lauantai 14. heinäkuuta 2012

Olipa kerran lakana

...joka joutui Prisman poistomyyntiin, päätyi erään perheen kärryihin ja joutui leikellyksi.
Ensimmäisestä palasesta tuli huivihattu uusimman Suuren käsityölehden (7/2012) ohjeen mukaisesti. En nyt ihan ymmärrä, mikä on tämän hyöty tavalliseen huiviin verrattuna, mutta eipähän enää tarvitse mennä ainoassa edustuskelpoisessa kesähatussani mustikkametsään ja pelätä tahroja.


Huivi on sektorin muotoinen, moneen kertaan taiteltu ja parista kohtaa ommeltu. Takana on kuminauha, joka ohjeen mitoilla jäi vähän turhan löysäksi. Nuo sinne tänne sojottavat huivinpäät ovat vapaasti solmittavissa.


Mainittakoon, että kuvan otti seuraavan kuvan poseeraaja, joka halusi vastapalvelukseksi ottaa äidistä blogikuvan.


Kun nyt sattui olemaan sopivan väriset langat koneessa eikä kukaan perheenjäsen edelleenkään seurankipeä, surautin kasaan myös tämän pinkin unelman, joka odotteli valmiiksi leikattujen pinossa.



Ponitrikoo on tilattu Sampsukalta, ohje on aikaisemminkin käyttämäni mekko Suuresta käsityölehdestä 1/2009. Raglanhihat ja kuminauhat hihansuissa ja pääntiellä. Koko 104 ilman saumanvaroja, ei liian suuri nyt ja menee pitkään tunikana.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Varaston tyhjäystä

Kaikki tämän postauksen ompelut on tehty ylijäämätarvikkeista, yhtään mitään en ole ostanut niitä varten. Pengoin pitkästä aikaa kangasvarastoani erästä tulevaisuuden ompelutyötä varten. Siihen ei löytynyt sopivaa, mutta kaikenlaista unohdettua, hyödynnettävissä olevaa tuli vastaan.

Ajatuksissa oli, että nuorempi lapsi tarvitsee uusia trikoopaitoja ja leggingsejä mekkojen kanssa pidettäväksi syksyllä, kun vanhat alkavat jäädä pieniksi. Totesin, että on varmaan kustannustehokkaampaa käydä kaupasta nappaamassa kuin ruveta tilaamaan kankaita (samoilla postikuluilla kun sitten yleensä tulee tilattua kaikkea muutakin), piirrellä uudet kaavat ja muka jossain välissä ehtiä ommellakin.

Kaapissa kuitenkin oli iso pala jämätrikoota ja lainassa Suuri käsityölehti 1/2009, jossa oli sopivasti sekä trikoopaidan että leggingsien ohje. Huolellisesti asettelemalla sain kaikki tarvittavat palaset mahtumaan kankaalle ja niin tuli se jämä tuhottua kokonaan.

Kokona on 104 cm ilman saumanvaroja. Housuja ommellessani ajattelin, että taisi kyllä tulla ihan ylipitkät lahkeet, mutta niin vaan kävi, että olivat ihan hyvän pituiset. Pikku tyttöni ei ole enää kovin pieni.


Samalla kertaa löytyi myös vaaleanpunaista trikoota samanlaisen paidan tarpeisiin. Tämän asun suuri miinus on, että se ei ole tarpeeksi vaaleanpunainen, ei edes vaaleanpunaisten applikaatiokukkasten kanssa. Tyttö kyllä lupasi käyttää sitä jonkun (oletettavasti vaaleanpunaisen) mekon kanssa jonain päivänä, mutta ei tänään edes kokeeksi.



Eräänä iltana aloitin villasukkaprojektia ja mietin, että olisipa kivempaa kun olisi kankainen säilytyspussi iänikuisten muovipussien sijaan. Tuumasta toimeen, noin vartin päästä minulla oli kankainen säilytyspussi. Kangas on anopin varastoista napattua pussilakanaa, kiinnitysnyöri kesähatustani. Nauha irtosi pesussa ja totesin hatun olevan kätevämpi ilman alati rusetilta aukeavaa koristenauhaa, joten nauha jäi pyykkitelineen reunaan odottelemaan uutta käyttökohdetta.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Pusseja herneille (ja vähän muutakin)


 Heräsin aamuvarhain muun perheen nukkuessa (kello oli 7.55, olemme ihanasti kesärytmissä) ja sain kuningasajatuksen, että meille tarvitaan hernepusseja. Katselin makuuhuoneen verhoa ja totesin, että siinäpä oiva kangas tuohon tarkoitukseen. En sitten malttanut innostukseltani nukkua enempää, vaan aloitin Äidin Ompelupäivän ja sain aikaiseksi vaikka mitä!



Makkarin verhoa ei tarvinnut tuhota, koska kangasta oli verhon jäljiltä enemmänkin. Noitahan tekisi vaikka kuinka, ja huomasin katsovani yhtä sun toista kangasta sillä silmällä, että tuostahan tulisi ihana hernepussi. Ehkä kahdeksalla kuitenkin pärjää näin alkuun.


Tämä ei ole hernepussi, vaan föönipussi. Säännöllisen epäsäännöllisillä uimahallikäynneillä olen kuljettanut fööniä tylsästi muovipussissa ja miettinyt, että tekaisen kuljetuspussin, kunhan seuraavan kerran innostun ompelemaan.

Kangas on kälyn muuttokuormastaan lahjoittamaa Marimekkoa. Kaksinkertainen kangas ja tarrakiinnitys.

Eilen tämä nukke sai ylvään nimen Vauva Prinsessa Pikkumyy ja tänään yöpuvun. Onhan hänen pääasiallisena toimenaan tulla riisutuksi ja peitellyksi sänkyyn välillä useita kertoja päivässä ja tähän asti asiaankuuluva vaatetus on puuttunut. Kangas on peräisin omista vanhoista pyjamahousuistani, kaavat Baby Bornin paita ja housut Suuresta käsityölehdestä 4/2007.

Rohkenin ensimmäistä kertaa kokeilla tuota paitaa, jossa on olkapäillä tarrakiinnitys. Olipahan näperrystä, vähän suuremmat linjat ovat enemmän minun juttuni kyllä. Nuken pää mahtuu pääaukosta juuri juuri, kolmevuotias hämmästyksekseni selvisi tästä mutta käsien saaminen hihoihin oli ainakin ensisovituksella liian vaikeaa. Täytyy ehkä jossain välissä näperrellä vielä edestä auki oleva napitettava/tarratettava paitaversio. Vastapainoksi  housut ovat sitten valtavan isot (leikkasin valtavat saumavarat muistellessani aiempien tällä kaavalla tehtyjen housujen olleen aika naftit). Vyötärökuminauha onneksi auttoi asiaa huimasti.

Shades of Pink

Loppukevät oli tunikoiden aikaa.



Tämän hauskan kankaan ostin Eurokankaasta ahkerimpaan ompeluaikaani eli reilu pari vuotta sitten odottelemaan, että löydän itselleni jonkun sopivan paitamallin. Netissä törmäsin Bohemian tunikaan (ohje Ottobre-lehdessä 5/09, helman tein vähän ohjetta pidemmäksi) ja siinä se oli!

Ensin jännäsin ohjeen joustonauhavirityksiä olkapäiden rypytyksessä, mutta sitten tajusin, että ehkä selviän niistä, kun olen sentään muutamaan vaippaankin saanut kuminauhat kunnialla. Tässä kokeiluversiossa on ihan tavallista kuminauhaa ja ihan hyvin sekin mielestäni toimii.

Kankaat leikkelin yksi kaunis huhtikuun iltapäivä ja eräänä toukokuisena viikonloppuna viimein otin itseäni niskasta kiinni ja raivasin tieni ompelukoneelle, kun olin vähän aikaa yksin kotona. Tosi nopeasti oli valmista, ja tykkään uudesta kesäisestä paidastani! Samalla kaavalla voisi tehdä toisenkin jostain toisenlaisesta kankaasta.



Toinen pinkki tunika valmistui puikoilta jokunen viikko aikaisemmin. Ohjeena Taskullinen tunika Suuresta käsityölehdestä 2/2010. Lanka on ohjeen mukaista Sandness duett (55% puuvillaa, 45% merinovillaa). Ei kaikkein paras kesävaate, mutta syksyllä päässee kovaan käyttöön (ei kai pinkkikausi niin nopeasti voi mennä ohi??)

Tätä tehdessäni sain monet kerrat nauttia siitä, että lapset ovat jo niin isoja, että sain rauhassa neuloa pitkät pätkät ilman että kukaan kävi häiritsemässä. Vasta ihan loppuvaiheessa aloin saada pikku apulaisia, jotka olisivat välttämättä tahtoneet myös neuloa. Kaivettiin sitten ompelukuvia esiin, ja niistä tuli kova hitti, mutta 3-vuotiaan motoriikka ei riittänyt itsenäiseen työskentelyyn, vaan minun piti aina laittaa neule pois ja auttaa ompelussa.

Kukkanen on samasta ohjeesta. Ulkoistin sen teon anopille, joka (kuten olin ennakoinutkin) kaivoi heti lankoja ja virkkuukoukun esille, kun näki työn alla olevan neuleen ja kuvan valmiista tunikasta kukkineen.

Menneen talven lumia

Käsityöinspis on vallannut aika ajoin ja tekeleitä on syntynyt, mutta blogiin asti eivät ole nämä aikaisemmin päässeet.

 Tämä kuva on otettu bloggausta varten 18.11.2011. Pääntietä lukuunottamatta paita taisi valmistua jo edellisenä keväänä. Marraskuussa tuli akuutti tarve uusille paidoille ja sain tuon valtaisan urakan päätökseen :) Raitakangas on Myllymuksujen bambupuuvillafleeceä, jota olen aiemminkin käyttänyt lastenvaate- ja vaippaompeluissa. Paksua ja ihanan pehmeää.

 

Törmäsin netissä hauskaan Mariomyssyyn . Uudelle talvihatulle olikin tarvetta, ja sävysävyyn piti (sai) sitten neuloa lapasetkin. Kukka tarttui matkaan mukaan Bockin talosta Senaatintorilta, missä on kaikenlaisia pienempiä ja isompia ihanuuksia myynnissä monessa myymälässä. Nämä olivat päivittäisessä käytössä koko talven kovimpia pakkasia lukuunottamatta, ja ehdottomasti ovat ensi talvenakin! Lanka on Novitan Isoveljeä, lapasten ohje Novitan nettisivulta.

 

Sain lahjaksi yhden neulotun bambutiskirätin (sukulaistädiltä, joka oli innostunut näiden neulomisesta niin että lähetti niitä kaikille joille vain keksi). Pitihän siitä sitten kokeilla itsekin. Imukyky näissä ainakin on aivan loistava!

torstai 10. maaliskuuta 2011

Vuoden ensimmäiset aikaansaannokset


"Vähän" on tahti hiipunut vuoden takaisesta, mutten sentään kokonaan ole luopunut harrastuksestani. Tässä uusi lempparipaitani :)

Juuri kun olin päättänyt lopettaa Suuren käsityölehden tilauksen, tuli numero 1/2011 sisältäen monta houkuttavaa vaatetta minulle itselleni. Tämä on Nuoren suunnittelijan trikootunika. Mallikuvan materiaali näytti vaatteen nimestä huolimatta vähän villaiselta, mistä keksin tilata Myllymuksuilta merinovillaneulosta. Ihanan pehmeää ja ohutta, ja testatusti silti lämmintä.

Tein varmuuden vuoksi vartalo-osan koossa 44, hihat ovat koosta 42. Aika iso tästä sitten tuli, mikä on vain positiivinen yllätys :) Olisihan toki voinut kaventaa, mutta päätin antaa olla tuollainen ja tykkään kovasti!

Esikoinen alkaa kasvaa ulos nykyisen paitavalikoimansa paidoista, joten jotain uutta pirtsakkaa piti alkaa suunnitella. Tilasin Myllymuksuilta villakankaan lisäksi raitabambua paitaa varten ja kyselin, minkälaisen applikaation tuleva käyttäjä paitaansa tahtoisi. Vastaus oli kirahvi, eikä muu tullut kyseeseen. Rupesin sitten kaivelemaan varastoistani jotain kirahviin sopivaa ja käteen osui viime keväänä jemmaan ostettu kangaspino. Kirahvipaita olikin helpommin tehty kuin sanottu.



Raidallinen applikaatiopaitakin on kyllä tulossa, uudesta aiheesta on päästy yhteisymmärrykseen.

Tämä paita on hieman sovellettuna Stripey trikoopusero Ottobresta, lehden numeroa en näemmä ole laittanut muistiin. Koko 110 cm on aika reilu 111-senttiselle pojalle.

Lopuksi vielä jo tammikuun puolella valmistunut aikaansaannos, joka on jäänyt päivittämättä. Suuren käsityölehden 1/2011 houkutuksia tämäkin, lehdessä nimellä Sini-vihreäkirjava baskeri.


Lanka on ihan muuta kuin ohjeessa (en raaskinut tällaisen kokeilun takia ostaa uutta lankaa, kun en tiennyt tuleeko tästä mitään käyttökelpoista) ja sen takia piti vähän soveltaa kerrosten määrän ja kavennusten kanssa. Taisin myös neuloa vasenkätisen patenttineuleen jotenkin omaperäisesti, ainakin lopputulos näyttää melko omaperäiseltä, mutta nurjalta puolelta on ihan siisti. Sangen onnistunut kokeilu siis, ja kunhan kevät tästä vähän lämpenee, pääsee varmasti käyttöön.

Pikkuneiti on kovin ihastunut tähän hattuun. Ohje olisi lapsenkin koossa, mutta samaa lankaa ei taida siihen riittää, enkä ole varma, kelpaisiko toisesta langasta tehty. Harkinnassa on projektin jatko kuitenkin.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Pitkästä aikaa jotain esiteltävää

Mahtaakohan tänne enää kukaan eksyä, kun on ollut aikamoista hiljaiseloa
tämä syksy... Nyt kuitenkin sain seikkailtua sen verran, että ompelin pari
keväällä leikattua vaatetta :) Tätä nykyä maanantaiaamupäivisin on sen verran Omaa Aikaa, että ehdin vaikka istua ompelukoneen ääreen. Tässä kahden aampäiväsession saldo.

Liivimekko kukkaneuloksen jämistä, ohjeena Nasta liivihame Ottobresta 4/2008. Varsinainen kankaantuhosoperaatio, takakappale ei mahtunut kokonaisena joten on tehty kahdesta kappaleesta, mutta ihan siististi, sanoisin.

Jotain vikaa tässä on. Kovalla maanittelulla sain pukea sen tytölle kuvan ottamisen ajaksi, mutta sitten piti heti ottaa se pois. Ompeluvaiheessa tyttö oli kyllä ihan innoissaan uudesta mekosta. Hän tykkää kovasti mekoista ja pukemisesta ylipäänsä. Yleensä saadessaan käsiinsä minkä tahansa vaatekappaleen alkaa kiskoa sitä päälleen, haluaa pukea ite kaikki omat vaateensa ja melkein onnistuukin. Saisi nyt tämä hamekin päästä suosioon, ihan kiva se minusta on vaikkei nyt mikään mestariteos olekaan.

Esikoinen puolestaan sai taas yhdet iloisenkirjavat housut, joita ei olisi sovittamisen jälkeen malttanut enää riisua, kiskoi vaan tuon tuosta ylemmäs kun kuminauha puuttui. (Kuvausaikaan taas ei malttanut vaihtaa housuja, kun oli joku tärkeä projekti menossa, siksi ei nyt kuitenkaan tullut in action -kuvaa.) Olin ihan siinä uskossa, että olin leikannut tästä kankaasata paidan ja vasta kun pyörittelin leikattuja paloja kädessäni aloin epäillä, että taitaakin olla housut.

Asuntovaunutrikoo on Ikasyyrilta, samoin lahkeensuiden yksivärinen trikoo. Kaava on sovellettu jostain housukaavasta, en enää yhtään muista mistä :)



Ompeluvauhtiin päästyäni ahkeroin pari lisäimua kuopuksen ostovaippoihin, joiden oma imu ei riitä hoitoaamupäiväpissoille. Molemmissa sisällä ihanaa pehmoista ja imevää mikrokuitufroteeta. Toinen molemmin puolin ihanan pehmoista bambupuuvillaa, toisessa muita bambuisia jämäpaloja.


Bloggaanpa nyt vielä villasukantekeleenikin. Mummo pitää lapset hyvin villasukissa, mutta iski akuutti tarve ohuemmalle sukalle kuopuksen syksykenkiin. Kaivoin kaapista langan ja innoissani aloin neuloa, mutta poikkeuksellinen työpäivä usean tunnin tietokoneennäpyttelyineen yhdistettynä puikkojen heilutukseen sai ranteeni niin kipeiksi, että oli pakko jättää neulominen kesken ja marssia lastenvaatekauppaan.

Ehkä se on tämän langan kohtalo. Merinovillainen Novita Wool On nimittäin jämää langasta, josta neuloin villatakkia esikoisen odotusaikana. Olin viimeistelemässä takkia kun ensi merkit synnytyksestä alkoivat ja takki odottelee viimeistelyä edelleen...