torstai 10. maaliskuuta 2011

Vuoden ensimmäiset aikaansaannokset


"Vähän" on tahti hiipunut vuoden takaisesta, mutten sentään kokonaan ole luopunut harrastuksestani. Tässä uusi lempparipaitani :)

Juuri kun olin päättänyt lopettaa Suuren käsityölehden tilauksen, tuli numero 1/2011 sisältäen monta houkuttavaa vaatetta minulle itselleni. Tämä on Nuoren suunnittelijan trikootunika. Mallikuvan materiaali näytti vaatteen nimestä huolimatta vähän villaiselta, mistä keksin tilata Myllymuksuilta merinovillaneulosta. Ihanan pehmeää ja ohutta, ja testatusti silti lämmintä.

Tein varmuuden vuoksi vartalo-osan koossa 44, hihat ovat koosta 42. Aika iso tästä sitten tuli, mikä on vain positiivinen yllätys :) Olisihan toki voinut kaventaa, mutta päätin antaa olla tuollainen ja tykkään kovasti!

Esikoinen alkaa kasvaa ulos nykyisen paitavalikoimansa paidoista, joten jotain uutta pirtsakkaa piti alkaa suunnitella. Tilasin Myllymuksuilta villakankaan lisäksi raitabambua paitaa varten ja kyselin, minkälaisen applikaation tuleva käyttäjä paitaansa tahtoisi. Vastaus oli kirahvi, eikä muu tullut kyseeseen. Rupesin sitten kaivelemaan varastoistani jotain kirahviin sopivaa ja käteen osui viime keväänä jemmaan ostettu kangaspino. Kirahvipaita olikin helpommin tehty kuin sanottu.



Raidallinen applikaatiopaitakin on kyllä tulossa, uudesta aiheesta on päästy yhteisymmärrykseen.

Tämä paita on hieman sovellettuna Stripey trikoopusero Ottobresta, lehden numeroa en näemmä ole laittanut muistiin. Koko 110 cm on aika reilu 111-senttiselle pojalle.

Lopuksi vielä jo tammikuun puolella valmistunut aikaansaannos, joka on jäänyt päivittämättä. Suuren käsityölehden 1/2011 houkutuksia tämäkin, lehdessä nimellä Sini-vihreäkirjava baskeri.


Lanka on ihan muuta kuin ohjeessa (en raaskinut tällaisen kokeilun takia ostaa uutta lankaa, kun en tiennyt tuleeko tästä mitään käyttökelpoista) ja sen takia piti vähän soveltaa kerrosten määrän ja kavennusten kanssa. Taisin myös neuloa vasenkätisen patenttineuleen jotenkin omaperäisesti, ainakin lopputulos näyttää melko omaperäiseltä, mutta nurjalta puolelta on ihan siisti. Sangen onnistunut kokeilu siis, ja kunhan kevät tästä vähän lämpenee, pääsee varmasti käyttöön.

Pikkuneiti on kovin ihastunut tähän hattuun. Ohje olisi lapsenkin koossa, mutta samaa lankaa ei taida siihen riittää, enkä ole varma, kelpaisiko toisesta langasta tehty. Harkinnassa on projektin jatko kuitenkin.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Pitkästä aikaa jotain esiteltävää

Mahtaakohan tänne enää kukaan eksyä, kun on ollut aikamoista hiljaiseloa
tämä syksy... Nyt kuitenkin sain seikkailtua sen verran, että ompelin pari
keväällä leikattua vaatetta :) Tätä nykyä maanantaiaamupäivisin on sen verran Omaa Aikaa, että ehdin vaikka istua ompelukoneen ääreen. Tässä kahden aampäiväsession saldo.

Liivimekko kukkaneuloksen jämistä, ohjeena Nasta liivihame Ottobresta 4/2008. Varsinainen kankaantuhosoperaatio, takakappale ei mahtunut kokonaisena joten on tehty kahdesta kappaleesta, mutta ihan siististi, sanoisin.

Jotain vikaa tässä on. Kovalla maanittelulla sain pukea sen tytölle kuvan ottamisen ajaksi, mutta sitten piti heti ottaa se pois. Ompeluvaiheessa tyttö oli kyllä ihan innoissaan uudesta mekosta. Hän tykkää kovasti mekoista ja pukemisesta ylipäänsä. Yleensä saadessaan käsiinsä minkä tahansa vaatekappaleen alkaa kiskoa sitä päälleen, haluaa pukea ite kaikki omat vaateensa ja melkein onnistuukin. Saisi nyt tämä hamekin päästä suosioon, ihan kiva se minusta on vaikkei nyt mikään mestariteos olekaan.

Esikoinen puolestaan sai taas yhdet iloisenkirjavat housut, joita ei olisi sovittamisen jälkeen malttanut enää riisua, kiskoi vaan tuon tuosta ylemmäs kun kuminauha puuttui. (Kuvausaikaan taas ei malttanut vaihtaa housuja, kun oli joku tärkeä projekti menossa, siksi ei nyt kuitenkaan tullut in action -kuvaa.) Olin ihan siinä uskossa, että olin leikannut tästä kankaasata paidan ja vasta kun pyörittelin leikattuja paloja kädessäni aloin epäillä, että taitaakin olla housut.

Asuntovaunutrikoo on Ikasyyrilta, samoin lahkeensuiden yksivärinen trikoo. Kaava on sovellettu jostain housukaavasta, en enää yhtään muista mistä :)



Ompeluvauhtiin päästyäni ahkeroin pari lisäimua kuopuksen ostovaippoihin, joiden oma imu ei riitä hoitoaamupäiväpissoille. Molemmissa sisällä ihanaa pehmoista ja imevää mikrokuitufroteeta. Toinen molemmin puolin ihanan pehmoista bambupuuvillaa, toisessa muita bambuisia jämäpaloja.


Bloggaanpa nyt vielä villasukantekeleenikin. Mummo pitää lapset hyvin villasukissa, mutta iski akuutti tarve ohuemmalle sukalle kuopuksen syksykenkiin. Kaivoin kaapista langan ja innoissani aloin neuloa, mutta poikkeuksellinen työpäivä usean tunnin tietokoneennäpyttelyineen yhdistettynä puikkojen heilutukseen sai ranteeni niin kipeiksi, että oli pakko jättää neulominen kesken ja marssia lastenvaatekauppaan.

Ehkä se on tämän langan kohtalo. Merinovillainen Novita Wool On nimittäin jämää langasta, josta neuloin villatakkia esikoisen odotusaikana. Olin viimeistelemässä takkia kun ensi merkit synnytyksestä alkoivat ja takki odottelee viimeistelyä edelleen...

maanantai 6. syyskuuta 2010

Ei sittenkään hukkatyö



Ostin uuden kännykän. Niin hienon, että sille pitää olla suojapussikin. Olin jo kaupassa valitsemassa sellaista, kun tajusin että ehkä voisi kuitenkin tehdä itse. Neulottu voisi olla kivempi kuin ommeltu, joten rupesin kaivelemaan lankavarastoani. Löysin n. 6 vuotta sitten aloitetun sukanvarren, josta tuli liian pieni omaan jalkaani ja jonka jätin puikoille odottelemaan, josko purkaisin ja tekisin isomman. Siinä oli kännypussini melkein valmiina, muutama kerros ja kavennukset vaan telkkaria katsellessa ja nyt pysyy puhelin suojassa kolhuilta ja kylmältä :)

Lanka oli omaksi yllätyksekseni niinkin eksoottista kuin 7 veljestä. En muistanutkaan, että olin löytänyt noin kivan sukkalangan, vaikka periaatteessa muistin tuon yhden illan sukkaprojektin. Loppukerästä voi vaikka vielä joku päivä tulla ne sukatkin, jos ei itselle niin ehkä lapselle.

torstai 26. elokuuta 2010

Ylläri pylläri...

Olin päivän ylhäisessä yksinäisyydessäni flunssaa parantelemassa ja tällainen pääsi syntymään.



Ei näitä vaippoja näemmä ole koskaan riittävästi. Mutta tarpeeseen tulee tämäkin, toinen vanhoista mau-vaipoista alkaa olla niin pieni, että tarrat eivät enää pysy kunnolla kiinni. Kaiken kaikkiaan vaippoja on juuri sen verran, että riittävät joka toinen päivä pyykäten. Hoitokassissa on ehkä pari ylimääräistä, mutta saa ollakin.

Kuopuksella ei ole varsinaisesti suosikkivaippoja, mutta tästä flanellista tehdyt ovat ainoita joilla on nimi :) Siispä kun mau-kangasta vielä riitti, tein vanhan tilalle uuden. Flanellia on kaksi kerrosta, sisäpinta bambua ja imuna kerros mikrokuitufroteeta ja kaksi kerrosta vanhaa pellavatyynyliinaa. Läpässä vielä kahden bambukerroksen välissä mikrokuitufroteeta. Tarroista tuli vähän lyhyet, koska enempää ei kerta kaikkiaan ollut.

Kaavana suosikkini, kestovaippayhdistyksen L-koko. Toivottavasti on nyt riittävän iso, ettei tarvitse taas hetken päästä surrutella taas sitä josko-tämä-olisi-viimeistä vaippaa...

Unohdin kokonaan

..blogata muutaman viikon takaiset tekeleet. Nämä siis ajalta ennen työhönpaluuta :)

Esikoinen sai kissahousut. Nämä olin ommellut resoreita vaille valmiiksi jo keväällä, kun housuja oli vähän vähänlaisesti. Kesähelteillä ei tullut housuja kaivattua, mutta nyt taas huomattiin, että tarpeeseen tulivat.

Resorit ovat pojan toivomuksesta punaiset eli lempiväriset. Itse olisin laittanut ehkä keltaiset, mutta nämä taitavat loppujen lopuksi olla paremmat näin. Leikkelin resorit vähän summamutikassa niin, että koko jäljellä ollut palanen tuli käytettyä. Vyötäröllä on resorin sisällä kuminauha, muuten eivät kyllä pysyisi jalassa.

Kissaneulos on tilattu Rosa Matildan nettikaupasta ja kaava on sovellettu resorittomista velourhousuista (SK 11-12/09).

Itselleni tein toisenkin kukkapaidan, kun tätä kangasta kerran riitti. Olkasaumat törröttävät tässä aika samalla lailla kuin edellisessäkin. Nyt kokeilin ammattilaisen vinkistä (suuret kiitokset mielenkiinnosta asiaan muuten!) kiinnittää hihat viimeiseksi, kun aiemmin olen ommellut ensin hihat kiinni ja sitten vasta hiha- ja sivusaumat. Suurta eroa ei siis lopputuloksessa ole. Ihan käyttöpaitoja nämä nyt kumminkin minusta ovat.

Tässä jälkimmäisessä tosin on eräs toinenkin ongelman-poikanen... Ensimmäistä paitaa leikatessani huomasin, että outlet-liikkeestä ostetussa kankaanpalassa oli paitsi iso reikä keskellä, myös pieni palkeenkieli reunemmassa. Muistan ajatelleeni, että täytyy sitten katsoa ettei se tule mihinkään paidan kappaleeseen. Kuten ehkä arvata saattaa, toista paitaa leikatessani en huomannut enkä muistanut mitään, vaan vasta valmista paitaa sovittaessani osui silmään se palkeenkieli, joka nyt on paidan selässä :| Onneksi kuitenkin selässä, niin sen voi harsia umpeen ja käyttää paitaa neuletakin kanssa.

Kun nyt kerran olen kirjannut blogiin kaiken vähänkin käsitöihin liittyvän, niin laitetaan nyt muistiin muutama lomanlopun valtaisa ahkeruus:
-Lyhensin makuuhuoneen ikkunaan verhon, jonka ostin aikanan ensimmäiseen opiskelijakämppääni.
-Paikkasin esikoisen housut, jotka olivat jokusen kuukauden odottaneet, että hyvässä jemmassa olleet kangaspaikat löytyivät.
-Korjasin muutamia toisesta päästä irronneita pyyhkeiden kiinnityslenksuja.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Isompia ja pienempiä vaippoja

Vihdoinkin eräs ikuisuusprojekti valmistui. Tein näitä sarjatyönä monta reilun tunnin sessiota ja aina vaan riitti hommaa.


Kuopukselle muutama lisävaippa uhkaavasti lähestyvää päivähoidon aloitusta varten. Tarkoitus olisi siis hoitaa vaipatus sisävaipoilla ja villahousuilla.

Vaaleansininen flanelli on vanhasta pyjamastani. Ruskeaa raitabambua hankin osaksi vaippaa, osaksi housuja varten. Piparikukka-joustofroteeta on voinut bongata jo paristakin ompeluksestani. Ihan kokonaiseen vaippaan ei viimeksimainitun leveys riittänyt, vaan toisen siivekkeen jouduin leikkaamaan erikseen, mutta yksi kuvion rikkova sauma ei ole vakavaa, tulipahan kuitenkin melkein koko loppupala kangasta käytettyä.

Piparikukkavaippa on tehty Kestovaippayhdistyksen kaavalla, koko L, ja muut Suuren käsityölehden 2/2010 kaavalla, myös koko L paitsi vaipan pituutta ja siivekkeitä on vähän lyhennetty.

Kaikissa vaipoissa on kiinteänä imuna kerros mikrokuitufroteeta ja kaksi kerrosta bambupuuvillafleeceä sekä läpässä samanlainen kasa (paitsi yhteen laitoin toisen läppä-bambukerroksen sijaan joskus aiemmin valmiiksi huolitellun kaksinkertaisen vohvelikangasimun). Vaippojen sisäpinta on bambujoustofroteeta, vaaleansinisessä tosin vain läpän pinta ja itse vaippa bambupuuvillaa, kun bambujoustista ei minulla ollut jäljellä enempää.

Tosi tuhteja ovat ihan tarkoituksella, että olisivat varmasti riittävän imukykyisiä. Kuivuvat varmaan tosi hitaasti, mutta eivätpä hoitovaipat kuitenkaan kuivu seuraavaksi aamuksi, niin ihan sama... [Lisäys ensimmäisen käyttökerran jälkeen: mikrokuitofrotee on paitsi tosi paksua ja tosi pehmeää, myös tosi nopeaa kuivumaan. Tuhtiudestaan huolimatta nämä vaipat kuivuivat nopeammin kuin monet vanhat. Eivät ehkä kuitenkaan seuraavaksi aamuksi, jos vasta työpäivän jälkeen pistää pyykkikoneen pyörimään.]

Jokohan nämä olivat viimeiset vaippani..? Ilmassa on merkkejä kuivaksioppimisen edistymisestä ja hoitotädin säännöllinen potatus saattaa tuottaa piankin tulosta. Tai sitten uudenlainen arki pistää pienen niin sekaisin, ettei pottailu enää suju tämänkään vertaa.


Lasten nuketkin saivat vaippansa. Vaaleansininen on jo aiemmin blogattu, josta poistin kaikki kuminauhat, nyt mahtuu BabyBornille paremmin. Tummansininen velour on lastenvaatteiden ylijäämää. Tästä vaipasta puuttuu vielä etureunan tarra. Kapeaa tarraa on mielestäni toinenkin pätkä nyt loppuun kulutetun lisäksi, mutta se on jossain muualla kuin pitäisi... Punaruutuinen vaippa on esikoisen pulleampivyötäröiselle vauvalle vähän suurennettu malli. Sen kangas on toisesta vanhasta pyjamastani.

Nämä ovat aika hitti. Kuopuksen suosikkileikkejä on, että joku (lue: äiti)
pukee nukkevauvalle kaikenlaisia vaatteita, jotka hän sitten riisuu uudestaan ja uudestaan. Tarrallinen vaippa on tosi näppärä riisua.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

No nyt se taas onnistui

Nimittäin se pääntie. Ihan siisti paita syntyi, vaikkakin hihat vähän törröttävät taas. Seuraavan paidan kanssa täytyy siis keskittyä siihen.

Tästä kankaasta olisi nimittäin aikomus tehdä toinenkin paita itselle. Ostin tätä outlet-myymälästä ison palan, jossa keskellä on päänmentävä reikä. Reilusti puolet on vielä jäljellä. Taidan ottaa varman päälle ja tehdä toisenkin samalla kaavalla enkä ala haaveilemaan kivasta, mutta hivenen monimutkaisemmasta paitaohjeesta, jonka tekoa joskus jo suunnittelin.

Aloittelin myös muutamaa vaippaa hurjaa vauhtia lähestyvää päivähoidonaloitusta varten. Kuminauhaa ei kuitenkaan ollut varastossani tarpeeksi niihin kaikkiin, joten tilasin samalla kunnon imumateriaaleja enkä tehnyt valmiiksi sitä yhtäkään, mihin kumppari olisi riittänyt. Jotain valmista sentään tuli vaipparintamallakin.


Ihkaensimmäinen nukenvaippa kuopuksen uudelle nukelle. Liian nafti tuli, vaikka ohje oli nimenomaan BabyBornille - tosin en tehnyt ihan ohjeen mukaan. Esikoisen pienemmälle, pehmeävartaloiselle nukellekaan ei oikein mahdu. Täytyy siis vähän jatkojalostaa ohjetta, mukavan nopeasti tuollaisen tekaisee ja jämäkankaita kyllä piisaa useampaankin vaippaan.