin, lapsi kun on viime aikoina kasvanut ulos monista vaatteistaan.

Kahdet collegehousut varta vasten tätä tarkoitusta Helsingin Eurokankaasta ostetusta kankaasta. Kaava Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2009. Koko 100 cm ilman saumanvaroja, niin sain juuri ja juuri mallattua kaksien housujen kappaleet vierekkäin.
Tunika samaisen Suuren Käsityölehden ohjeella. Collegekankaan olen ostanut muuten vaan joskus 2,5 vuotta sitten ja kerran jo tehnyt siitä tunikan huomattavasti pienemmässä koossa. Tuolloin pääntie epäonnistui niin että tunika päätyi nukkejen vaatteeksi. Jäljelle jääneestä kankaasta sai nyt leikattua etu- ja takakappaleen ja siitä vanhasta tunikasta juuri sopivasti hihat. Ohjeessa oli vaihteen vuoksi pääntien huolittelu muotokaitaleella, ja se onnistui hyvin.
Trikoopaita mekkojen alla pidettäväksi jämätrikoosta. Leikkelin tämän jo kesälomalla, mutta vaaleanpunaista lankaa ei silloin ollut ja meni aikansa että muistin sitä ostaa. Ja sitten meni aikansa, että sain paidan valmiiksi. Edellisestä pääntien resorin ompelusta oli ilmeisesti liian kauan, kun en enää tuosta vaan hahmottanut, miten se tehdään. Sitten kun kantapään kautta huomasin, että ei näin, ompelin resorin sauman keskelle eteen ja sain purkaa uudestaan. Tänään viimein kolmas kerta toden sanoi ja pääsen taas toistenväristen ompelusten pariin, kun sain tuon pois roikkumasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








