maanantai 2. kesäkuuta 2014

Vihreää jalkaan

Villasukat valmiina! Itsekin hämmästyni, miten nopeasti se kävi. Toinen sukka tosin oli jo aiemmin valmistunut ja toisestakin varsi, mutta kun kuukausia on neulonnut 2,5 puikoilla, niin 3,5:t tuntuivat tosi paksuilta ja työ eteni ihan silmissä :)


Ohje on joululahjaksi itse itselleni valitsemastani Novitan villasukkalehdestä, lanka ohjeen mukaan 7 veljestä. Tosi simppeli ohje, mutta silti vähän vaihtelua perinteiseen joustoneuleeseen ja sileään jalkaterään. Näitä täytyy pitää mekkojen ja hameiden kanssa, etteivät nätit varret peity lahkeiden alle!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Lisää vanhoja

Tässä vielä muutama tuotos menneisyydestä, kun kerran niitä rupesin tänne listaamaan.


Pikkuveljelle tein joululahjaksi mörkolapaset. Tämä on ensimmäinen yritys, josta tuli vähän turhan pieni. Tein sitten kaksi vähän isompaa, joista ei tullut kuvaa. Ohje on netistä bongattu.


Talven ratoksi ompelin reilun tusinan kaloja. Menivät leikkiruokavaihdossa eteenpäin ja saatiin vastineeksi vaikka mitä ihanuuksia:


Sitten vielä yksi pieni mutta soma.


Kuopus bongasi talvella kirppikseltä synttärilahjakseen hienon uunin ja huomasi tässä taannoin, että pitäisihän sitä pannulaput olla, että voisi laittaa paremmin ruokaa. Tein näitä kaksin kappalein, mutta löysin kuvattavaksi nyt vain yhden. Malli on sama kuin näissä uskollisesti palvelleissa yksilöissä, jotka tein muuttaessani ensimmäiseen omaan kotiin 15 vuotta sitten.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Vanhempia aikaansaannoksia

Talven mittaan on tullut tehtyä yhtä sun toista käsityötä, lähinnä aika pienen mittakaavan juttuja. Tässä jokunen niistä.


Kangaskasseja lahjaksi. Pinkki kangas aikoinaan ompelutarkoituksiin ostettua lakanaa, kukat painettu kangasvärillä sapluunan avulla.

Ekaluokkalainen on ilmiömäinen tuhoamaan yöpuvunhousuja: alta aikayksikön saa polvet puhki. Ompelin parit kierrätyshousut teemalla "eipähän harmita kun hajoavat", mutta tietenkin Murphyn lakia mukaillen nämä ovat kestäneet käyttöä ennätysmäisen kauan. Eipä harmita sekään.

Raitahousut on tehty miehen puhkikuluttamista pitkistä kalsareista resoritkin hyödyntäen, ruudulliset taas omista pieniksi jääneistä pyjamahousuistani.

Kaikki nämä nukenvaatteet on tehty yksistä lapsen velourhousuista. Ensin tein ison nuken housut ja kuvittelin housujen olevan tuhotut, mutta yhdestä lahkeesta resoreineen tulikin pienemmälle nukelle hame (rusetti säilötty lapsen vaatimuksesta alushousuista, jotka piti heittää pois) ja toisesta lahkeesta resoreineen mekko kummallekin talouden barbille.

Nukenvaatteita on tullut tehtailtua muutenkin, osa lahjoitettu eteenpäin ilman dokumentointia ja osasta en muista, onko ne jo mahdollisesti blogattu. Tässä nyt ainakin kahdet puolipotkuhousut isoveljen rikkinäisestä punaisesta paidasta (ohje bongattu netin ihmemaasta), hame jälleen yksien rikkinäisten housujen lahkeesta sekä pikkuvaippa ja hame jämäkankaista.

Tässä vielä yksi uljas luomus, josta oli kovaa vauhtia tulossa villasukka minulle itselleni. Ihan ohjeen mukaan tehty palmikkoneule ohjeen mukaisella (7 veljestä) langalla alkoi jossain vaiheessa vaikuttaa siltä, ettei se tule ikinä mahtumaan kenenkään jalkaan. Tulikin sitten tyylikäs mekko barbille.

Villasukatkin ovat tuloillaan (toisella ohjeella), mutta jäivät kesken kaiken odottelemaan, kun tuli akuutti kaulahuivitarve. Nyt pääseekin jatkamaan sukkaneuleen kanssa.

Uusimpia aikaansaannoksia

Vaikken ole ikiaikoihin jaksanut päivittää tätä blogia, käsitöitä on kertynyt tasaiseen tahtiin. Nyt tuli tehtyä useampi isompi työ, joten päätin aktivoitua bloginkin kanssa.

Teki mieli iloista kesämekkoa, joten tein sellaisen. Kaava on sovellettu raglanpaidasta, jolla tein paidan ja toisenkin vuosia sitten. Muistin, että kaavaa piti leventää, mutta en sitä, olinko leventänyt kaavat niitä piirtäessäni vai en. Lopputulos oli ihan ylileveä mekko, mutta suht ok sain sen kavennettua, kaula-aukosta nyt vain tuli aika iso. Muutenkin vähän kotikutoisen näköinen, mutta käyttöön pääsee varmasti.

Kankaat tilasin Kestovaippakaupasta. Kukkakankaan jämistä tuli juuri sopivasti vielä kesähamekin!

Ennen mekkoprojektia sain päätökseen pitkäaikaisen huiviprojektin. Pitsihuivin ohje on Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2013 ja lanka ohjeen mukainen Rowan Fine Art (45% villaa, 20% mohairia, 10% silkkiä ja 25% polyamidia). Aloitin neulomisen kovimmilla pakkasilla tammi-helmikuussa, mutta valmista ei tullut villahuivisesongin aikaan. Ensi talvena käyttöön sitten.



Viimeisimpänä vielä näin kesäloman korvalla varustusta työpaikalle. Idea olkalaukkutyyppisestä avainhihnasta on kirjasta Kauneimmat asusteet, mutta oikaisin aika monessa vaiheessa ja tein hihnan valmiista kankaasta. Kukkakangas on peräisin anopin aarreaitasta, samoin avainhihnan muut osaset. Tositoimiin hihna pääsee vasta syksyllä, mutta veikkaan kätevämmäksi kuin kaulanauhaa, joka roikkuu aina tiellä ja jota käyttäessä oven avaamiseen liittyy aika epäilys siitä, että pamauttaa itseään ovella päähän. Hitusen turhan pitkä tuosta taisi tulla, mutta aina voi sitaista solmun hihnaan sitä lyhentämään.


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Tein itse ja säästin




Kävin viikko sitten Helsingin Narinkkatorilla ihanassa käsityöstapahtumassa ja löysin vaikka mitä ihanuuksia. Yhtä sun toista tuli ostettua, mutta tällaisista (tai no, ehkä vähän siistimmin toteutetuista) en maksanut 6 e/kpl,vaan nappasin mukaani pelkän idean. Surruttelin niin monta kuin leveästä kuminauhanpätkästä riitti, mutta pari lahjoitin jo innoissani eteenpäin (en sitten malttanutkaan odottaa jouluun niiden kanssa, vaikka alun perin niin suunnittelin). Hyvin toimii, ja lahjottavani olivat samaa mieltä kuin minä itse, että tarpeeseen tulee.

Puikoilla joululahjan alkua pikkuveljelle. Nähtäväksi jää, pääseekö tämän vai ensi vuoden joulupakettiin. Kyllä tuo neulominen sen verran ranteessa tuntuu, että pitää ankarasti säännöstellä neulomiseen käytettävää aikaa.


Olin jo vähän kaipaillut pyörääni satulasuojaa,kun esikoinen kuin tilauksesta sai kurahousunsa puhki polvesta, niin että sopiva materiaali oli tarjolla. Tehty samalla SK 7/11 ohjeella kuin aiemmin (edellisistä rikkinäisistä kurahousuista) lasten pyöriin tekemäni suojat. Olisihan tuon toki voinut muotoilla täsmälleen oman satulan malliseksi, mutta valmiskaavakin toimii ihan hyvin, niin mitä sitä suotta...


Ja sitten vielä yksi kierrätyshenkinen keksintö: ota 1 kpl käytöstä poistettuja kauluspaitoja, leikkaa hihat pois ja ompele reiät umpeen - tadaa, lapsellasi on parturinviitta ihania kampaamoleikkejä varten :D Ihan täydestä menee, ja ylimmäisen napin saa sopivasti lapsen päällä kiinni. Jos ja kun joku aikuinen päätyy parturintuoliin, täytyy tyytyä kuvittelemaan, että kampaaja aloittaa kiinnittämällä viitan.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Surautteluja


Tässä jo reilun viikon takaisen iltapäivän tuotokset, aiemmin en ole joutanut bloggaamaan :) Lasten leikkiessä kaikessa rauhassa keskenään sain ommeltua kasaan kaikki aikoja sitten leikkelemäni pikkujutut. Reilu 1,5 tuntia siihen meni eikä kukaan tullut kertaakaan roikkumaan hihaan!


Nukenvaatevaraston täydennystä. Hame pilvitrikoon jämistä, vihreäraitainen paita/mekko on miniversio omasta iänikuisen vanhasta paidastani alkuperäistä pääntietä hyödyntäen sekä yöpuku samasta vanhasta yöpuvustani, josta jo yhden nukkekokoisen tein. Anopilta lainattu loistoidea käyttää valmista napitusta! Housut leikkasin ihan kaavan kanssa (SK4/2007), muut vapaalla kädellä. Yöpuvun paidassakaan ei ole erillisiä hihoja vaan etu- ja takakappaleet ovat T-muotoiset, ja hyvin toimii :)



Lisää ikivanhojen jämäkankaiden jalostamista hyötykäyttöön: kuljetuspussukka matkoja varten ja säilytyspussukka sukkapuikoille. Jälkimmäisestä olen sangen ylpeä. Mallia kyllä katsoin pidempien puikkojen kotelosta, jonka olen joskus saanut lehtitilauksen kylkiäisenä. Tämän tekemistä olin suunnitellut jo pitkään. Vielä voisi kangastussilla merkitä puikkojen koot lokeroihin, mutta ei tässä kiirettä. Nimittäin kaiholla katselen noita sukkapuikkoja ja mietin, uskaltaisinko testata ranteen kestävyyttä, mutta en taida tässä työnalun kynnyksellä uskaltaa.

Nämä ovatkin todellisia nostalgiakankaita. Vaalemmasta kukkakankaasta tein ysiluokalla lappuhaalarit, jotka olivat tosi ahkerassa käytössä pitkän aikaa, ja tummemmasta kankaasta samoihin aikoihin kannet rippi-Raamattuuni.


torstai 25. heinäkuuta 2013

Karhuhousut ja kaloja


Pitkästä aikaa uusia käsitöitä! Ei sillä etteikö tässä välissäkin olisi ollut intoa tehdä mitään, mutta satutin keväällä käteni niin, ettei se vieläkään ole ihan kunnossa. En tiedä milloin uskallan kokeilla neulomista, vaikka kovasti jo syyhyttäisi. Kankaiden leikkaus ja koneella ompelu sujui nyt ihan ok.


Olen jo pitkään kaipaillut sopivan kokoisia olohousuja itselleni. Parit viimeksi ostamani ovat osoittautuneet himpun verran liian lyhyiksi lahkeista, ja rupesin jo miettimään, onko se tehtävä itse, että saa riittävän pitkät. Kun kaava kolahti pyytämättä suoraan postilaatikkoon, niin olihan se sitten käytävä hakemassa kangasta ja ryhdyttävä hommiin.

Kaava siis uusimmasta Suuresta käsityölehdestä, koko XL paitsi lahkeissa senttitolkulla ylimääräistä. Kangas velouria Eurokankaasta (Sellon vasta-avatusta). Ihanan tuntuiset jalassa eivätkä ainakaan ole liian pienet mistään kohdasta! Vähän liiankin isot ehkä, mutta ehkä se on vain hyvien olohousujen ominaisuus.

Nuorempi lapsi nimesi edelliset, myös ruskeat olohousuni Karhuhousuiksi, ja nämä ovat pehmoisuudessaan vielä karhumaisemmat :)

Lopusta kankaasta tuli kalaperhe. Isoimman kalan ohje samasta Suuresta käsityölehdestä, pienemmät omasta päästä. Täyte kaivettu vanhan tyynyn sisältä ja nappisilmät kaiveltu anopin aarrelaatikoista.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Mittatilaustöitä

Tein tämmöisiä.

Jaa mitä ne ovat? No tietenkin pukuja 4-vuotiaan ihanille synttärilahjaponeille, ettei raukkojen tarvitse palella.


tiistai 12. helmikuuta 2013

Sukkamummo täällä hei

Viime aikoina olen tehtaillut villasukkia sitä tahtia, että edellisiä en malttanut edes päätellä ennen kuin aloitin (ja lopetinkin) seuraavat. Ihan omaan käyttöön kaikki, että sikäli tämä ei ihan oikeaa sukkamummoutta vielä ole :D


Ensin polvimittaiset pitsikuviosukat joululahjaksi tätä tarkoitusta varten toivomastani tummanviininpunaisesta 7-veikasta. Ohje Novitan 7 veljestä -lehdestä tietenkin. Vaihtelua perus-sukkailuun paitsi (helppo) pitsikuvio, myös se että sukka aloitettiin varpaiden kärjestä ja sitämyöten piti opetella uudenlainen kantapääntekotekniikka. Pari harjoituskantapäätä piti tehdä ja purkaa, ja kaivella vähän perusteellisemmat ohjeet kuin tuossa lehdessä oli, ennen kuin onnistui. Sitten kun rupesi onnistumaan, niin tulikin tosi siistit tiimalasikantapäät.


Seuraavat sukat akuuttiin tarpeeseen eli kaveriksi pari postausta aikaisemmalle neulemekolle. Idea ja varren siksak-kuvio mistäpä muualtakaan kuin kohta riekaleiksi selatusta Novitan 7 veljestä -lehdestä. Ohjeen mukaan koko sukka kantapäästä varpaisiin tehtäisiin samalla langalla, mutta oli minusta turhan synkkä eikä tuo viininpunainen olisi riittänyt eikä erityisemmin mekkoon sopinutkaan. Kuvasta näkyy vähän huonosti, mutta kantapää on siis neulottu viininpunaisella, jonka kaverina varressa Raitaa. Jalkaterä on Nostalgiaa, paitsi raidat ja kärki taas viininpunaista.

Olen nyt kolmet viimeiset sukat tehnyt parin molemmat yksilöt vaihe vaiheelta vuorotellen, enkä tästä tavasta taida enää luopua. Hivenen verran palkitsevampaa, kun ensimmäisen valmistuttua ei tarvitse aloittaa toista alusta, vaan on enää pieni pätkä toista jäljellä.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Synttärijuttuja

Helmikuu on synttärikuu: ennen kuun puoltaväliä juhlitaan paitsi molempien meidän lasten, myös useamman kaverinsa synttäreitä. Olin jo melkein menossa kauppaan ostoslistalla lapsellista lahjapaperia ja pieniä pusseja ongintasaaliita varten. Menin sittenkin kangaskaapin kautta ompelukoneelle.

Meidän lasten ja naapurintytön lahjat on jemmattu tarpeettomaksi jääneeseen verhokankaaseen. Tuotekehitysosastolle vinkkiä, että jos pussit olisivat vähän korkeampia, kiinni solmiminen sujuisi vähän helpommin.

Omilla synttärikutsuillani lapsena ongittiin aina, ja jatkan perinnettä, vaikka meillä ei olekaan yläkertaa, josta ongen voi kätevästi laskea rappukuiluun. Onnistuu se yhdessäkin tasossa, ja tänä vuonna saaliina on tällaisia pussukoita. Vihreät on leikattu vanhan Mari-paitani jämistä, oransseihin kului lähes kaikki loppu anopilta saadusta, useammassa työssä hyödynnetystä pussilakanasta.

(Luonteelleni tyypillisesti nämä ovat valmiina nyt, kun ei vielä edes ole tammikuu. Ongintapussien sisällötkin on mietitty. En toden totta ole niitä, jotka eivät saa aikaiseksi ellei deadline paina päälle. Ajatuskin ahdistaa.)

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Urotyö

Ylpeänä esitän: todennäköisesti suurin aikaansaamani neule, ainakin käyttökelpoinen sellainen :)


Näin tämän mekon mallinuken päällä Kädentaitomessuilla marraskuussa enkä kertakaikkiaan voinut olla ostamatta siihen lankoja. En ole koskaan uskaltautunut kokeilemaan pitsi- tms. neuleita, koska vasenkätisenä ei voi vain suoraan seurata ohjetta, vaan täytyy osata soveltaa. Tämän mallineule kuitenkin näytti symmetriseltä ja suht yksinkertaiselta, joten päätin uskaltaa.

Ensin piti hoitaa joululahjaneulomukset alta pois, mutta joulukuun alussa aloitin, ja viime viikonloppuna tuli valmista. Hämmentävän tehokasta, sanoisin :)

Mekon neulominen oli tosi hauskaa ja alkukankeuden jälkeen juuri sopivan haastavaa. Ihan harmitti, kun sain kohoneuleosuuden tehtyä ja piti siirtyä tekemään pelkkää joustinneuletta. Malli on tosi yksinkertainen: kohoneuleosuudessa muutama reunasilmukan kavennus, kädenteillä ja pääntiellä pelkkää suoraa.

Ohje on Novitan 7 veljestä -lehdestä, lanka helmaosuudessa 7 veljestä raitaa ja yläosa 7 veljestä nostalgiaa. Yksi kerä kumpaakin jäi yli, pitäisiköhän tehdä vaikka sävy sävyyn villasukat :)

maanantai 7. tammikuuta 2013

Pukinkontista

Tänä jouluna meiltä lähti ennätysmäärä itsetehtyjä joululahjoja. Oli ihana tehdä lahjoja ajatellen samalla lämpöisesti lahjan saajaa :)

Vanhemmilleni tein villasukat molemmille. Äidille ruskearaidallisesta Austermann- langasta (75 % virgin wool, 25 % polyamidea, mukana Aloe veraa ja jojobaöljyä). Langan sain jokunen vuosi sitten äidiltä itseltään, nyt siis jatkojalostettuna vastalahjaksi.

Isän polvisukkien ohje on Novitan Seitsemän veljestä -ohjelehdestä. Lehti tarttui mukaan käsityömessuilta ihan toisen ohjeen takia, mutta siinä oli monta houkuttavaa juttua. Ruskeankirjava lanka on Seitsemän veljestä Tweediä, jota voitin vissiin kilon Novitan kilpailusta vuonna 2001 ja lahjoitin suurimman osan toisaalle. Raitojen väri määräytyi sen mukaan, mitä seiskaveikan jämäkeriä kaapistani löytyi.

 
Kälylle ompelin Bohemian tunikan. Ihan saajan näköinen kangas löytyi Eurokankaan trikoolaarista, onneksi turhaan pelkäsin löytyykö mitään kun vartavasten lähtee etsimään. Arviolta valitsemani koko osoittautui juuri sopivaksi.


Bambuisia tiskirättejä koko suvulle ja vähän muillekin.


Suklaamuffinipurkkeja (lisää rasva ja munat) kummitädeille, hoitotädeille ja mummolle. Yhtä versiota pääsimme itsekin kyläillessä maistamaan ja hyvää oli. Ohje Kotivinkin Jouluherkut 2012 -lehdestä.

Kuvaamatta jäivät autoharjat, joita lapset koristelivat permanent-tusseilla isovanhemmille ja kummeille, sekä leikattavasta levystä leikatut, lasten piirtämät magneetit vähän kaikille. Eskaritädeille tehtiin Jouluherkut-lehden ohjeilla koristeltuja valkosuklaita ja Yhteishyvän ohjeilla suklaafudgea. (Lisäksi pääsin näppärästi eroon monesta kaapissa jumittavasta pöytäkynttilästä.)

Suuri osa lahjoista pakattiin parista punavalkoisesta pöytäliinasta ompelemiini pussukoihin, jotka solmittiin kiinni punaisella nauhalla. Kuvassa ne, jotka jäivät meille käytettäväksi uudestaan ensi jouluna.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Pieniä juttuja, mutta tarpeeseen

Käly miehineen oli viikko sitten lastenvahtina. Vastapalvelukseksi saivat asun seuraavan päivän 70-luku -bileisiin. Toisin sanoen ommella surautin lisäkaistaleet vanhoihin farkkuihin :D Lopputulos oli yllättävän tyylikäs.


Vajaa 4-veen lempipuuhia on nukkejen hoitaminen eli lähinnä pukeminen ja riisuminen. Pienimmillä nukeilla ei oikein ole ollut valinnanvaraa vaatetuksessa, joten kehittelin omasta päästä muutaman pikkuvaatteen. Molemmat housut on tehty lasten rikkinäisistä sukista ja niistä olen kovin ylpeä.

Turkoosi paita neulottu ja harmaa mekko jämätrikoosta. Mekon oli tarkoitus sopia tuolle oikeanpuoleiselle, en tajua miten leikkasinkaan ihan pöhkösti valtavan suuren. Onneksi jämäkankaita riittää, niin voin yrittää uudestaan toivottavasti paremmalla onnella ja onneksi on noita isompia nukkeja, jotka myös mieluusti ottavat vastaan uusia vaatteita.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Syksyisiä pikku neulomuksia

Mitä saa, jos kerää pensasaidasta 5 litraa marja-aroniaa, penkoo kaapinpohjalta valkoisia villalankoja ja antaa nämä kaikki kaverille? No tietenkin pinon eri sävyisiä kauniita violetteja villalankoja :)


Ensimmäisenä puikoille pääsi Novita Wool, josta upouusi hienonhieno puhelimeni sai suojapussin.

Pähkäilyn alla on, mitä muuta voisi keskenään erivärisistä, maksimissaan 50 gramman keristä neuloa. Keksin jo, että pipon pienimmäiselle, mutta yllätys yllätys värisävyt eivät oikein miellyttäneet. Lämpöisempi pipo näille säille oli kuitenkin tarpeen, jemmasta löytyi sitten sopiva lanka tähän tarkoitukseen.


Ohjetta katselin Suuresta käsityölehdestä 1/2011. Kesken kaiken alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että lanka ei riitä, joten luovasti lyhensin sileän neuleen pätkää, jolloin resorista jäi kääntövara pois. Livenä luomukseni näyttää tyylikkäämmältä kuin kuvassa, ja mikä tärkeintä, käyttäjä tykkää.

Olen viime aikoina vallan koukuttunut pikku neulomuksiin. Joululahjapino kasvaa tasaista tahtia, sitä vaan ei blogata ennen joulua :)

maanantai 8. lokakuuta 2012

Ei Eurokangas-reissua ilman Bohemian tunikaa


Olinpa taannoin Helsingin keskustassa ja kuljin Euroankaan ohi. Eihän sitä voinut olla piipahtamatta katsomassa trikootarjontaa, ja löytyi pallokangas, josta jopa olemattomalla hahmotuskyvylläni hahmotin, että voisi tulla aika kiva tunika.

Kun Bohemian tunika (Ottobre 5/09) on hyväksi havaittu ja tosi helppo, niin tuli sitten kolmas sellainen. Tälläkin kertaa kavensin keskeltä pari senttiä ja jätin saumavarat pois, sekä tein vähän ohjetta pidemmän. En kyllä ymmärrä, miksi ohjeessa on 1,3 metriä kangasta, kun 1,1 m riittää vallan hyvin ohjetta pidempään tunikaan.

Trikoon reunoissa oli kapeat kaistaleet tiheämpää kuviota ja keskiosassa harvempaa. Valmiissa tunikassa tiheä kuvio on vasemman käden lähellä ja harva oikean. Olen aika tyytyväinen tästä haastavasta sommittelusta :)

Hahmotuskykyni kyllä teki tepposet siinä vaiheessa, kun piti miettiä, kumpi hiha leikataan kummasta reunasta. Vaikka kuinka keskityin, leikkasin väärin päin... Onneksi hiha oli lähes symmetrinen eikä ollut paha juttu kiinnittää se nurinperin.

Palalaarista löytynyt, tuntemattomaksi jääneestä materiaalista valmistettu trikoo on aika ohutta, ja hunajakenno-huolitteluista tuli aika rumat, ompeleen kohdalta kun pilkottaa nurjan puolen vaalea. Käytin kyllä trikooneulaa ja vieläpä ihan äskettäin vaihdettua, ettei luulisi olevan siitä kiinni.

Onkohan tuo helma muuten oikeasti noin vino, vai näyttääkö vaan kuvassa..? Ei ihan master piece siis tämä kolmos-Bohemian.


perjantai 5. lokakuuta 2012

Yksitoikkoinen värimaailma

Päivitystä 3,5-vuotiaan vaatekaappiin, lapsi kun on viime aikoina kasvanut ulos monista vaatteistaan.


Kahdet collegehousut varta vasten tätä tarkoitusta Helsingin Eurokankaasta ostetusta kankaasta. Kaava Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2009. Koko 100 cm ilman saumanvaroja, niin sain juuri ja juuri mallattua kaksien housujen kappaleet vierekkäin.

Tunika samaisen Suuren Käsityölehden ohjeella. Collegekankaan olen ostanut muuten vaan joskus 2,5 vuotta sitten ja kerran jo tehnyt siitä tunikan huomattavasti pienemmässä koossa. Tuolloin pääntie epäonnistui niin että tunika päätyi nukkejen vaatteeksi. Jäljelle jääneestä kankaasta sai nyt leikattua etu- ja takakappaleen ja siitä vanhasta tunikasta juuri sopivasti hihat. Ohjeessa oli vaihteen vuoksi pääntien huolittelu muotokaitaleella, ja se onnistui hyvin.

Trikoopaita mekkojen alla pidettäväksi jämätrikoosta. Leikkelin tämän jo kesälomalla, mutta vaaleanpunaista lankaa ei silloin ollut ja meni aikansa että muistin sitä ostaa. Ja sitten  meni aikansa, että sain paidan valmiiksi. Edellisestä pääntien resorin ompelusta oli ilmeisesti liian kauan, kun en enää tuosta vaan hahmottanut, miten se tehdään. Sitten kun kantapään kautta huomasin, että ei näin, ompelin resorin sauman keskelle eteen ja sain purkaa uudestaan. Tänään viimein kolmas kerta toden sanoi ja pääsen taas toistenväristen ompelusten pariin, kun sain tuon pois roikkumasta.

maanantai 27. elokuuta 2012

Alkusyksyn satoa

Haalarimalliset kurahousut palvelivat hyvin kahdella lapsella, kunnes menivät polvesta rikki. Saavat kuitenkin palvella samoja lapsia edelleen.

 

Kyllä nyt kelpaa säilytellä pyöriä hoitopaikan pihalla vaikka sataisi.

Ensin meinasin väsätä satulasuojan ihan omasta päästäni, mutta sitten muistelin nähneeni ohjeen joskus lähimenneisyydessä. Suuren käsityölehden kaavahaku auttoikin löytämään numeron 7/11, jossa on ohje kaksipuoliseen satulasuojaan pehmusteineen kaikkineen. Tämä nyt on ihan yksipuolinen vain sateelta suojaamiseen tarkoitettu, mutta ihan hyvä varmaan että oli kuitenkin kaava (jota hieman kavensin ja kuten näkyy, kasvunvaraa on, mutta eiköhän noista suojaa kuitenkin ole) ja ohje neuvomassa, miten homma kannattaa toteuttaa.

Ohjeen mukaisesti suojissa on kiinnitysnauhakin klipseineen. Pähkäilin jo kovasti, mista nyt jotain kiinnitysklipsejä saisi, kunnes hoksasin, että kurahousuistahan nekin saa! Takareunassa on kuminauhaa, sopivasti parinkymmenen sentin jämäpalan sain upotettua noihin.

Ja mainittakoon kierrätysteemaan sopien, että koeversion leikkelin käytöstä poistetusta t-paidasta.

 
Samalla istumalla surautin kokoon pari tyynyliinaa joskus kauan sitten anopilta saadusta kankaasta, verho se mahdollisesti oli alunperin. Esikoinen on siirtynyt täysikokoiseen tyynyyn ja kuopuskin tahtoo ison tyynyliinan, kuulemma että mahtuu pyörimään. Olemme päässeet yhteisymmärrykseen, että pieni lituska tyyny siellä sisällä riittää.

Kuvioiden sijoittelua olisi näemmä voinut vähän optimoida eikä vaan leikata suoraa päätä... Toivottavasti ei tule ihan päättömiä unia.

 
Tässä vielä eilen valmistuneet villasukat. Kaipailin vihreäsävyisiä kyläilysukkia talven varalle, tässä paras mitä lähi-Prismalla oli tarjolla. Raidallista 7 veljestä, luonnossa hitusen vihreämmän sävyinen, mutta ei nyt ihan mitä hain. Kaipa näille käyttöä kuitenkin tulee, ja aina voi neuloa uudet, jos parempi lanka sattuu kohdalle.

Aloitin nämä kesäloman loppupuolella, kun kaipasin tekemistä. Nyt piti ahkeroida loppuun, että saan tämän projektin alta pois. Postissa on tulossa iso kasa lankaa seuraavaan neulomukseen.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Matkamuisto

Jei, olen päässyt ahkerimpien aikojeni tahtiin: bloggaus päivässä, parhaassa kaksi :) Eilen ja tänään olen tosin lähinnä ommellut aikaisemmin valmiiksi leikattuja juttuja. Kyllähän näin tulee nopeasti valmista kun ei ole liian monimutkaiset ommeltavat.



Kuva on aika kamala, mutta tässä on Bohemian tunika vol. 2. Kavensin kaavaa muutaman sentin, mahdollisesti parempi.

Kangas on tuliainen Jyväskylästä, missä olimme kesälomamatkalla. Hotellimme oli ihan Eurokankaan vieressä, joten pakkohan siellä oli piipahtaa. Trikoolaarista löytyi tämä ihana mustapohjainen kukkatrikoo, hintaa huimat 8,85 euroa 1,3 metristä. Kasvatin paidan hintaa 50 % ja ostin myös joustonauhaa, jota testasin olkapäiden rypytyksiin. Ehkä näin on siistimpi kuin tavallisella kuminauhalla.

Olipa kerran lakana

...joka joutui Prisman poistomyyntiin, päätyi erään perheen kärryihin ja joutui leikellyksi.
Ensimmäisestä palasesta tuli huivihattu uusimman Suuren käsityölehden (7/2012) ohjeen mukaisesti. En nyt ihan ymmärrä, mikä on tämän hyöty tavalliseen huiviin verrattuna, mutta eipähän enää tarvitse mennä ainoassa edustuskelpoisessa kesähatussani mustikkametsään ja pelätä tahroja.


Huivi on sektorin muotoinen, moneen kertaan taiteltu ja parista kohtaa ommeltu. Takana on kuminauha, joka ohjeen mitoilla jäi vähän turhan löysäksi. Nuo sinne tänne sojottavat huivinpäät ovat vapaasti solmittavissa.


Mainittakoon, että kuvan otti seuraavan kuvan poseeraaja, joka halusi vastapalvelukseksi ottaa äidistä blogikuvan.


Kun nyt sattui olemaan sopivan väriset langat koneessa eikä kukaan perheenjäsen edelleenkään seurankipeä, surautin kasaan myös tämän pinkin unelman, joka odotteli valmiiksi leikattujen pinossa.



Ponitrikoo on tilattu Sampsukalta, ohje on aikaisemminkin käyttämäni mekko Suuresta käsityölehdestä 1/2009. Raglanhihat ja kuminauhat hihansuissa ja pääntiellä. Koko 104 ilman saumanvaroja, ei liian suuri nyt ja menee pitkään tunikana.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Varaston tyhjäystä

Kaikki tämän postauksen ompelut on tehty ylijäämätarvikkeista, yhtään mitään en ole ostanut niitä varten. Pengoin pitkästä aikaa kangasvarastoani erästä tulevaisuuden ompelutyötä varten. Siihen ei löytynyt sopivaa, mutta kaikenlaista unohdettua, hyödynnettävissä olevaa tuli vastaan.

Ajatuksissa oli, että nuorempi lapsi tarvitsee uusia trikoopaitoja ja leggingsejä mekkojen kanssa pidettäväksi syksyllä, kun vanhat alkavat jäädä pieniksi. Totesin, että on varmaan kustannustehokkaampaa käydä kaupasta nappaamassa kuin ruveta tilaamaan kankaita (samoilla postikuluilla kun sitten yleensä tulee tilattua kaikkea muutakin), piirrellä uudet kaavat ja muka jossain välissä ehtiä ommellakin.

Kaapissa kuitenkin oli iso pala jämätrikoota ja lainassa Suuri käsityölehti 1/2009, jossa oli sopivasti sekä trikoopaidan että leggingsien ohje. Huolellisesti asettelemalla sain kaikki tarvittavat palaset mahtumaan kankaalle ja niin tuli se jämä tuhottua kokonaan.

Kokona on 104 cm ilman saumanvaroja. Housuja ommellessani ajattelin, että taisi kyllä tulla ihan ylipitkät lahkeet, mutta niin vaan kävi, että olivat ihan hyvän pituiset. Pikku tyttöni ei ole enää kovin pieni.


Samalla kertaa löytyi myös vaaleanpunaista trikoota samanlaisen paidan tarpeisiin. Tämän asun suuri miinus on, että se ei ole tarpeeksi vaaleanpunainen, ei edes vaaleanpunaisten applikaatiokukkasten kanssa. Tyttö kyllä lupasi käyttää sitä jonkun (oletettavasti vaaleanpunaisen) mekon kanssa jonain päivänä, mutta ei tänään edes kokeeksi.



Eräänä iltana aloitin villasukkaprojektia ja mietin, että olisipa kivempaa kun olisi kankainen säilytyspussi iänikuisten muovipussien sijaan. Tuumasta toimeen, noin vartin päästä minulla oli kankainen säilytyspussi. Kangas on anopin varastoista napattua pussilakanaa, kiinnitysnyöri kesähatustani. Nauha irtosi pesussa ja totesin hatun olevan kätevämpi ilman alati rusetilta aukeavaa koristenauhaa, joten nauha jäi pyykkitelineen reunaan odottelemaan uutta käyttökohdetta.